Puunpurija

"Soimenpurija, puunpurija, hevonen, jolla on sairaalloinen himo kalvaa soimeansa. Eläin painaa etuhampaillaan soimen laitaa tai muuta puuesinettä, pingoittaen samalla kaulan etupuolen lihaksia. Tällöin kuuluu örähtävä ääni, kun ilma syöksyy ruokatorveen. Hoidossa leikkaus (kaulalihaksien ja -hermojen) osoittautunut edulliseksi."

Pieni tietosanakirja (1925–1928), Otava.



Taika nauttii lahopuun antimista.

Taikatemput

Taikalla on menossa uuden tempun opettelu. Opiskelllaan kirjan sivujen kääntämisessä laiskan emännän avustamista. Homma on pian melkein tassussa ja lisätään opittujen vihjesanojen/käsimerkkien listaan:

1. Istu
Tottelee myös käsimerkkiä (käsi nyrkissä)

2. Maahan
Tottelee myös käsimerkkiä (paina kämmen sormet suorina kohti maata)

3. KATSO! eli kontaktin ottoa silmiin/lupa tien ylitykseen ati autosta pois hyppäämiseen.

4. Odota
Kun tullaan sisään tai ollaan menossa ulos, hissiin tai vastaavaan. Istahtaa tai pysyy seisoen paikallaan. Katsoo silmiin. Vapautetaan liikkeelle.

5. Tule!
Tämä on vaikeaa ja "mennään" taitaa toimia jo paremmin vihjesanana.

6. Paikka!
Tottelee myös käsimerkkiä (etusormi pystyssä, muut sormet nyrkissä)

7. Viereen
Tai käsimerkillä: käsi siirretään nyrkissä rintaa vasten ja taputetaan rintaa.

8. Panta
Panta rinkulaksi ja namipala toiseen käteen pannan taakse, niin pujottaa päänsä pantaan.

9. Ryömi
Tottelee myös käsimerkkiä eli käsi nyrkissä vedetään ilmassa eteenpäin...

10. Mennään!
Jatketaan matkaa kävelyllä. Tulee koirapuistossa ovelle.

11. Sisään
Hissiin, bussiin, ratikkaan tai sisään mentäessä.

12. Hissi!
Osaa tialta hissin...

13. Paina!
Ja oppi minua matkimalla painamaan myös liikennevalonappulaa… tai ainakin sinne päin :)

14. Ulos
Tarpeen vaikkapa bussista tai hissistä ulos mentäessä.

15. Irti!
Sanotaan vihjesana, kun päästää irti ulkona risusta, sisällä lelusta.
16. Hae (kuiskaten)
17. tai Missä? (kysyvästi)
voidaan yhdistää sanaan känny tai avain. Osaa hakea näitä, nameja ja ihmisiä (jotka tuntee nimeltä).

18. Pisu
Vihjesana sanotaan aina näillä asioilla...

19. Jööti
Vihjesana sanotaan aina isoilla asioilla...

20. Tassu
Ojenna oikea kätesi ja Taika antaa oikean tassun kättelyyn.

21. Moikka!
Ojenna kätesi sormet yhdessä eteenpäin, kuin tervehtisit. Taika moikkaa takaisin oikealla tassullaan. Kiitos Vivi tempun opettamisesta:)

22.-26. Peukalo, etusormi, keskisormi, nimetön, pikkurilli
Tunnistaa kuonolla tökkäämällä sormet.

27. Hyppää!
Ojennetun jalan yli, matalle kivelle tai puunrungolle, voidaan myös sanoa istu ja antaa sitten
nami. Myös rinkulaksi laitettujen käsivarsien läpi.

28. Kumpi käsi?
Taika pyydetään istumaan, mennään itse kyykkyyn ja laitetaan molemmat kädet selän taakse. Toisessa nyrkissä nami. Tuodaan kädet Taikan eteen, jolloin Taika koskee tassulla nyrkkiä > avataan se. Jos oli väärä arvaus, odotetaan, että koskee toista kättä ja avataan vasta sitten.

