Taika-koiran seikkailut

Muista nämä talvella

2012-01-25T13:04:00.000+02:00

Lumi- ja jääkausi on Taikan iloksi alkanut. Siihen liittyy monenlaista, joka ehtii jo kesän ja syksyn aikana unohtua. Tässä Taikan muistilista talvikauteen

1. Muista kasvattaa ajoissa kunnon tassuvillat polkuanturoiden väliin! Villatöppösten kanssa on huomattavasti lämpimämpää tassutella pakkasella.

2. Kylmällä energiankulutus lisääntyy. Hyvä syy näyttää aina nälkäiseltä.

3. Ihmiset ottavat esiin mukavan lämpimiä villashaaleja, villatäytteisiä täkkejä, villapaitoja ja villamattoja. Hyödynnä nämä oivina nukkumispaikkoina.

4. Älä rähjää jääpuikkojen ja lumenpudottajille, etenkään jos ne killuvat 6. kerroksen ikkunan takana. Murtomiehet tällä korkeudella tulevat ovesta, panosta ensisijaisesti sen vartiointiin.

5. Ota ilo irti kaikista kaivuuhommista. Nyt on sesonki siihen hommaan. Emännän mielestä lumenkaivuu on _huomattavasti_ kuvan tilannetta siistimpi juttu - jostain kumman syystä.

Taikaa teidän jouluun!

2011-12-23T09:12:00.001+02:00

...voi kuin oiskin hanget korkeat nietokset tänäkin jouluna. Lumi antaa odottaa itseään, ehkäpä vuonna 2012 sitten saadaan vettä siinä muodossa, jossa Taikakin siitä tykkää:)

Viikon suora

2011-11-21T21:41:00.000+02:00

Kannattaa siis tähdätä keskiviikkoiltapäivään, jos mielii saada valohoitoa lenkin yhteydessä. Ellei jaksa odottaa sunnuntaihin. Taikan voi kaivautua entistä syvemmälle sohvan alle, jos mielii säilyttää optimaalisen turkin kosteustasapainon.

Inhoan maanantaiaamuja...

2011-11-20T23:11:00.000+02:00

Hups! Ei olla kadottu alkutalven unille, vaikka blogi onkin nukkunut Ruususen unta. Koiramaiseen arkeen on mahtunut lukuisia metsä- ja myyräretkiä maalla ja kaupungissa - huomaa kirsun vierestä lähtenyt nahkasiivu!

Mutta inhottavinta on, jos emäntä herättelee maanantaiaamuna mukaan töihin. Kun silmä välttää, aamulenkin jälkeen koiruus kaivautuu paikasta riippumatta mahdollisimman paksujen tekstiilien alle päiväunilleen, oli lupaa eli ei.

Nolojen tilanteiden koiranomistaja, osa IV

2011-10-05T06:51:00.020+03:00

Muistuipa mieleen, sattumus miltei päivälleen parin vuoden takaa. Ehdottomasti nolojen tilanteiden koiranomistaja -sarjaa kartuttava.

Oltiin reissun päällä ja hotellimajoituksessa. Aamulla koiruuden emäntä suuntasi töiden pariin, ja haukun isäntää vannotettiin keräämään hotellista kaikki, myös koiran tarpeet: juoma- ja ruoka-astia sun muut tarvikkeet.

Päivän päätteeksi auton nokka kohti maaseutua ja vaihdetana päivän aikana tapahtuneesta sananen. Koiruuden emäntä tietenkin utelee, tulikohan kaikki varmasti hotellista mukaan.

— Vesikuppi? Ruokakippo? Puruluu? Kongi?

Viimeisen sanan kohdalla ällistys koiran päivähuoltajan kohdalla kasvoilla on silmin havaittava.

— Ai sillä oli sellainenkin mukana?
— Joo, se on varmaan sitten jäänyt sängyn alle.
— No mä voin ottaa sen sitten paluumatkalla.
— Paitsi että se saattaa olla jo hävitetty siinä vaiheessa. Ehkä ois parempi soittaa ja pyytää ottamaan talteen jo tänään.

Niinpä kärsivällinen koiranomistaja (isäntä) ystävällisesti soittaa hotellin respaan ja esittää pikku pyynnön.

— Meillä jäi sinne huoneen lattialle, varmaan sängyn alle, sellainen musta kumilelu. Voisin noutaa huomenna.

Ja edelleen koiranlelua noudettaessa, samat maagiset sanat ruuhkaisessa respassa lausuttuna, saivat hilpeitä ilmeitä monen huulille...Respaemäntä ei hämäänny, vaan ojentaa tiskin alta muovipussiin pakatun Kongin. Taitaa olla episodi päätynyt hotellihenkilökunnan perehdytystestiksi nro 1: "pitääkö pokkasi tässä tilanteessa".

Tapahtumien keskipiste. Musta Kong-koiranlelu.

