Aina on aikaa...

Pysähtyä hajoittamaan
yksi laho kanto, jossa voi lymyillä hiirulainen...

Mietin, missä vaiheessa 

Taikan silmät sulkeutuvat maanalaisissa toimissa.

Varmaan jo hiukan etukäteen.

Silmäkulmien päältä karvoitus harvenee, 

kun ollaan muutama päivä putkeen näissä hommissa...

eli silmät kiinni sukelletaan märkään turpeeseen ja multaan.

Ilo ja tyytyväisyys paistavat

koirun kasvoilta kauas - tämä se on elämää, sanoo Taika!

Saaliiksi päästäinen, jonka päällä piti 

kiirehtää kierimään ennenkuin emäntä kieltää. 

Kotona sitten selänpesu.

Niin, ja metsä kantoineen, se on tutun maanomistajan,

jonka luvalla harrastimme kannonrouhinnan.

Humpsis!

Retki suolle odotettavissa viikonloppuna. Erään kerran vesikauhuiselle koiruudellemme kävi näin:

Toivekuva!

Lisää söpöjä pentukuvia! Taikan korvat olivat pienenä tyttönä varsin isot suhteessa vartalon kokoon. Kokoa korosti korvalehtien sisäpinnan karvattomuus. Tunnistemerkinnässä tatuoinnin sijaan päädyimme mikrosiruun, joka sekään ei ole pysynyt aloillaan, vaan on vaeltanut niskanahan puolelta alemmas.


Ikääntymiseen liittyy tiettyjä velvollisuuksia, kuten rokotuksilla käynti. Jälleen kerran eilen eläinlääkäriasemalla kuulivat varmasti kaikki, että Taika on paikalla. Jo ovella Taika muistaa, että  "jäikin katsos se yksi asia hoitamatta tuossa lähipuistossa" ja hihna piukealla edetään huoltajien johdatuksella eläinlääkäriaseman ovesta sisään.

Odotustilassa kiljutaan, voihkitaan ja nyyhkytetään. Jos joutuu odottamaan kauemmin kuin neljä minuuttia, myös läähätetään. Pian saattaa olla äänessä kokonainen kuoro Taikan johtamana.

Rohkean koiran akilleenkantapää on siis eläinlääkärillä käynti. Penturokotuksilla Taika osoitti, ettei ole lahjottavissa: eläinlääkärin antamat koirankeksit otettiin suuhun, mutta poksautettiin poskilihaksilla mahdollisimman kauas, kun rokotuspiikki laitettiin ihon alle. Pöh! Kuka nyt vaihtaisi neulan pariin pieneen keksiin??!

Poikkeamme nykyisin silloin tälllöin muuten vaan "ulisemassa" odotustilassa ja lähdemme tovin kuluttua jatkamaan matkaa. Hihnan toiseen päähän asti aistii syvän helpotuksen, kun poistumme paikalta ilman hoitotoimenpiteitä.

Huomatkaapa muuten kuvan siimahäntä, joka on sittemmin tuuhettunut sekin. Onko muilla koiruilla eläinlääkärikammoa?

Kuusi vuotta koiruuksia

Taika ihan ekana päivä uudessa kodissaan.

Kuusi vuotta sitten Nauvosta muutti meille pieni musta hyljekoira. Taika osoittautui reippaaksi haukuksi, joka telmi ja nukkui hyvin, eikä turhaan kaipaillut kotiin. Vain liikenteen jyly oli pelottavaa. Ensimmäiset päivät lähestyttiin Mannerheimintietä sylissä ja käytiin vain katsomassa autojen vilinää. Kolmantena päivänä oltiin reippaasti neljä tassua asfaltilla ja neljäntenä ylitettiin Se Suuri Liikennevirta. Pissikäynnit lähipuistoon tahtoivat venyä tuntiin, kun pennulle olisi riittänyt paijaaja joka askeleelle... 

Alusta asti haluttiin nukkua omassa kolossa. Pahvilaatikkopesät varmuuden vuoksi, sillä hampaiden teroituksesta kasvattaja meitä varoitteli - turhaan. Taikan tuhot rajoittuivat yhteen jalkalistan kulman pyöristykseen eteisessä ja sisalmaton kuteen pureskeluun - pahimpaan hampaiden vaihtoaikaan.

Tosin myös isännän kaulalle oli erittäin hyvä sammahtaa. Oikeastaan uni saattoi tulla missä asennossa ja minne vain, kuten keittiön kaapin ovea vasten, neljä tassua taivasta kohti:

Tai kieli unohtui ulos suusta...

Taika osoittautui tapaturma-alttiiksi, vilkkaaksi ja uhkarohkeaksikin. Noin 11-viikkoisena, noin 8 kiloisena pentuna kyykäärmeenpuremasta jäi ikävät muistot ja henkikulta oli hetken hyvin heikoilla. Lykkyä oli matkassa, sillä purema osui jalkaan eikä kaulaan tai päähän. Onneksi ei tullut kuoliota jalkaan. Pieneläinklinikalta saatiin erittäin hyvä hoito - josta Taika oli varmaan eri mieltä ensimmäisestä eläinlääkärikokemuksestaan shokissa.

Päivänsankaritar lähettää 

erityisterkkuja
rakkaille dogsittereilleen

Katjalle, Leenalle ja Viville!

 Kuva: Vivi

Kevätsää janottaa

+8 astetta ja musta koiruus nautti keleistä, viilentävästä lumesta sisäisesti ja ulkoisesti. Taustamusiikkina lorisee tulviva kevätpuro.