torstai 31. joulukuuta 2009

Erään seikkailun alku - ja huurteinen loppu



Taika pääsi iiiihanan maastoautomiehen kyydille. Töyssyinen metsäautotie vaati tiivistä nojautumista auton laitoihin. Maisemia pitää katsella tietenkin!

Neidin autoiluinnostus on muuten sillä tasolla, että etupenkillä istutaan horisonttiin tuijottaen, kun autoa imuroidaan. Tai sitten nukutaan auton etupenkillä ja unelmoidaan reissuista. Autoilusta pitävä koiruus ei ole huonompi juttu esimerkiksi viikon Ahvenanmaan reissulla, parin päivän pikavisiitillä Etelä-Suomesta Kainuuseen tai ihan vaan viikonlopun maaseuturetkiä ajatellen.

Olenpa huomannut neidin ovelana liftaavan metsäautoteillä seikkailevien autojen kyytiinkin. Kesän sieniretkellä velimies raportoi auton takapenkille suhahtaneesta koirusta. Viimeksi joulunpyhinä oli lyöttäytyä ajokoiraansa etsivien metsästäjien matkaan.



Pääsimme metsäautotien varressa autosta
jatkamaan retkeä jalan - ja tassuin.




Tunnin reippaan lumiseikkailun jälkeen
matkassani oli tällainen lumiparta.





Niin, tein löydön ja sain kuvia purettua kamerasta:)
Yhtä onnekasta uutta vuotta teille!

tiistai 29. joulukuuta 2009

Vuokraa oma hauva

Ohjelmassa on ohjattua ulkoliikuntaa kolmasti päivässä, kaikilla keleillä, kuin Nokian Renkaiden mainoksessa konsanaan. Emäntä unhoitti kameran muistikortinlukijan kaupunkiin, joten saatte nauttia lumisista maisemista ja puuhista sitten myöhemmin.

Nostetaan tässä kuvallisempia postauksia odotellessa koira pöydälle. Lainakoira nimittäin.

Flexpetz-palvelun kautta voisi toteuttaa uhkaukseni*) koiralainasta.  No, mutta siis teille lainakoirasta tai osa-omistajuudesta haaveileville olisi oiva vastaus: Flexpetz!




Palvelu on saanut alkunsa Jenkkilästä  (mikäpä ei...) ja nyt laajenee Jurooppaan: valloitusvuorossa on Pariisi. Palvelun näyttäisi olevan jonkinasteisessa holdissa, ainakin Jenkkilässä: "In July 2008, the company put operations on temporary hold. Since launching in early 2007, the concept, while often misunderstood (or deliberately maligned as part of the agenda of others), has been a great success.

FLEXPETZ is seen by many sensible and intelligent animal lovers as a revolution in dog adoption, and has been well supported. It has helped dogs and families, and has been a financial success. However, early in 2008, politicians from Boston decided to mount a campaign specifically targeting FLEXPETZ. Their agenda was to bring in a law "banning pet rental". The proposition was introduced by these elected politicians who NEVER spoke to the company, or visited our facilities, or met our dogs or spoke with our members. If they had, they would have quickly realized that FLEXPETZ is not a "Blockbuster for dogs", but a new way of approaching responsible dog adoption and ownership."


Palvelun idea on loistava toimiessaan oikein - koira saa vaihtelua, ehkä useampia harrastuksiakin. Mutta kaikille koirille tämäkään ei sovellu. Mietityttää myös kasvatuksen yhdenmukaisuus. Koiruudet kun lukevat paljon sanatonta viestintäämme.Mieleen hiipii myös rapakontakaisen arvomaailman ajatus koirasta asusteena, jota voi vaihtaa tarvittaessa. Ajatukseni saa vahvistusta sivuston kuvista...