29. Kuole!
Kierähtää  lattialle kyljelleen.

30. KÄSKY”SANA” = teet itse matalaa urinaa tai
KÄSIMERKKI = SORMI SUUN EDESSÄ
Urisee matalaa urinaa häntä heiluen...

31. Nouda!

32. Sammuta
Sammuttaa herätyskellon tai munakellon tassulla tai kuonolla... ei enää treenattu, kun rikkoi herätyskellon;-)

33. Kuiskaa
KÄSIMERKKI: kämmen korvan takana, kuin odottaisi kuiskausta.

34. Koppi!
Nappaa istuallaan tai kävelystä ilmaan heitettyjä nameja, lapasia, sukkia, palloa, käpyä...

35. Pyöri                                 

36. Ylös! / KÄSIMERKKI: kämmen sormet avoinna ylöspäin.
Koira makaa maassa, laitetaan kätesi kämmen ylöspäin,  sormet suorina kohti maata,
Taikan eteen ja sanotaan ylös.

37. Kumarra!
KÄSIMERKKI: sormet suorana yhdessä nipussa, kuin ottaisit jotain kapeasta kolosta. Työnetään kättä seisovaa Taikaa kohti edestä päin. Taika kumartaa...

38.- 40. Känny, avain, pallo
Noutaa tai etsii pudonneen tai kadonneen esineen.

41. Poimi!
Tällä Taika briljeeraa nostamalla mummojen pudonneet hanskat tai bussikortit.

42. Siivoa!
Lisää kotitöitä: siivoaa maahan korin tai sangon ympäriltä lelunsa talteen.

43. Sutii!
/JALKAMERKKI: potkaistaan kengällä maata taaksepäin kuin pyyhkisi kenkiä
nurmikkoon.
Taika pyyhkii takatassut mattoon/pyyhkeeseen/maahan. Ja haukkuukin, kun temppu on niin kiva…


44. Sukka pois!
Vetää sukan jalasta - ei suositella kalliiden, ohuiden sukkahousujen kanssa...

45. Onko sinulla Plussakorttia? -temppu onkin täällä jo aiemmin esitelty.

(klikkaamlla linkkiä tempun ohjeeseen)

46. Piiloon!

Ryömii sohvan, sängyn tai rakennuksen alle ja odottaa siellä, kunnes on lupa tulla pois.

Treenattiin Havukka-ahon ajattelijaa varten.

EDIT:
47.-53 Jani, Matti, Raili, Jussi, Pauliina, Johanna, Sari... kaikki tärkeät henkilöt, joita tavataan, osaa nimeltä.

54.-55. F-alkuinen bokseriystävä... Samoin S-alkuinen koiraherra...

56. ...olenkohan unohtanut jotain:)

Kahleissa

Yök, valjaat, yök. Kutittaa!

Valjaat ei ole Taikan mieleinen juttu.  Jos otan sellaiset näkyville, kun ollaan menossa ulos, on viuh viuh, koiru sohvan alla. Jos onnistun ne saamaan päälle huijaten ensin pannan hihnoineen kiinni, ja pääsemme ulos, pitää kulkea vikisten ja inisten. Mielellään myös ohi kulkeissa nojautua kivitalon seiniin ja rapsutella itseään niitä vasten. Tai istahtaa rapsuttamaan takajalalla rinnan kohdalta (onnistuu muuten hienosti). Ja taas vikistä. Ja inistä. Ja hilata itseään maassa mahallaan, takajaloilla vauhtia potkien eli rapsuttaa kutiavaa vatsaa...

Jo pentuna alettiin treenata valjaiden pitämistä. Ensimmäinen valjasmalli oli päällä peräti tunnin, kunnes neiti likisti kyynärpäät kehoaan vasten, veti päänsä suppuun ja pujotti itsensä valjaista läpi. Toiset valjaat pysyvät päällä, mutta ilmiselvästi kutittavat kyljistä ja vatsasta.

Liikennevaloissa, tai jos muuten joutuu hetken odottamaan, alkaa vikinä ja rapsuttelu, oli päällä sitten valjaat tai panta. Hetken vieressä seisovat katsovat hymyillen ja pian kuuluu kysymys: "Minkä ikäinen se on?"

Johon vastaan: "Pian kuuden vuoden ajan ollaan pidetty pantaa ja valjaita...".

"Ai, se näyttää ihan pennulta!"

Niinpä. Taika, pian 6 vuotta. Olisi mieluummin villi ja vapaa.

Ne päivät

Neidillä alkoi ne päivät. Jää kiva koirakoulukin väliin narttuvaivojen vuoksi. Höh. Ulkona ketuttaa, jos joku on lähellä tai edes vilkaisee Taikulia. Höh. Rähinää. Höh, sanoo emäntä.