Kokkikerhon aktiivijäsen

2011-09-01T22:33:00.001+03:00

Töölön kokkikerho oli jälleen koolla. Se tarkoittaa, että ruokaa laittavia henkilöitä tarkkaillaan hyvistä asemista keittiössä, katse suunnattuna työpöydän, lieden ja jääkaapin pyhään kolmiyhteyteen. Jos pylly puutuukin välillä, asentoa vain hieman kohennetaan, mutta istutaan niillä sijoillaan kuin paikalleen liimattuna - jokaista työvaihetta tarkkkaan tuijottaen.

Vain ja ainoastaan täysin paatunut emäntä voi vastustaa tätä nälkäänäkevän hyljekoiran tyrmistynyttä katsetta ja todeta: "Keittiömme on suljettu. Valomerkki! Teille ei enää tarjoilla, olkaa hyvä ja poistukaa..."

Mustikkaretkellä

2011-08-28T18:52:00.001+03:00

Mustikkaretkelle
lähdettiin ja metsäpolkua kuljettiin.
Laavulla sitten
hauska hiekka huomattiin:

Toivottavasti kameran pyöriminen ei haittaa... piti pyörähdellä hiekkasuihkujen alta pois suuntaan jos toiseenkin. Ja emännän mustikkasanko sai oivan vahdin - makkarapalkalla.

Ja kun huomattiin, että myös emännän kännykkä on näkyvillä, muistettiin, että sen kantamisestakin saa nakkipalkkaa... Onneksi on veden- ja kolhunkestävä käpälä eli tassupuhelin.

Niin, ja se mustikkasaalis: 10 litraa kahteen ja puoleen tuntiin käsin poimien. Ihan kelpo lisä pakastimeen talven herkuiksi. Välillä pidimme tauonkin: kuuntelimme muuttolintujen rupattelua ja istuskelimme mättäällä.

Rantavahdin koiranvirka

2011-08-21T12:15:00.003+03:00

Taika pääsi jo jokin aika sitten rantavahdin hommiin Puruvedelle. Masalan hiekkarantaa vartioi muutaman päivän ajan tumma koirasfinksi.

Muurahaiset kehtasivat häiriköidä pikkuasioilla rantavahtia, kuten videon loppupuolella käy ilmi.

Paluumatkalle lähdettäessä ja autoa pakatessa koiruus oli salamannopeasti etupenkillä, josta ei olisi siirtynyt suosiolla omaan boxiinsa auton takaosaan niin millään. Penteleinen sentään, sieltä ei näe kunnolla ja toisekseen ilmastointi ei puhalla yhtä ihanasti villahousuihin kuin etupenkin jalkatilassa. Tyynynä emännän käsilaukku, jota luvattiin vahtia tarkasti hyvityksenä menetetystä jalkatilasta.

Alkumatka taittuikin emännän varpaita lämmittäen, mutta loppujen lopuksi siirryttiin omaan yksiöön matkaa taittamaan. Perillä kaupungissa huokaistiin syvään ja painuttiin lenkin jälkeen pitkille nokosille sohvan alle: täällä ei todellakaan ole yhtä hyvät maisemat kuin kirkkaiden vesien äärellä.

Pimi hau mustikassa

2011-08-02T22:16:00.001+03:00

Hups, meillä oli avustava nelitassu mukana mustikkametsässä. Ja kuinkas sitten kävikään:

Niin, siis korin kantamisesta saa mukavan virikkeen ja tempun vilkkaallekin koiralle. Kasvattaa kärsivällisyyttä - myös korin omistajan, ei vain koiran omistajan...

Nyt sitten kaikki mustikkaan keräämään omat superfoodit massuun ja talven varalle. Taikakin popsii silloin tällöin hiukkasen mustikkaa oman ruokansa mukana [ hys hys, emäntä ei ole sitä koirulle kertonut, kun hyvin on maittanut ].

Vesivahinko

2011-07-23T11:18:00.001+03:00

Hui. Kävi pieni vesivahinko ja koirun harmiksi emännällä oli valvontakamera valmiina.

Kamerakielto tulisi ulottaa seiskarineidin mielestä erilaisiin suihku- ja muihin kosteihin tiloihin mukaanlukien erämaalampareet.

Monivalintatehtävä

2011-07-22T15:14:00.001+03:00

Kyllä maalla on mukavaa. Kaupungissa pitää tassutella jäätelökioskille. Maalla asiat on hoidettu fiksusti. Viikottain jäätelöauto (eli kauppa-auto, emännän huom.) kurvaa suoraan pihaan yhteisestä sopimuksesta ja sieltä kannetaan jäätelö kirsun alle.

Kevyt sokeriton mansikka Valiojäätelö vai emännän Trio-tuutti? Kas siinä pulma...

Ps. Sanoivat, että tuosta meidän jäätelökauppa-autosta on tulossa syksyllä elokuvakin. Ovat sen kyllä ansainneet.