Taikan kanssa liikkuessa tulee noin kerran viikossa kysymys "minkä rotuinen se on" ja "minkälainen seiskarinkoira on". Sanon aina, että voin kertoa mielipiteeni ja kokemukseni Taikasta, seiskareissa on ihan erilaisia yksilöitä. Siinä missä toinen on rauhallisempi eikä minkäänlaiset turkikset herätä intohimoja, meillä jo tuoreen kelsiturkin heilahdus kirsun edessä saa Taikalla pilkettä silmäkulmaan ja vipinää tassuun. En oikein voisi kuvitella Taikan soveltuvan Flexpetz-koiraksi, sen verran omituisuuksia koiruudellamme on.

*) Krhm, emäntä uhkasi lainata Taikaa Lappiin koiravaljakkoon muutamaksi kuukaudeksi, niin ehkä loputon hinku juoksemiseen hiukan helpottaisi... (selityksenä: emäntä sai polveen rasitusvamman joka-aamuisista juoksulenkeistä ja nyt ollaan jäähdytelty sitä lajia Taikan ja emännän harmiksi).

tiistai 22. joulukuuta 2009

Hauskaa joulua!


Kaikille Taikurin ystäville ja lukijoille
toivotellaan

puhtaan valkoista joulua
ja temppuisaa uutta vuotta 2010!


maanantai 21. joulukuuta 2009

Joulupuuhaa

Tässäpä hiukan joulupuuhaa
koiruuksien iloksi joulun pitkiksi pyhiksi.
Tällä voi briljeerata mummolassa,
tätilässä sekä kummilassa.
Asetetaan nami kuonon päälle,
 
sitten tovi ihan hengittämättä, nauramatta ja
koppi!

Kaikille haukuille hyvä vinkki:

Jos emäntä tai isäntä ei jaksa lähteä ulkoilemaan
puhtaaseen, valkoiseen lumeen,
niin pyydä ottamaan namipussi esiin, ottamaan
mukava asento sohvalta ja treenaamaan tätä.
Erittäin sopiva temppu häsläävälle koiruudelle ja isäntäväelle
- joutuu hiukan olemaan aloillaan ja keskittymään.

Toivotut temppuneuvot tulee tässä:

1. Ota esiin namit: ei pyöreitä, rullaavia vaan liuskasta, koiransuklaanappeja tai vaikka kuivattua mahalastua.

2. Olethan itse hyvällä tuulella ja koirasi pirteä? Silloin oppiminen on nopeinta. Minimoi häiriöt.

3. Pyydä koira istumaan eteesi.

4. Ota namipala etusormen ja peukalon väliin. Pyydä koiraa katsomaan silmiisi (jos se on tuttua). Liikuta ihan hiljaa kättäsi kohti kuonoa, yläviistosta. Hidas, hallittu liike, vain kätesi liikkuu. Jos aivastuttaa, nielaise aivastus. Nyt liikkuu vain kätesi!

5. Pysäytä liike, kun koira liikuttaa kuonoaan ja jähmety. Kun koira on taas aloillaan, palkitse.

6. Jatka näin, kunnes nami koskee kuonoa. Palkitse.

7. Kun saat namin koskemaan kuonoa, pidä siitä yhä sormillasi kiinni. Eli pidä namia kuonon päällä 1-3 sekuntia, palkitse.

8. Kun koira sietää namia kuon päällä muutaman sekunnin, heilauta kättäsi, jolloin koira seuraa kättäsi ja nami lentää ilmaan. Koira todennäköisesti tavoittelee namia, joten sano osumahetkellä iloisella temppuäänelläsi "koppi". Palkitse eli anna kehut ja toinen nami.

9. Vaihtoehtoisesti, jos koirallesi on Koppi-temppu tuttu, käytä sitä.

Erota temppu muusta häsläyksestä jähmettymällä pariksi sekuntia, kun olet palkinnut koiran. Temppuilija erottaa nopeammin, mistä palkkio tuli, ja keskittyy vain sinuun ja temppuun.

