Menotassu

Näin keväälä valon lisääntyessä alkaa menotassua vipattaa... Aiemmin spurtattiin juoksulenkille 3-5 kertaa viikossa, kunnes koirun vedättämän omistajattaren polvet tekivät stopin. Kaupungissa varusteina nahkahihna ja panta sekä heijastin, maalla sitten koirajuoksuvyö.

Vähemmän [niveliä] rasittava urheilumuoto on koirahiihto, vaan ainakin Helsingin seudulla tekosyitä riittää:
a. käpyisesti koirahiihtovuoroja ja -reittejä - kuka tahkoaa tunnin, puolitoista kilometrin, kahden lenkkiä ympäriinsä???
b. minä laitan koirun vyöhön, hyppään suksille, koiru näkee kanin, jolloin minä, koiru ja kani olemme noin puolentoista tunnin kuluttua vastarannalla 'sii juu' Tallinnassa. Juhuu, juuh-ei!
 c. jäällä, kun se kantaa, voisikin hiihtää, mutta se on jättikoirapuisto, jossa laukkaa kaikenkarvaista hurttaa vapaana. No, olisipa ainakin sukset ja sauvat apuvälineeksi tappelupukarien erotteluun...

Onneksi pian pääsee maalle juoksemaan, sanoo Taika! Jos joku on ihanaa, niin viilettäminen. Joko emännän kanssa (hitaampaa) tai ilman.

Taika-madamen hymy kuvassa kertoo, miten paljon vapaana juokseminen kiinnostaa... Ja ei, toinen korva ei ole lurppa, painovoiman sijaan lienee sen kuvakulmaan vaikuttanut joku muu - tuuli?

Koiran kanssa juostessa eli canicrossaillessa canicrossvyö, kuten tällainen on iso ilo myös hiihtäessä ja ihan kotimaan trekkailussa, jopa haravoidessa! Itselläni on vyö tuunattu kiipeilyhaasta tai Hööksin paniikkilukolla, tarpeen mukaan. Nahkaremmi (kevyt, kestävä) tai sitten retkeillessä Joken liina. Tekokuituliinoihin ja -hihnoihin en koske enää, sen jälkeen kun koski liikaa - Taika näki elämänsä ensimmäisen perhosen, liihotteli kepeästi perään ja 10 metriä keinokuituliinaa poltti mukavat rakkulat jarruna toimineen kämmenpohjaan...

P.S. Kiitos Leenalle, kun kävit hoitamassa Taikaa taas tänään emännän paiskoessa töitä...

Koiranunta

Koiranunta. Puolivalveilla vaiko puoliunessa? Joka tapauksessa kodin turvallisuusjärjestelmä on kutakuinkin pettämätön... Klikkaamalla kuvaa näkee, miten kangas peittää silmän vain puoliksi...

Kulmahampaat puhtaiksi - Taikan niksit

Taikan päätti jakaa parhaat hammaspesuniksinsä muiden iloksi ja terveydeksi.

1. Hankitaan hyvänmakuista hammastahnaa. Vaniljan, pimarmintun tai mentholin maku ei yleensä ole koiruuksien käsitys raikkaanhajuisesta hengityksestä ja hyvästä mausta. Ostoslistalle siis hammastahnaa, jonka makuna on kinkkua, siipikarjaa tai vastaavaa. Virbacin hammastahnat on seiskarinkoirakokeella todettu parhaaksi.


2. Samalla voidaan hankkia myös hammasharja. Hyvä hammasharja on suhteutettu koiruuden suun kokoon, on harjaksiltaan pehmeä ja suhteellisen pieni. Virbacilla on myös erityishammasharjoja joissa toinen pää on pienempi (alla kuva).

