perjantai 26. helmikuuta 2010

Piha Korsossa, siellä voisi olla Cane Corso?

Kuinkahan monta koirarotua keskimääräinen suomalainen tunnistaa? Taika-koiran emäntä ainakin myöntää vilpittömän tietämättömyytensä, ja on ottanut asiakseen opiskella silloin tällöin uuden rodun canis-heimosta. Vuorossa on cane corso -rotu, joka rotumääritelmän mukaan on
"...omaisuuden, perheen ja karjan vartija, äärimmäisen ketterä ja herkästi reagoiva.

Cane corso on säyseä ja hellä omistajalleen, rakastaa perhettään ja lapsia. Se on erittäin viisas, itsenäinen ja vakaa koira. Tarvittaessa siitä tulee rohkea ja peloton suojelija ihmisille, kodille ja omaisuudelle.

Corso on vahva, dominoiva koira, jolle ihmisen johtajuus on oltava selvillä. Se rakastaa huomiota ja huolenpitoa, mutta työkoirana se vaatii myös toimintaa. Corso tarkkailee reviiriään taukoamatta ja uhan ilmetessä ilmoittaa siitä. Se on utelias ja äärimmäisen kiinnostunut kaikesta ympärillään olevasta. Se mielellään valitsee pihamaalta paikan, mistä näkee kaikkialle.

Corson luonteelle on ominaista, että se suhtautuu varauksellisesti vieraisiin. Se tarkkailee ihmisiä, harkitsee, mitä ne ovat miehiään ja helposti päättelee, ketkä ovat luottamuksen arvoisia. Siltä on turha odottaa suurta kunniotusta ihmisiä kohtaan, joita se ei tunne. Se ei saa silti olla aggressiivinen."
Lähde: Cane Corso Club Finland ry

Niin tai näin, en haluaisi pudota tämän alla olevan videon lauman keskelle. Katsokaapa, miten musta machoilee muille. Ja huomio, äänet päälle:) jos läähätyksestä pitää;)



Tiedän, että Taika pitäisi tummimmasta - jos se on uros... Neiti tykkää isoista ja tummista (uros)koirista, olenpahan hihnan päässä huomannut, miten niiden ohi kulkiessa ollaan ihan tohkeissaan...

5 kommenttia:

  1. Corsokin on ilman typistettyjä korvia hiukan lauhkeamman näköinen. Eihän se luonnetta muuta tietenkään. Tapasin tuttavalla 10 viikon ikäisen Cane Corson ja menetin sydämeni pennulle (nimenomaan vain ja ainoastaan pentuna!) joka oli kuin itse rauhallisuus, hiukan kömpelö ja suloisen pehmeä... ;) Toivottavasti pysyn sen pitkäkestoisessa muistissa henkilönä, johon ei vuoden kuluttua vastaan tullessa tarvi suhtautua kovin varauksellisesti. Pentu vaikutti paljon itsenäisemmältä kuin esim. Arttu. Ei huomionhakuista häsläystä, ei perässä ravaamista, pentu ei tullut edes ovelle, kun menin kylään! Pieni, rauhallinen, tutkiskeleva otus. Voin uskoa, että juuri kirjoittamallasi luonnekuvauksella koira on pentunakin erilainen kuin seurakoirat ym.

    VastaaPoista
  2. Minä pidän itsenäisistä koirista, ahistaa, jos joku koko ajan hakee katsekontaktia minuun tai lääppii vieraita (Taikahan tekee tutuille näin...). Kaunishan tuo acne corso on, mut en usko, että pitkäikäinen:/

    VastaaPoista
  3. Uh, tuo on kyllä sellainen koira, jota en huolisi. Jo pelkästään kuolamääränkin takia. ;)

    VastaaPoista
  4. Mikäs tuossa nyt oli? Fiksun oloisia kavereita ja laumassa toimivat oikein mallikkaasti (uroksia)
    Ittellä CC narttu ja tuntuu että osaa kaiken ennen kuin on edes alettu harjoittelemaankaan,,
    tosi fiksu, ilmiömäinen tilanteen luku, loistava vahti, hyväksyy kaikki jotka isäntä hyväksyy,
    itsenäinen MUTTA, kuuluu niihin rotuihin jotka kiintyvät omistajaansa niin vahvasti että kaveri kaipaa säännöllisesti KAIKEN huomiosi ja rakkautesi ja nauttii siitä silminähden kun saa "omistaa" ja pitää sinut itsellään pienen hetken :) Koira tietää ja tuntee itsensä, ymmärtää voimansa täysin ja monesti pelkkä Corson läsnäolo saa muissa koirissa aikaan selvää kunnioitusta jolla välttää jo monta pikku nahistelua koirien kesken.
    kotona ja perheen parissa hellä SUOJELIA mutta töissä täyttä dynamiittia.

    työt tehdään meillä kunnolla

    VastaaPoista
  5. Anskukka: (kommenttini hiuakn myöhässä) Kuolaava otus tarjoaa tosiaan omat haasteet. Muistelin tarinaa, jonak mukana leonberginpaimenkoira olisi kehitetty juuri sen vuoksi enemmän kuolaavasta rodusta, että Keski-Euroopan linnanneitojen ei olisi tarvinnut kärsiä kuolaavista vahtikoirista:)

    Anonyymi: Kuulostaa suomenpystykorvalta omistajaan kiintymisen suhteen:) Tuo itsenäinen ja kaiken huomion kaipaaminen on mielenkiintoinen vastakohta. Tietenkin joka rodun sisällä on aina erilaisiakin yksilöitä.

    Meillä ei ole erityisemmin vahdin tarvetta, eikä metsästykseenkään, joten koiramme on ehkä varsinaisen mittapuun mukaan "työtön", vaikka pääsee viikottain puuhastelemaan omien viettiensä johdattelemana.

    Mukavaa, että täällä poikkeaa uusiakin lukijoita!

    VastaaPoista

Kiitos haukuista:)