Kuuminta hottia

2011-07-11T19:53:00.000+03:00

Taika löytyy nyt myös Facebookista. Kuulumisia ohi blogin ja vain kavereille - joten etsi tassuihisi Taika Saarinen...

On kuuma! Näin viilenee räpyläjalkainen hyljekoira nurtsilla. Musta tiivis turkki kerää vinhasti aurinkoenergiaa.

Huikopalaa, osa II

2011-06-29T17:34:00.002+03:00

Piti vielä kertoa edellisen postauksen tai episodin jatko emännän näkökulmasta. Olkaapa hyvät, asioillahan on aina vähintään kaksi näkökulmaa:

Palataan kaupunkiin. Ruoka-aikaan koiran ruokakuppiin ropsautetaan laadukasta holistista kuivanruokapapanaa. Valpas koira asettuu vihjesanasta emännän sivuun, ottaa ryhdikkään katseen ja napittaa silmiin, kunnes saa luvan sännätä kupille.

Kupilla musta kirsu analysoi nopeatsi tilanteen.

— Mitä tämä on, kertoo tyrmistynyt ilme.

— Haluan puhua henkilökunnan kanssa. Haluan palauttaa annoksen keittiöön, tämä ei ole tilaamani ruokalaji, koiran ilme kertoo syvästä närkästyksestä ja se peruuttaa ruokakupilta.

Emäntä tokaisee

— Syö nyt vaan.

Koira ottaa ryhdikkään asennon ruokakupin vierestä ja mulkaisee emäntää. Koiran ilme vihjaa, että tällainen peli ei kertakaikkiaan vetele. Kahdesta useampaan päivään hän on sentään saanut huomattavasti laadukkaampaa, vaihtelevampaa ja maistuvampaa kotiruokaa.

Paastoa kestää lämmitettyjen mustamakkara-aterioiden jälkeen vajaan vuorokauden.

Huikopalaa

2011-06-28T12:23:00.002+03:00

Taika kertoo:

Keittiössä kilahtaa mikro. Sen ovi avataan ja ulos nostetaan höyryävää mustaamakkaraa. Olen lähiasemissa, keskityn näyttämään valppaalta, ja hurmaavalta: huiskuttelen hännällä ja hymyilen leveästi.

Emäntäni tiedustelee äidiltään "mitä sinä _nyt_ teet??!".
En irroita katsettani makkaralautasesta.

Viisas nainen vastaa tyynesti "lämmitän mustaamakkaraa".
Johon emäntä tyrmistyneenä "koiralle????!!"

Lipaisen huuliani ja kuulen painokkaan "niin, mitä sitten?"

Viisas nainen. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Kuva (c) Savupojat, Tapolaa tosin syön, mutta heillä ei yhtä houkuttelevia annoskuvia... puolukat tosin *pthui* ei ole mun makuun.

Juhannustoimintoja

2011-06-26T20:39:00.000+03:00

Taika on nauttinut juhannuksesta: auringosta nurmella, ja reippaista lenkeistä. Mikään ei ole lystimpää kuin juosta liinassa pyörän edessä metsäautotiellä.

Eilen meillä oli vähällä tulla juhannuspyhän kunniaksi pupujussikkapaisti. Kilometriä myöhemmin samaisella tiellä edestämme kirmaisi ensin kaksi teerenpoikasta ja naarasteeri lensi aivan matalalla, 20 cm koiran kirsusta hämätäkseen turvaan poikasensa sillä välin.

Koskapa yliaistinen ja riistaviettinen koiramme on nopsempi kuin emäntänsä ja isäntänsä, on nyt poikasaikaan ulkoiltava vain kiinni kytkettynä. Tai sitten Taika saa purkaa ojanpenkereen myyriin metsästysviettiään. Onneksi maalla on mahdollisuus tehdä pyörälenkkejäkin... ja sulatella juhannusgrillauksen kaloreita sujuvasti.

Pian kuvanottohetken jälkeen västäräkki saapui koiraneidin eteen keikuttelemaan pyrstöään. Yleensä pikkulinnut saavat tanssia ripaskaa nenän edessä kaupungissa, vaan maalla asia olikin sitten jo selvästi toinen ja västäräkki sai haukahduksen ja pari nopsaa askelta kohti.

Juhannusterveiset

2011-06-24T14:27:00.001+03:00

toivottelee Taika laumoineen.

2011-06-21T07:11:00.002+03:00

Meille käytiin heittämässä haaste Erä elämästä -blogista:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se.
3. Selitä kuva.

Kuvassa Taika chillaa Manamansalossa järven rannalla, katse kohoon liimattuna... kalastaminen ja veden äärellä tai veneessä istuskelu on ihan parasta hyljekoiran mielestä.

ja vielä saatiin ohje:
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Tämä haaste me jätetään kaikille, jotka haluavat sen tästä napata :) Jättäkää sitten viesti, jos olette haasteen ottaneet jonakin kesän sadepäivänä vastaan.