Koska Taikan suu ei ole erityisen sirokokoinen, hammaspesu sujuu hyvin ihan tavallisella hammasharjalla. Ainakin Taika koki nämä ratkaisut epämukaviksi:

 

Vaihtoehtoja löytyy ulkomailta tilatessa enemmänkin, ja kotimaassa kaupoista löytyy myös sormeen kiinnitettävää miniharjaa. Sen sijaan kertakäyttöiset hammaspesukäsineet tuntuvat minusta liioittelulta, kuten sähköhammasharjakin, mutta otetaan tasapuolisuuden vuoksi nekin tässä esiin.

Koirien hammastahnat toimivat pääosin entsymaattisesti, joten se hankauskaan ei ole tärkein, vaan toistot.

3. Kun koiruus on iloinen ja virkeä (kuten itsekin), ota hammastahnatuubi esille ja laita siitä sormen päähän pienenpieni nokare tahnaa. Anna koiran nuuskutella ja maistaakin. Jos koira on tottunut siihen, että ylähuulia nostellaan ja hampaita katsotaan, tee tämä kevyesti ja pyyhkäise samalla tahnaa hampaisiin. Muutu suolapatsaaksi. Älä liiku, älä katso koiraa, anna sen keskittyä siihen, mitä juuri tapahtui. Älä myöskään kehu (tämä toimi meillä). Jos koira on edelleen iloinen - kukapa ei olisi jos saa herkkua suoraan suuhun - tee sama uudelleen. Anna koiran keskittyä tapahtuneeseen, älä häiritse. Jos koira pelkää, anna sen nuuskutella hammastahnatuubia ja sormeasi.

4. Seuraavana päivänä uudelleen. Ja näin viikon verran. Jos tuli hankittua sormiharja, nyt voi kokeilla sitä. Anna taas koiran ensin katsoa ja haistaa, mikä harja on. Mielellään myös maistaa tahnaa suoraan, hyvin vähän, sipaisu riittää. Älä häslää, vaan keskity olemaan hiljaa, kun koira tutustuu rauhassa makuun ja hajuun. Jos koira on iloinen ja kiinnostunut, voit pyyhkäistä tahnaisella harjalla hampaita. Ja jälleen annat koiran sulatella asiaa.

5. Näillä niksein Taika oppi oman hammasharjansa ja -tahnansa esille ottamisesta seuraavan jotain aivan ihanaa... Tuleekin ihan liki tai kellistyy syliin. Ei tarvitse jahdata eikä rauhoittaa/nukuttaa (ainakaan vielä) hammaskiven poistoon. Hammaskiveä ei ole yhtään, ja toki siihen liittyy myös jokapäiväiset puruluut ja raakaruokakin. Ja kuvissa sitten näkyy iloinen pepsodenthymy:

Hauskoja hammashoitohetkiä toivottelee Taika.

Iltapesulle, mars!

Joko teillä on hampaat harjattu? Meillä se on ihan lempipuuhaa. Ei tarvitse olla edes manikyyriasennossa, eli kölliä selällään lattialla, kuten tässä. Jos vain näkee oman hammasharjansa ja tahnansa kädessä, ei tarvitse edes huikata vihjesanaa hoidetaan, kun neiti viipottaa jo paikalle ja kellistyy syliin... Suosittelemme lämpimästi aloittamaan jo pentuna hampaiden harjauksen :)

Pahoittelemme mustiin pukeutuneiden kuvauskohteiden erottuvuutta videossa.

Tutustu lisää:
Hammastahna Virbac
Taikan suosikki on siipikarjan maku (poultry).

Katse horisonttiin - ja koiraan

 

Kävimme tänään koirakoulun mainoskuvauksissa. Esitimme Rähjäämättä hihnassa -kurssilaisia ja hyvin meni! Lihapullamurut olivat salainen ase tällä kertaa, harvinaista herkkua. Taika nauttii koirakoulussa puuhailusta, ja katsellaankin nyt koiratanssikurssia keväälle. Jos ollaan menossa autolla koirakouluun, alkaa riemunkiljahdukset kuulua auton takaosasta, Taikan yksiöstä, välittömästi kun ollaan käännytty oikeaan suuntaan. Tuttu ihana koiraohjaaja saa myös aina iloisia kiljahduksia aikaan:) 

