Tapahtuipa kauniina kevätpäivänä pääkaupungissa puiston käytäviä mittaillessamme, että törmäsimme tutulla reitillämme varsinaiseen rottayhdyskuntaan. Taikalla topakkana tyttönä ei mennyt tassu suuhun, vaan päräytti 40 cm syvyyteen paenneen rotan perään räpylöillä multaa ja savea kaivaen.
Pian rottapolo huomasi viimeisen erheensä olleen kurkata luolan
väärästä päästä kirkkaaseen kevätvaloon.
Emäntä sulki silmänsä ja kiitti onneaan, että sattui mukaan yksi ylimääräinen kakka... ei vaan rottapussi.
Vahvasti epäilemme, että tämä tarina ei ole vielä tässä vaiheessa sen pituinen se. Ainakaan päätellen siitä ruokamäärästä, mikä ruusupuskaan on vielä lumien sulettua kannettu. Puffetpöydästä hoippuvat pulut olivat häpeilemättä triplasti normilajitovereidensa kokoisia ja epäilemättä ensi talven ruokintasesongin jälkeen ruotsinlaivan kokoluokkaa, jos anniskelu jatkuu samaa tahtia.
Mikäli siis aiot istuskella kaupungin puistoissa, pidä silmät auki ohi vilistävien siimahäntien varalta. Siimahännän perässä saattaa viilettää musta karvainen neliveto, ja hihnan perässä on hinauksessa joko emäntä tai isäntä.
Metsästäjä-neliveto itse marssi leveä hymy huulillaan ja mutaa hampaiden välissä kotiin, pesuun.
Lystejä metsästysreissuja,
toivoo
Taika