Suih...

2011-06-14T23:52:00.000+03:00

Huh hellettä, sanotaan me. Nyt onneksi saatu hapekkaampaa ilmaa tänne metropolialueellekin ja musta koira jaksaa muutakin kuin köllötellä viileällä nurmella. No, kyllä Taika myös auringosta nauttii kohtuuannoksina.

Kuten vedestäkin. Hellepäivänä on pistäytyminen oopperatalon suihkulähteellä aivan paikallaan. Hieman tyyris juoma-automaatti seiskarineidillä, mutta toimii. Ei vain pidä mainita kirjainyhdistelmää "suih...", sillä silloin vesikammoinen, räpylätassuinen koiraneiti suihkii tasan tarkkaan suihkuksi mieltämänsä suihkulähteen ohi...

Vettä haukkaava juomatapa on kyllä huomattu ja hilpeys ohikulkijoissa herännyt. Eipä koiruus onneksi vielä ole ehtinyt saattaa emäntää kovin noloon tilanteeseen kesän alkumetreillä.

Kiinalainen koirajuttu

2011-05-24T17:44:00.002+03:00

Mitä näinkään päivän Hesarissa: ihan Taikan näköinen kaveri on päässyt ~~tiikerien~~ liikerien sijaisemoksi! Lue koko uutinen täältä.

Vesipetoja ja arvonta

2011-05-15T22:29:00.000+03:00

Sunnuntain kunniaksi pistimme tassua toisen eteen hiukan toisenlaisissa maisemissa kuin ydinkeskustan puistoissa. Poikkesimme polulta tutun lammen rantaan. Voi, mitä luonnon hiljaisuutta!

Lammen rauhaa halkoi vain yllä lentävät lentokoneet ja...

No, se olikin sitten vesikauhuisen saaristokoiran vesipeto isäntä, joka heitti talviturkin ja sukelsi lampeen. Vesi lammessa on melkoisen humuspitoista, joten turvetta piti puljata pois iholta vielä rannalta käsin.

Taikakin huljutteli varpaitaan (joiden välissä on muuten räpylät) vedessä.

Kas, meillä olisi yksi kysymys: mistä Helsingin kaupungin omistamasta ulkoilualueesta on kyse? Tiedä, tunnista tai arvaa! Voit voittaa Taika-korttinipun, 10 korttia! Katso lisätiedot täältä (Arvonta-sivu) ja jätä vastauksesi tähän postaukseen.

Merinäköala

2011-05-14T00:44:00.000+03:00

Upeista auringonlaskuista nauttii meillä myös koira.
Vai jakaantuuko huomio ehkä kuitenkin veneen ja vesilintusen kesken...?

Tähtiainesta

2011-05-10T07:57:00.006+03:00

Tähtihuivin tarina on jäänyt meiltä kertomatta. Kyseessä on puolittain sisälauman vitsi: meillä nimittäin asustaa avaruuskoira Taika, joka havainnoi valppaasti myös avaruutta. Olimme maalla talvella. Sohva on siellä sijoitettu strategisesti sopivasti ikkunan eteen, joten valpas koiraneiti voi tarkkailla ympäristöä helposti. Hämmästelimme, miksi Taika istuu sohvalla karvat pörröllään ja murisee taivaalle katselleen.

Avaruuskoiran tähtiäkin opiskellut isäntä ilmaantui paikalle ja huomautti, että nyt juuri alkoi Venus näkyä hyvin etelätaivaalla. Sehän se! Ei ollut ennemmin tuossa ollut tähteä, ei! Murrr....

Sama on sattunut myös satelliittien kanssa. Tuikitavallista on lentokoneille haukkuminen ja murina talvitaivaan pimeydessä. Kun koittaa yötön yö, nämäkin pienet koiraneidin ongelmat jäävät seuraavaan syksyyn ja talveen. Kuumailmapallot eivät saa haukkuja, eikä yleensä myöskään valoisaan aikaan liitelevät lentokoneet - jolleivat nyt vallan matalalla lentele.

Ihan kuutamolla

2011-05-02T10:08:00.002+03:00

Meidän ulkoiluajat ovat enimmäkseen säännölliset, mutta silloin tällöin on kiva poiketa kaavoista. Laumassamme on muitakin kuutamohulluja kuin emäntä, joten yökävelyllä käydään silloin ihan mielellään. Myöhäiset tai hyvin varhaiset kävelyt ovat tunnelmaltaan ihan erilaisia kaupungissa.

Miltei Fazerin sininen maisema on parin viikon takaa. Juna puksuttaa vielä jäässä olleen Töölönlahden ja Hakaniemen välillä.