Vaan saatiin taas huomiota toistepäinkin. Ratikassa jälleen kerran mieshenkilö tuli kertomaan, että onpa "hieno koira". Onneksi selviydyttiin tällä kertaa ilman hellyyskohtausta, joita raavaatkin miehet ovat saaneet Taikan nähdessään. Yhden kerran bussin lattiaa konttasi 190-senttinen ja reippaan kokoinen äijähenkilö soperten "mikä... mikä... pieni ihana koira siellä penkin alla on..." Emäntä tunsi olonsa jokseenkin kolmanneksi pyöräksi puolivuotiaan koiraneidin kiivetessä tämän herrahenkilön syliä kohti.

Tällä kertaa käveltiin Lauttasaaresta kotiin. Paluumatkalla pitää aina ihailla merta ja horisonttia. Ohikulkijoita hymyilyttää ja muutaman iloisen kommentinkin ulappaa tiiraileva koira sai. Parikymmentä metriä kerrallaan päästään eteenpäin ja taas pysähdytään katselemaan. Tällä kertaa oli lumikinokset korokkeena, ei tarvitse nostaa tassuja sillankaidetta vasten ja tiirailla vain pienojen välistä.

Ihanaa, että loskakeli vaihtui pakkaseen. Me nautitaan!

Erilaisia koirakirjoja

On tullut luettua ja hyödynnettyä yhtä sun toista koirakirjaa ja etologiaopusta. Osan laitoin tuonne blogin laitaan myyntiinkin, sillä seinän levyinen kirjahylly ( kokoa 5 x 2,8 m) on jo täynnä. Tämä on virkistävän erilainen, ajatuksia avartava kirja. Konkreettisia hyötykohtia en ole vielä saanut, mutta ainakin "kolmas silmä" koiran kanssa työskentelyyn on auennut hiukkasen.

Kustantajan sivuilta: "Natalia Krivolaptsuk on pietarilainen lingvisti ja eläinpsykologi, jonka erikoisala on kielen ja ajattelun rakenneanalyysi. Hän esittelee psyykkiseen toimintaan liittyvän informaatiomallin ja soveltaa sitä koirien psyyken analysoimiseen.
    Krivolaptsuk on tutkinut koiran ja ihmisen välistä suhdetta lajien ja persoonallisuuksien välisenä suhteena. Hänen mukaansa koiran ja ihmisen välinen sanaton viestintä ei rajoitu pelkkiin äänteisiin ja eleisiin, vaan sitä on mahdollista kehittää huomattavasti pidemmälle."

Samaa mieltä olen siitä, että koiralla on oma, laajempi kieli, kuin mitä me pystymme tulkitsemana. Omistajat eli ihmiset, tulkitsevat tätä kieltä ihmisen lähtökohdista ja koirien kieli muuttuu yhä ihmismäisemmäksi. Osa kirjan käsittelemistä asioista meni kyllä maallikolta hiukan"yli", mutta aion lukea kirjan uudelleen muutaman vuoden kuluttua.

Toinen hyvä kirja, jota suosittelen eläinten ystäville, on Rupert Sheldraken:

Kirjasta on ainakin minulla ihan pehmeäkantinen natiivikielinen versio. Suomennettuna kirja on ilmestynyt myös ja kustantajan sivuilta lyhyt lainaus:

"Cambridgen yliopiston maailmankuulu mutta kiistelty professori Rupert Sheldrake on tutkinut ihmisten ja heidän lemmikkiensä välistä suhdetta sekä eläimillä havaittavia paranormaaleja kykyjä. Hänen teoriansa mukaan lemmikkieläin pystyy muodostamaan ihmisen kanssa ns. morfisen kentän, jonka kautta se vastaanottaa informaatiota telepaattisesti. "

Lähipiirissäni on paljon eläimiä, jotka toimivat kirjan esimerkkien tavoin, eikä niiden toiminnalle löytynyt järkevää selitystä, joten miksipä ei...

Lisää tietoa:
Rasalas
Sheldrake