Meistä olisi joskus kiva käydä kävelemässä meren jäällä (nyt kun se kestää), mutta se tuntuu olevan jättimäinen koirapuisto, jossa kaikenkarvaiset koiruudet saavat viilettävää villin vapaana. Ja nimenomaan ne epätottelevaisuusvaliot ovat jäällä monasti vapaana ja tulossa haistelemaan tumman, puoleensavetävän daamin villahousuja.

Kivenlahdessa käytiin ulkoilemassa pari viikkoa sitten ystävien kanssa. Kiitos Olli & Tanja hauskasta iltapäivästä! Reipas berninpaimenkoira yritti lyöttäytyä seuraamme evästauolla. En innostunut, kuten ei hihnassa, puussa kiinni oleva Taikakaan. Ahdistuu, kun hän on kiinni ja joku on tulossa lähelle. Minuuttien jälkeen kuului omistajan huhuilua.

Mietin, miltä tuntuisi pulkassa istuvasta lapsesta, kun berninpaimenkoira tulsii jolkottelemaan viereen ja hönkimään kasvoille. Vaikkei "tämä tee mitään", kuka kysyisi lapselta tai kiinni olevalta koiralta, miltä heistä tuntuu?!

Viimeksi koirakoulussa nauratti ihan hirveästi, olihan meillä nakinsyöntikisa (Taika tuli kakkoseksi tänä vuonna) ja muuta mukavaa ohjelmaa...

Lepoa (karva)tassuille

Ihmettelimme joulu-tammikuun pakkaspäivien jälkeen, miten pehmeät ja pörröiset Taikan tassuista on tullut.  Polkuanturoiden väliin on kasvanut valkoista karvaa. Ennen vain toisen takajalan pohja oli valkoinen, pikkuhiljaa lisää charmia on tullut kuononkin seutuville. Mutta nämä Taikatassut ovat hauskat, eipä ole aiemmin moisia huopatossuja Taikurilla nähty.

Ihan verrokiksi alakuvassa normaalit koirantassut, emännän saaman joululahjakirjan kannessa:

Kirja on hyödyllinen. Taika nauttii suunnattomasti rauhallisesta lihashuoltohieronnasta, jota olen antanut aiemminkin, ilman kummempia oppeja. Palaute on välitön - pari lipaisua kämmenselkään tai kieli lipoo kirsua. Ja lopuksi ihan pehmeä hauva jaloissa. Tarkemmat tiedot kirjasta löydät vaikkapa täältä.

Sinisiä ajatuksia

Olihan elämys. Suosittelen. Joka luonnossa viihtyy, luonnosta ja filosofoinnista pitää, tuo on hyvä elämys. Musiikki oli kaunista, vaikka ääniskaalan kovin pää elokuvateatterissa ei ehkä herkkäkorvaisimmille (vanhemmille henkilöille) sovikaan. Luontokuvat hienoja. Kritiikkiäkin silti annan: liikaa erilaisia luonnonääniä samassa äänimaisemassa (tämä taitaa olla yleinen tauti suomalaisissa leffoissa) eli samassa kuvassa kukkuu käki, tikka hakkaa puuta, sekalainen joukko muita lintuja ja lisänä vielä koiran haukkua. Huovisella ei -keleet ja -tanat olleet kirjassa ihan noin reippaasti esillä ja Kuoliaaksinaurattaja oli paljon pelottavampi elokuvassa kuin kirjassa.

Kohtaus leffassa vilahti ohi, mutta mielestäni kättelyt oli leikattu pois. No, se ei näyttänyt ehkä kovin luonnolliselta, kun koira istuu paikoillaan ja antaa tassua. Huovisen romaaniversiossa koira kömpii aitan alta, antaa tassua tulijalle, ottaa Kuoliaaksinaurattajan lakin ja vie sen sisälle.

Mutta, käykää katsomassa itse, en kerro enempää. Tässä pari kuvaa kuvauspaikalta.