Kuu on päässyt kuusen syliin ja liikenne on hiljentynyt. Koira auttaa huomaamaan kaupungissakin kaikenlaisen yöeläjät hiljaisista siivekkäistä äänekkäisiin kaksijalkaisiin. Toisaalta Taika on niin pelottavan näköinen musta murre pimeällä, että sen kanssa saa tallustella varsin vapaasti pimeämmissäkin puistoissa. Valoistuvaa toukokuuta!

Kevätpurojen raikkautta

2011-04-22T18:36:00.002+03:00

Taika on päässyt kuuntelemaan kurkien torvia, haistelemaan kevätpurojen laitamia, tekemään kaivauksia ojapenkereisiin ja vesikauhuisen koiran megaluokan loikkia purojen yli...

Klikkaamalla saat otoksen suuremmaksi.

Sekä hoitamaan turkkiaan siten, kuin metsäelämää rakastava koira parhaiten taitaa...

...ja sisään palattuamme, huolellisen huuhtelun ja kuivauksen jälkeen Taika sai kuulla kommentin

— Sinähän tuoksut ihan... hmm.. sammakolta!

Blogin lukijoille iloista pääsiäisen aikaa; seikkailkaahan ulkona, toivottelee turvepuron raikkaalta tuoksahtava Taika.

P.s. Arvatkaapas, päästiinkö kuivin tassuin puron yli!

Vuodenaikojen välillä

2011-04-16T10:22:00.004+03:00

Aikaisemminhan oli olemassa kevät-niminen vuodenaika, nyt se on kaupan ammattilaisten nimittämänä välikausi. Kaukana ovat lumiset päivät, talviset hetket. Voi, nyt tuntuu siltä, että kaipaakokaan niitä kesän koittaessa, mutta molemmissa on puolensa. Annanpa Taikan kertoa:

Kesän haittapuolia ei äkkiseltään koiraneidin mieleen tullut. Paitsi paarmat. Ja kyykäärmeet. Taannoisella Kuusamon reissulla jäivät myös mieleen parveilleet hyttyset, jotka rökittivät uutteraa Kitkajärven tarkkailijaa niin, että silmäluometkin turposivat.

Niin, ja Taikan silmistä voi lukea niitä sinisiä ajatuksia...

Kevät on täällä taas

2011-04-10T15:55:00.000+03:00

Taika on palannut ruutuun:) ja onnistuneesti palauttanut myös emäntää puuhistaan ruotuun päivittäin. Kevät tuo kirsuun hyviä tuoksuja ja tuulia. Maisemistakin nautiskellaan. Melkoisesti aurinkoenergiaa vielä vaaditaan näiden maisemien sulatteluun, mutta hyvässä matkaa kohti kesää ollaan jo. Vuosiakin tuli koiraneidin mittariin sen seitsemän tällä välin.

Ollaan onnistuttu pääkaupungissa bongaamaan sarvipöllökin iltalenkillä sekä huuhkajan huhuilua. Myös jänö oli loikata paniikissaan innokkaan koiran kuonon eteen Seurasaaressa.

Koiruuden tiivis katse oli suunnattuna tähän maisemaan.

Klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi.

Jokasyksyinen ja -keväinen maitohappobakteerikuuri pitää toivottavasti likaisista puistoista mukaan tarttuvat pöpöt kurissa. Vielä pitäisi hoitaa matokuuri ja rokotuskäynti. Sitten olemme valmiita myös kevään boot camp'lle maalle puutarhatöihin urakoimaan.

Uskollinen ystävä

2011-03-18T13:39:00.004+02:00

Koiran omistajat tietävät, mistä seuraavassa on kyse. Ehkäpä samaisesta syystä ihmiset pitävät lemmikkejä, ja nimenomaan lojaaleja koiria.

Videon koirakaverusten kohtaloa murehtiville on annettu tieto, että koirat otettiin talteen paikalliseen eläinsuojaan videon kuvaamisen jälkeen. Toivoa on, kun pidetään huolta toisistamme.

Avaruuskoira Taika onnittelee

2011-03-13T09:13:00.000+02:00

Emännän elämässä on ollut sesonki, joka on aiheuttanut luonnollisestikin blogipäivitysten harvenemista. Iloksemme bongasimme kivan arvonnan tai kisan Pipsa-mäyräkoiran blogista, johon vielä ehtii ja kannattaa osallistua! Tässä meidän onnittelukorttimme Pipsalle:

Kerrotaan toki huivin tarina, malttakaahan tovi...

Liukasta laskiaista

2011-03-03T08:35:00.000+02:00

Koskapa rakastan juoksemista, sopii minulle myös vetokoiran homma - ainakin alamäkeen ja pulkalla. Liukasta laskiaista ja samalla terveiset Lokalahden suunnalta!

Eikä tässä kohtaa päälle puetut valjaatkaan ehdi kutittaa... Kun emäntä oli pulkassa, ääntä lähti huomattavasti enemmän - alamäkeen myös mentiin kovempaa vauhtia.