Älä yritä päästä ensimmäisellä kerralla niin pitkälle, että nami pysyisi koiran kuonon päällä. Kun vaihe menee 8-9 kertaa kymmenestä oikein, koira on oppinut sen ja on valmis seuraavaan vaiheeseen. Pilko tehtävää yhä pienemmiksi osiksi, jos nämäkin kuvailemani vaiheet tuntuvat hankalilta.

Muunnos: aseta kuonon päälle paperin- tai pahvinpala tai kuten meillä: Plussakortti! Kun kysytään "Onko teillä Plussa-korttia", viskaa Taika Plussa-sanalla kortin ilmaan ja ottaa siitä (useimmiten) ilmasta kopin.

Hauskoja temppuhetkiä! Lapset ovat innoissaan tästä tempusta:)

torstai 17. joulukuuta 2009

Valoa pimeyteen



Koiruuden isännällä on uusi harrastus: pimahtaneiden katuvalojen bongailu. Havainnot merkitään karttaan, joka puretaan kotona Helsingin Energialle täällä.

Lähietäisyydeltyä on löytynyt jo nelisenkymmentä pimeää lamppua, joten turvallisuuskin on varmasti parantunut. Elellään vuoden pimeintä aikaa - minkä tämä kuvakin kertoo:



Musta koira mustalla matolla ei ole
kuvauksellisin kohde vuoden pimeimpään aikaan...

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Taika Talviparta

Taika Talviparta on nauttinut täysin siemauksin lumesta. Puhdasta, ihanaa valkoista puuteria - johon jää kivasti kaikki jäljet ja hajut. Huomioita ollaan tehty hiirulaisista, piisameista, pupuista, jänöistä ja ehkä minkistä. Silloin kun kyseessä on vaarallisempi otus, Taikan niskaharja nousee piikkisuoraksi pystyyn ja suusta pääsee tuhahduksia.

Toinen ilon aihe oli se, että törmättiin sattumalta bokseri-boyfrendiin. Taikalla on tapana alkaa haukkua ilosta, kun näkee tutun koiran. Samalla häntä heiluu vimmatusti.Mitä lähempänä ollaan, sitä enemmän haukku alkaa muistuttaa mielestäni nalkutusta... Mielessäni tekstitän haukkukuplia: "Missä sitä taas on oltu! Ei ole näkynyt pitkään aikaan! Pöh!" Ja sitten leikkiäänet; karmeaa örinää, murinan ja haukun välimuotoa. Ihan kaikki koirat ei ymmärrä sen olevan tuikitavallista tälle seiskarisinkkutytölle. Ja voi sentään, jos uros erehtyy nuuhkaisemaan kiinnostuneesti päinkään. Kimeä kiljaisu ja diiva syöksyy pakoon - niin pitkälle kuin 1,2 metrin hihna riittää.

Onneksi tämä bokseri-boyfrendi on karski kaveri, jota ei pienet hätkäytä.



Taika Talviparta toivottelee
lämmintä joulumieltä sekä omistajille, haukuille että ystäville.
Onkohan huomenna nakkikrapula?
Tänään on nimittäin koirakoulun joulujuhla.

tiistai 8. joulukuuta 2009

Se pieni musta piste horisontissa


Se on Taika. On olemassa itsenäisiä ja vähemmän itsenäisiä koiria. Meillä on itsenäinen. Tai seikkailunhaluinen, kuten koiruuden isäntä sanoo. Isännällä on kokemusta mäyräkoirasta, joka seuraa kintereillä.

Muistan ensimmäisen retkemme metsään. Siis metsään, ei mihinkään puistoalueeseen kahden maantien välissä. Lähdimme porukalla sienestämään. Vanhempani, siskoni, siskon mies ja minä. Ja Taika. Päästin Taikan oikeaoppisesti autosta vasta luvan pyydettyään.

Sen jälkeen en nähnyt nuoresta seiskarineidistä vilaustakaan kahteen ja puoleen tuntiin.

Tarkistussoitto isälleni - "joo, on käynyt täällä". Samaa kertoi siskon mies. Hienoa, mutta miksi emäntää ei voi käydä moikkaamassa?