Kuvauspaikka oli pikkiriikkisen metsäautotien päässä. Tie oli parin metrin levyinen ja välillä ajetaan 45 asteen kulmassa vaaran rinnettä ylös. Maskeeraus&puvustusrekka jäi jonnekin tien puoleenväliin, tekniikka saatiin perille asti ja sähkötkin tuotiin mukana. Kuvausten tekeminen Suomen infrastruktuurilla hieman haastavampaa kuin Hollywoodissa... Kuvauspaikka, Kuoliaaksinaurattajan pihapiiri, oli upea vanha talo, jonka katolla oli niitty:

Taika odottaa vuorooan. Ihastui Aake Kallialaan niin, että pelkäsin innokkaan vinkumisen kuuluvan nauhalle, siksi olemme kaukana pöpelikössä:) Talon katto näkyy tuolla taustalla.

Kuvauspaikalla vilisi ihmisiä, lisäksi paikka oli pitkälti yksityistä pihapiiriä. En laita sellaisia kuvia tänne esille. Muistoksi omaan albumiin nappasin kuvan Taikasta Aaken kanssa yhdessä. Meille jäi todella kivat muistot kuvauspäivästä. Oli mielenkiintoista seurata kaikkea työtä viereltä. Elokuvantekeminen Suomessa täytyy olla kutsumusammatti, ihailen!

Lisäys: ken ei ole vielä lukenut Havukka-ahon ajattelijaa, niin kirjahan löytyy nyt myös pokkarina ja aiemmin tehtynä äänikirjana sekä pätkiä voi kuunnella kuunnelmasta YLE:n elävästä arkistosta. Suosittelen tutustumaan myös kirjailijan elämään. Vaikuttavinta on, että hän on kirjoittanut Havukka-ahon ajattelijan 25-vuotiaana.

Taika sivusivuroolissa

Jänskättää. Tänään on Havukka-ahon ajattelijan kutsuvierasnäytäntö, johon Kuoliaaksinaurattajan koiruutta näyttelevän emäntä &isäntä kutsuttiin. Tumma tähtönen itse jää kotiin nakkeja nauttimaan [EDIT: ja dogsitter Katjan huomaan].

Traileri ja arvostelut (sekä oma arvio kuvauspaikalta ja maisemista kesältä) lupaa kaunista, seesteistä kuvaa ja dialogi terävää huovismaista satiiria. Elokuvalla on sanottu oleva terapeuttinen vaikutus tämän päivän kiireiselle ihmiselle, vastaisiko peräti Lapin matkaa? Ohjaajana mainio "Vänä" Väänänen.



Niin, Taika ojentaa leffassa kuvauksissa tassua Tommi Korpelalle. Operaatio ennakkoon opeteltu hatunkanto jäi lopulta Frida-seiskarin huoleksi, kun vieressä päkätti yllätykseksemme lampaita. Sellaisia villapalleroita poloinen kaupunkilaistyttömme pelkäsi karvat pystyssä haukkuen. Loppujen lopuksi haukusta oli hyötyäkin, kun paimensimme lampaita aitauksessa kuvauksien kannalta oikeaan suuntiin :) Seiskarineitoset ovat siis elokuvan trailerissakin vilahtavan Kuoliaaksinaurattajan (Aake Kalliala) koira, joka kohteliaasti antaa tassua ja kantaa hattua.

Mainos:
Ja jos fanipaita kiinnostaa, niin vielä on hajakokoja yhdistyksen paidoissa. Tarroille on aina käyttöä.

Sähköhampiharja ja muita välttämättömyyksiä...

Emäntä listasi koiraperheen tämänhetken tarpeet - poronluupalat, tassuvahaa - ja poikkesi Stockalla. Hyllyt ammottivat typötyhjinä ja etenkin tuon tassuvahan puuttuminen ketutti.

Meillä on jääneet kinkkiset (lue: alkuperältään People Republic of China) puruluut hyllylle. Jos maidosta löytyy melamiinia, ja hiuspantojen materiaalina on kondomeita, en edes uskalla kuvitella, mitä koirien puruluutikkuihin on jauhettu sekaan...

Mössötäytteiset puruluutkin jäivät yhteen kappaleeseen, kun Taika sai parivuotiaana elämänsä ensimmäisen masutaudin. Fiksuna tyttönä herätteli tietenkin yöllä hätäänsä vain isäntää, emäntä sai nukkua rauhassa.