Mistä tietää, että ulkona on yli 24 astetta pakkasta?

2011-02-18T22:47:00.001+02:00

Siitä, että säänkestävä, made in Finland -saaristokoira ei suostu enää nukkumaan lattialla lampaantaljalla. Byroopiski vaatii parempaa! Ennen oli miehet rautaa ja laivat puuta, hii-o-hoi... ennen lämmitti hyljekoirat hylkeenmetsästäjiä, hii-o-hoi... nyt on laivat rautaa ja koirat...

Ystävänpäivän terveiset

2011-02-14T17:09:00.000+02:00

Hyvää ystävänpäivää
Taikan blogin lukijoille
sekä rapsutukset heidän parhaille ystävilleen!

Me ollaan kevyesti kirjoituskohmeessa,
mutta kyllä tämä blogikin vielä virkistyy...

Villahousut lämmittävät

2011-02-02T07:14:00.015+02:00

Joko teidän haukuilla on ollut karvanlähtö? Onhan teillä kerätty kaikki talvikarvat talteen? Meilläpä on hitaasti ja varmasti saatu vajaa 0,5 litran paperipussi saatu jokseenkin täyteen karstalla, muovisukalla ja kammalla ahkerasti harjaillen. Lähetin noin vuosi sitten mielenkiinnosta pienen erän Taikan villahousuja Sanskille testattavaksi.

Ja postissa saatiin...

Pikkuiset sukat! Seiskarinkoiran(kin) alusvilla soveltuu hyvin kehräykseen ja neulontaan. Hyviä ominaisuuksia ovat mm. vedenhylkivyys sekä lämpöarvo, joka on jopa angoran luokkaa. Koirankarva on itsepuhdistuvaa ja lasipintaista.

Vaikkei meiltä taida tallentua kuin vuosien kuluessa pohjavillaa isomman asusteen verran, niin ainakin mielelläni lahjoitan nämä talvivillat Sanskille hyötykäyttöön. Haastanpa teidätkin samaan. Tiiviisti Minigrip-pussiin pakattuna villat menevät keveästi kirjeenä jatkojalostamolle ja jonkun toisen iloksi. Muun muassa reumaatikot ja nivelrikko-asiakkaat ilahtuvat lahjoituksista.

Jotkut luovuttaa verta, me luovutetaan karvoja ja pohjavillaa...

Ei pelkkiä haukkuja...

2011-01-31T18:14:00.000+02:00

Vaikka tuosta viime postauksen tilanteesta paha mieli jäikin, niin häntä pystyssä (tai sikkaralla) me silti kuljetaan! Kömpsittyämme lenkkiämme muutama päivä sitten pääkaupungin toisen, aika vilkkaan kadun varrella, meille huikkasi eräs leidi:

— Siinäpä on koiran näköinen koira! Kymmenen pistettä teille!

Emäntä ei ihan heti hoksannut, että kehut oli meille, mutta huikkasi sitten takaisin:

— Tämä onkin made in Finland!

Kuva on otettu Taikan hurjilta nuoruuskuukausilta, jolloin suunniteltiin monenlaisia kettumaisia temppuja emännän pään menoksi. Tuolloin ei vielä kasvanut karvaakaan korvissa, ja korvat olivat varsin isot suhteessa pään kokoon...

Koti- vai villieläin?

2011-01-27T19:30:00.002+02:00

Kerronpa teille tapahtuman, joka jäi mieleen. Oltiin matkalla autolle ja retkeilemään, nauttimaan talvipäivän kirkkaudesta. Sunnuntaipäivä Töölössä, Töölönkadun ja Pohjoisen Hesperiankadun kulma. Tätä korttelia siis rajaa toiselta puoleltaan Mannerheimintie, josta Wikipedia kertoo näin:

Helsingin kaupungin tekemien laskelmien mukaan Mannerheimintien alkupäässä keskustassa liikkuu päivittäin 12 400 ajoneuvoa ja loppupäässä 42 900, lukeman ollessa korkeimmillaan Meilahden kohdalla 51 300. Jalankulkijoita liikkuu keskustassa 50 000 henkilöä vuorokaudessa.

No, edessä marssi isäntä, perässä emäntä ja Taika. Käännyimme kulmasta nenä kohti Mannerheimintietä. Isäntä huudahti:

— Koiria, ja ne ovat irti!

Spontaanisti taisin manata ääneen ärräpäällä, mutta hiljaa, kun vilkaisin eteemme. Kaksi tiibetinspanielia, kipittää meitä kohti hurjaa vauhtia. Selvennyksen vuoksi: Mannerheimintien liikennevirta oli noin 20 metrin päässä. Irtokoirat viipottivat reipasta tahtia vajaan metrin etäisyydelle meistä. Tässä vaiheessa en kuullut "tänne" tai "tule" -käskyjä saati -pyyntöjä.