Toki olimme treenanneet luoksetuloa sisällä, ulkona puutarhassa, koirapuistossa, pitkällä liinalla metsässä. Palkintoina kaikkea nameista (kuivatusta hirvenmaksasta) erilaisiin metsästysaiheisiin (linnunhöyheniin, kissanleluihin ja leikkiin). Kun nämä luoksetulot sujuivat 8 kertaa kymmenestä, oli aika olla aivan vapaana. Ja siitähän otettiin ilo irti heti, kuten huomasitte.


Jälkeenpäin omistajia on käyty tervehtimässä metsäretkillä hieman useammin, mutta itsenäisyys ja rohkeus viilettää kilometrien päässä omistajasta meren jäällä tuntuu periytyneen tälle Saarisen Taikalle. Kuka onkaan Kaunotar ja kuka Kulkuri?

Niin, olen kokeillut myös piiloutumista, useammankin kerran. Se on Taikasta oikein hauska leikki, eikä emännän katoaminen suuremmin huoleta. Kerran lojuin ojan pohjilla, märillä sammalilla puolsien tuntia. Kuului suhahdus, kun joku kiisi ohitseni. Tovin kuluttua koiruus jolkottelee takaisin päin tarkistamaan, missä kohtaa ne jäljet loppuivatkaan...


Kuvat viikonlopun retkeltä metsätien päähän.

tiistai 1. joulukuuta 2009

Koirankauppa



Joulukuun ostoksiin suosittelen lämpimästi Koirankauppaa Lönrotinkatu 42:ssa. Sattumalta huomasin uuden kaupan ja heti sisään tullessa ihastelin hyvää hihna- ja pantavalikoimaa. Osa erittäin tukevista ja laadukkaista nahkavarusteista on tehty Virossa, eikä niitä ole Suomesta juuri saanutkaan.


Kuva: Koirankauppa.fi

Herkkujakin löytyy monenlaista ja ilahduttavan paljon kotimaista! Palvelu ystävällistä, opastavaa ja asiantuntevaa, mikä on ollut osassa Helsingin eläintarvikeliikkeitä se heikoin lenkki...

Mukaan saatiin myös hirvenluumaistiainen, josta raportoin myöhemmin.

Tänne suuntaan toistekin! Löysin laadukkaan Joken Maya-kaulapannan. Monissa Joken pannoissa on sisäpuoli hirvennahkaa, joka ei kuluta koiran karvoja. Luksusta, ja mainio suomalainen keksintö. Erityisen ihanaa on, että reiät on vahvistettu metallisirkoin. Kanien perässä rimpuilevan koiran emännän sielua rauhoittaa kummasti.

Maya-kuosinen kaulapanta on kevyt ja pehmeä, mutta silti tukeva.
Koirankaupassa parisenkymppiä. Hiukan visualistin silmää häiritsee
nuo hopeanväriset metalliosat ruskea-mustayhdistelmässä...


Aiemmin meillä oli Cobra-panta, jonka bongasin heti Stockan eläinosastolta. Ensimmäisistä malleista metallisirkan kuitenkin putosivat heti, mutta korjasivat vian kyllä auliisti. Panta osoittautui niin mukavaksi, että ostin toisenkin samanlaisen - ongelma oli pysyvästi korjattu. Laatu on lujaa; pannat eivät ole rikkuneet, vaan ruostuneet - koiran merellisillä kalaretkillä suolavesi on syönyt metalliosat ruosteeseen.

Cobra-pannassa oli värit kohdillaan, nyt mallistossa on myös punainen! Miinusta annan Joken kotisivuilla tuotetietojen osalta pantojen leveyden puuttumisesta. Mutta mallistossa on paljon erilaisia laadukkaita tuotteita, joita soisi näkevän enemmänkin kaupoissa. Ehkäpä laatu kestää liian kauan, niin että siihen ehtii tylsistyä?

Ai niin, myös kissoille löytyy herkullisen värisiä valjaista Joken mallistosta: