torstai 29. heinäkuuta 2010

Ota yhteyttä tämän blogin konttoriin... tai tagin numeroon

Olen törmännyt tilanteeseen, jolloin sielua rauhoittaa, kun koiran pannassa on omistajan puhelinnumero, mieluummin useampi. Ei, ehei, Taikan pannassa emännän puhelinnumero ei ole koirapuistossa törmättyjen kivojen poikakoirakavereiden jatkotreffejä varten. Eikä myöskään sitä varten, että Taikan rakastamat mieshenkilöt voivat poimia omistajien yhteystiedot pannasta, koiran pusutellessa partanaamoja tai lipoessa kesäjalkoja - emännän punastellessa taustalla.

Kun suunnataan vaikkapa mustikkaan metsätien varteen, ja neidin suunnaton autoiluvietti (kyllä, kyllä, luit oikein) yllättää bongaten liftikyydin toisen marjastajan/sienestäjän/linnustajan/metsästäjän/vaeltajan auton takapenkiltä tai -kontista.

Lähimmäisenikin on osunut autoiluvietin uhriksi. Pari syksyä sitten veljeni etsiskeli tatteja metsäautotien varresta, hitaasti autolla ajellen. Peruutuspeilistä näkyy kiivaasti lähestyvä musta piste. Lähemmäksi tultuaan se osoittautuu emännän kanssa pyörälenkille lähteneeksi tutuksi hyljekoiraksi.

Mutta kas, siinä onkin tatti! Sienikori käteen, auton ovi auki --- ja sekunnin kymmenyksessä auto takapenkillä on musta, läähättävä, leveästi hymyävä koiruus! Eikä aikomustakaan poistua autosta.

Toinen, tuoreempi osoitus autoiluvietin voimasta sattui, kun velimies viime viikolla oli tutuissa maisemissa. Hän oli pakkaamassa autoa kotimatkalleen. Avasi auton takaluukun ja nosti virvelin pois --- hetkessä sen paikan otti hymyävä hyljekoira. Isännän aikoessa nostaa epäsopivaan kalastuskohteeseen kyytiä kaihoavaa daamia pois autosta, tämä neiti vilautti kulmahampaitaan ja murahteli hyvinkin epäsievästi.

Uskoi kuitenkin nopeasti isännän käskyä (ei pyyntöä) poistua autosta vä-lit-tö-mäs-ti. Emäntä arvelee armeijan tuoneen tiettyä uskottavuutta isännän äänenkäyttöön ja näin liftausyritys laukesi alkuunsa.

No, mutta Taikalla onkin useampia pantoja: kaupunkikäyttöön päheä mokkanahkainen niittipanta, hirvennahkavuorattu mayakuvioinen laatupanta, katu-uskottava megaleveä nahkapanta, metsä- ja meriräppäykseen tarkoitettu vanhempi ja rähjäisempi panta... Kaikissa näissä killuu tietysti yhteystietoja autoiluviettisen daamin saattamiseksi kotiosoitteeseen. Tagit ovat pääosin täältä, Pet Tagsilta Britanniasta.


Meillä on toki myös yksi punainen, sydämenmallinen tagi...
Tämä malli onkin uudempi ja näyttää kätevämmältä kuin luumalli.
 Harmi, ettei meillä olla patrioottisia skotteja,
sillä silloin pannassa voisi killua
yhteystietojen ohella skottitunnukset.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Terveiset Manamansalosta

Emännän mukana pääsee silloin tällöin myös työmatkoille, kuten nyt viikonloppuna Vaalaan, Manamansaloon. Tässäpä teillekin koiramaisia näkökulmia reissultamme.


Viiden metrin liina antaa mukavasti vapautta kokeilla hiukan oudompiakin ulottuvuuksia.

Vielä yhden kuvan haluamme esitellä teille. Tämä panoraamakuva (klikkaamalla isommaksi) ei mitenkään anna oikeutta Oulujärven upeimmalle rannalle, mutta ehkä kertoo hiukan kohteesta. Lähellä on siis toinen Suomen ***** leirintäalueista. Isäntä saa sitten esitellä kalastuskuvia erikseen, saalistakin nimittäin kertyi ihan jokamiehen(koiran) oikeuksilla.


Kiinnostuitko? Käy ihmeessä täällä: Manamansalo, Vaala, Manamansalon leirintäalue.

P.s. Samalla muistutellaan arvonnasta, jossa voit voittaa Taika-paidan! Osallistu arvontaan kommentoimalla täällä.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Kaikki viilennyskeinot käyttöön

Aurinkoinen se jaksaa porottaa, kun taas me ei jakseta olla kuumuudessa. Taika ei suoranaisesti läähätä, ellei lähdetä kävelylle, mutta yrittää levottomasti etsiä viileitä paikkoja talosta, verannalta tai pihasta.

Olemme ottaneet käyttöön Taikan retrocoolerin eli retrokuosisen froteepyyheen, jonka kostutan jääkylmällä vedellä. Kiepautan pyyheen Taikan massun ympäri ja ah, sekös tehostaa varjoisan sementtiverannan vaikutusta vatsapuolta viilentävästi.

 Toinen mainio kikka autossa omassa verkkohäkissään matkustavan koiran olon helpottamiseen on märkänä pakastettu paksu froteinen käsipyyhe. Aseta jäinen levy verkkoboksin päälle; veden haihtuessa se viilentää ilmaa.

Kikka kolmonen on kylmäkallet. Boksissa on aluspeti, jonka päällä sijauspatja (näistä lisää myöhemmin). Näiden väliin sijoitetaan kaksi kylmäkallea. Sijauspatja on siis tosiaan patja, ei mikään irtopyyhe.

Mitäs helteentorjuntakeinoja teillä on käytössä? Osallistukaahan arvontaan täällä!

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Piknik apilakedolla


Taika on ehtinyt metsästää kärpäsiä (menestyksellä) sisätiloissa, köllötellä aurinkoa vatsakarvoihin ottaen ja nauttia piknikistä apilakedolla. Emännän siskon tyttö Armi, pian 2 vuotta, on sydänjuuriaan myöten ihastunut mustaan "voffiin" ja hoitaisi tätä mielellään ja paljon. Emäntä lainasi kännynsä Armi-neidin viihdykkeeksi ja sen palauduttua hämmästeli puuroisia pusunkuvia kännyn näytöllä. Kas, siellä taustakuvanahan on Taika, jolle piti antaa usein ja märkiä suukkoja...

...me jatketaan maalaiseloa ja luvassa on kyllä Viron matkaraporttiakin, kun maltetaan istuskella kuvasatoa läpi!

torstai 1. heinäkuuta 2010

Nolojen tilanteiden koiranomistaja, osa II

Helle hellii. Ehkäpä joo, mustalla koirallla on kyllä asfalttiviidakossa tukalaa päiväsaikaan. Kesäkeleistä muistuupa mieleen sattumus, joka kuuluu kategoriaan "Nolojen tilanteiden koiranomistaja".

Kesään kuuluu oleellisena torit. Ja torillehan koiraa ei saa viedä. Töölöntorilla käytännössä varsin moni koiranomistaja pistäytyy koiransa muualla lenkitettyään. Torikauppiaat vaikuttavat olevan tuikityytyväisiä, kun joku hiukan hätyyttää lähestymiskieltoa uhmaavia puluja ja lokkeja. Torivalvojakin on saattanut joskus olla samaan aikaan torilla.

Hellepäivänä (ei siis tänä kesänä, vaan aiemmin) poikkesimme herneostoksille. Löysin sopivan toripöydän, jossa olikin jonoa. Kyykistyin kaivamaan repusta kukkaroa. Taika lyhyessä nahkahihnassa siinä vieressä. Nätisti aloillaan istuen.

Otan kukkaroa repun pohjalta, kun nostan katseeni. Edessäni oleva mies on pukeutunut sortseihin ja Taika lipoo pitkin vedoin miehen pohkeita. Ennen kuin ehdin tehdä mitään, mies kääntyy ja katsoo meitä. Näkee iloisesti hymyävän koirulin, jonka häntä heiluu ja kontillaan olevan naisen. Ja kysyy:
- Kumpikohan teistä se oli?


Johon vastaan (hieman punehtuen):
- Makuasioista voidaan kiistellä. 

Herran aurinkorasva tuli sitten testattua myös eläinkokeella. Muille toreille me ei sitten Taikan kanssa tehdäkään edes aurinkorasvan testausreissuja.