Taika siis entistäkin lyhyemmälle nahkahihnan lenkille ja molemmat meistä kaksijalkaisista totesivat kohtalaisen tiukasti:

— Koirat on pidettävä taajamassa kiinni.

— Tämä pelkää irtokoiria ja voi purra, selvensin.

Tässä vaiheessa saimme kuulla jo omistajallakin olevan puheääntä. Isännälle nimittäin toivotettiin yksin tein reiluin desibelein:

— Vedä xxxxxx!

Ja emäntää kohti huudettiin:

— Jos se puree mun koiria, niin siltä lähtee henki. Minä en koiria pidä kiinni, mulla on lonkka leikattu. (Hamuilee koiriaan kiinni.)

Tässä vaiheessa aloin jo tylyttää muutenkin kuin kyllästynein ilmein:

— Sitten pitää muuttaa maalle. Täällä on aika monella koiranomistajalla leikkauksia takana ja silti koirat ovat kytkettynä.

Kainalosauvoja tai ontumista en liikehdinnässä havainnut, joten aivan toipilaasta ei ollut kyse irtokoirien omistajassa. Minulle ei nyt ihan avautunut tuo logiikka: tiibetinspanielit eivät saa jalkakäytävällä yhtään sen enempää liikuntaa olivat ne vapaana tai irti, elleivät ne ravaa Hesperiankatua ees taas korttelinmitan kerrallaan. Sen sijaan irrallaan loikkivat koirat lienevät vilkkaalla kadulla vaaraksi myös jalankulkijoille ja lastenvaunujen kanssa liikkuville, autoa pysäköiville -- lastenvaunujen kanssa kulkija: tajuatkos, että kinoksen takaa voi pompata vaunujen eteen pieni koira?

Lisää näitä sosiaalisia koiranomistajia, koiranomistajien kollektiivinen maine on turvattu ja koirakansalaiset tervetulleita kaikkiin kaupungin kolkkiin - vapaana, tietenkin.

Tuntuu, että monet koiranomistajat ovat sitä meiltä, että kaikki koirien kulkemisen rajoittaminen on valitettavaa ahdaskatseisuutta. Minun mielestäni se on myös turvallisuutta. Vaikkapa ihan pienimpiä lapsia kohtaan. Mielestäni se, että pitää huoleti koiriaan irti Suomen ehkä vilkkkaimman kadun lähellä, on välinpitämättömyyttä omista koirista. Harmi, jos olen pahoittanut jonkun lukijan mielen, mutta en usko, että olen yksin mielipiteeni ja irtokoiria pelkään koiramme kanssa. Taisinpa asian ottaa syksylläkin puheeksi täällä blogissa.

Ehkäpä me hankitaan nyt sitten äkkipikaiselle Taikalle kuonokoppa, koska irtokoiria tulee iholle miltei joka viikko, eikä ainakaan meidän koiran omistajilla ole kuin kaksi silmää.

Kuva: www.securitystore.fi

Lumiloikkia

2011-01-26T00:00:00.000+02:00

Tässäpä yksi syy, miksi meiltä jää koirapuistoilut väliin, kunnes lumen pinta laskee...

Taika hyppää sujuvasti sellaiseen noin 90 cm korkeuteen suorilta jaloin. Kun keskimääräinen koira-aidan korkeus on 100 cm, ja lumen syvyys Kaisaniemen mittausasemallakin on +70 cm, ei me edes harkita koira-aitauksia Suomen lumikeskipisteessä...

Nolojen tilanteiden koiranomistaja, osa III

2011-01-21T15:01:00.003+02:00

Oltiin kävelyllä Taikan kanssa. Tällä lumimassalla alkaa reittivalinnat olla niukilla, joten marssittiin pitkälti katuja pitkin (myös kuivempia ja hiukan ehkä hiekoitettujakin), mikä ei suinkaan aina ole Taikan mieleen.

Toisekseen mielessä on tiettyjä rotta-, kani- ja hiirimestoja, joiden lähistöllä asento painuu hieman alemmas ja rento askellus muuttuu hassuksi hiipimiseksi. Kun vielä emäntä toteaa, että hihna soiden ei ole eteenpäin asiaa ja toppaa matkanteon, kunnes remmi on löysemmällä tai joudumme mahdollisesti odottelemaan liikennevalojen vaihtumista, alkaa hyljekoiramme piipittää. Kyllä vain: piipittää. Joku ehkä sanoisi vinkumiseksi, minusta se kuulostaa piipitykseltä (Erään toisen mielstä sirkutukselta, mutta se onkin jo toinen juttu).