Stockan tassuvahahyllyn kohdalla oli aukko niin niin ikään. Vaan olipa taas tullut uuttakin koiranomistajien laajenevan lauman iloksi. Koirien sähköhammasharjaa oli reiluin määrin... Ööh... Hmmm. Ei kyllä onnistuisi meillä mitkään vempeleet suussa pörisemässä. Tällainen kapistus se on, jos kiinnostaa. Petosan on valmistaja - siinäpä hyvä nimi, sanoo Taika, jonka isäpappa on Peto nimeltään...

Niin, se tassuvaha sitten... näillä säillä ja katukemikaaleilla aivan välttämätön. Kaduille kylvetään suolan lisäksi vaikkapa sellaista ainetta kuin CMA:ta (kalsiummagnesiumasetaattia), katupölyä sitomaan. Samaisesta syystä meillä pyyhitään nihkeäpyyheellä tassut joka kerta sisään tullessa.

Viikoittain isäntä on antanut Taikalle manikyyrin yhteydessä polkuanturahieronnan tassuvahauksella. Luksusta sähköhampiharjan sijaan;) Parhaaksi käytössä on todettu mehiläisvahapohjainen tassuvaha, esimerkiksi tällainen. Pitänee siirtyä verkkokauppaostoksille...

Kaksoiselämää

Anskukka kommentoi Taikan lumilaukkavideota"ihanaa, että Taika saa nauttia vapaana juoksemisesta!". Ja miten on sääli niitä koiria jotka eivät, syystä tai toisesta, saa juoksennella sinne ja tänne, nuuskia sitä ja tätä...

Mietin, onko kaikki koirat yhtä onnellisia vapaana ollessaan. Ei ehkä. Moni koira on onnellisempi seuratessaan omistajan kintereillä ellei sitten peräti kantapäillä. Ja toisaalta, vapaana ollessakin on vaaroja. Valikoin tarkkaan missä pidän Taikaa vapaana. Autojen alle en halua sen jäävän, joten avaan hihnan lukon vain metsässä, erämaassa, tien sillä puolella, jolla myös suden ja karhun jälkiä on havaittu. Sydän syrjällään välillä odottelee tätä seikkailunhaluista daamia saapuvaksi metsiköstä. Miettii, onko jäljellä vain panta ja tassut, kuten tutun ajokoirasta. Onko purrut kenties kyy (taas) ja neiti kätkenyt itsensä kivulta ja meiltä.

Kolikon toisena puolena on se puhdas sinkoileva ilo, joka tulee siitä, että saa kiitää, ei vain juosta hihnassa tai aidatulla alueella, vaan aivan vapaana ja minne haluaa. Ja sitten mennään! Vinttikoiraradalle kun päästiin kokeilemaan rätin perässä juoksua, piti vetäistä vihellyksistä ja kutsuista huolimatta kunnarit - vain ihan silkasta kiitämisen ilosta!

Meidän koiruli taitaa elää kaksoiselämää: yhtäällä arkea metropolin ytimessä, toisaalla retkiä erämaahan, viikonloppuja tai kokonaisia viikkoja maalla. Liekö se sitten syynä villeihin uniin: välillä vingahdellaan eri sävellajeissa, silmät pyörivät villeinä ja tassut käy. Lopuksi kurkusta tulee niin syvä murina, joka nostaa emännän käsikarsikarvat pystyyn.

Lumilaukkaa

Tervetuloa mukaan Taikaa ympäröivälle kiitoradalle:)

She on ihan shininen!

 

Lumisissa, sinisissä hetkissä on Taikaa, eikös vain?

 

Joku linssilude tuppaa aina mukaan kuvaan,

jos mahdollista... sama maisema ilman koirankarvoja täällä.

Sinisistä hetkistä mieleen tuli kiinalainen akupunktiolääkärini, joka totesi Taikan ensi kerran nähdessään: "She on ihan shininen!" Karva kun kiilsi niin paljon, että taittoi valoa siniseltä näyttäen. Useammallekin koiruuden turkkia ihastelevalle rouvalle, ollaan todettu, että ruokavalioon kannattaa ottaa raaka liha, keitetyt kananmunat ja säännölliset multa-, savi- tai lumikylvyt, niin saa yhtä kiiltävän turkin.

Loppiaisena loppuu joulu

Kuvassa kolme itämään viisasta tietäjää ja yksi koira. 

Ai, vain emännän vilkkaassa mielikuvituksessa?

Kuva joulupäivien lumiretkiltä.