No, odotimme liikennevalojen vaihtumista vilkkaan kadun kulmassa, Samalla lähtöviivalla oli myös +10-vuotias pikkupoika, jonka kanssa virisi keskustelu.
– Miksi se vinkuu?
– Sillä on kiire...
– Mihin sillä on kiire?
– No, hajujen perään.
– Minkä hajujen?
(Ai, tää on tää ikä, mietin...)
– Toisten koirien, kanien, hiirien, rottien...
– Onko Helsingissä rottia?! (Tyrmistynyt ääni)
(Voi ei, hän on elänyt kaupungissa... ja nyt totuus paljastuu; kaupungissa ei asustele vain ihmisiä ja heidän söpöjä lemmikeitään.)
– On, tuolta läheltäkin Taika on saanut muutaman, viiton selkämme taa.
(Virhe!! Totesin sen, kun vilkaisin pojan kasvoja. Ilme oli aivan perin juurin järkyttynyt.)
– Miten niin saanut? Miitä se tekee niille?
– No, jos sellanen on ihan lähellä, loikkaa kimppuun ennen kuin ehdin tehdä mitään.
– Mitä sitten?
– Ravistelee niskasta, puraisee rotan päiviltä.

Tiemme erkanivat seuraavissa liikennevaloissa ja poika oli järkyttyneen näköinen. Joskus (no, totuuden nimissä usein) unohdan, miten kaupunkilaislapset eivät ole kuulleetkaan, että eläin voi kuolla. Aivan samat pikkujesset pelaavat kuitenkin räiskintäpelejä ja saavat pisteitä erilaisten otuksien nistimisestä...

Elämä on. Tätä vartenko on Nintendogs?

Räntä-loskakelin puuhia

2011-01-14T20:35:00.001+02:00

Emme ole hautautuneet lumeen, ehkä pikemminkin loskaan... Onneksi ei olla aivan vesisateissa saatu olla, mutta silti ollaan puuhattu sisätiloissa mieluummin lähiaikojen räpäskäkeleillä kuin tarvottu vesimoskassa.

Tässä hiukan meidän temppukuvioitamme:

Eli ei mitään nakkisormen hommaa tämän neidin kanssa puuhailu. Onneksi on olemassa apukoira Taika! Emännän ääni kuulostaa varsin "tyttömäiseltä"... tästäkös johtuu, kun meikäläiseltä kysytään puhelimessa, "anteeksi, minkä ikäinen sinä olitkaan". Tekisi mieli vastata "hetkinen pyydänkin äidin puhelimeen..." ;-)

Ja loppukevennyksemme, olkaa hyvä, eli Taikan näkemys kuolevasta koirasta, höystettynä örinätempullamme.

Lystikästä viikonloppua!

Joogadogit uuteen vuoteen 2011

2010-12-29T22:53:00.000+02:00

Ratkiriemukasta, notkeaa ja liikunnallista uutta vuotta 2011

Yoga Dogs -kalenterimallien myötä!

Kuvat: www.yogadogz.com

Tilaa oma kalenterisi täältä.

Huomio! Myös pentu- ja kissaversiot saatavilla.

Taika-neidin jouluretki

2010-12-25T23:51:00.001+02:00

...ja arvatkaapas, onko toiveissa saada uusia Hurtan heijastinliivejä tämän Taika-neidin kestävyyskokeeseen! Heijastinliivin loppuosa hävitettiin ilmeisen tarkasti (poltettiin mahdollisesti, sillä missään ei näy jälkeäkään...), jotta emäntä ei pääse edes korjaamaan liiviä.

Muistelen, että edellisellekin kevyelle halpisliiville justiinsa samalla tavalla noin vuosi sitten. Taika todellakin inhoaa syvästi kaikenlaisia kapineita yllään, ei ainoastaan valjaita.

Riemukasta joulun jatkoa teille kaikille Taika-neidin seikkailujen lukijoille & kiitos toivotuksista!

Joulupaistikos se tässä

2010-12-20T23:42:00.003+02:00

Nautimme huikaisevan puhtaasta lumimaisemasta lauantain iltakävelyllä, kunnes... Taika loikkasi pensasaidan sivuun, kaivoi vimmatusti. Kas, tuttu paikka, pensasaidassa roikkuu einettä jos jonkinlaista: talipalaa, siemenkippoa, talipalloja...

Riemukas kiljaisu ja siimahäntä lähti viipottamaan pensaan juurelta, Taika kiljuen perään ja luonnollisestikin ankkurina ollut emäntä myös perään hihnan (pituus noin metri) päässä. Nips naps ja hyväkuntoinen rotta oli eliminoitu jälleen kerran leikkipuiston nurkasta. Onneksi oli ylimääräinen kakkipussi matkassa. Tosin ei kyllä kuulu suosikkitoimintoihin näiden siimahäntien keräily Taika-neidin jäljiltä. Niin, no, olivat päivällä isännän kera metsästyksen teoriakurssilla, iltakävely muuttui sitten käytännön osuudeksi.

Viime talvena oli pariin otteeseen sama kuvio, samassa paikassa, pyynnöistä huolimatta (rakennusvirasto) ei paikalle ilmaantunut ruokinnan kieltokylttejä eikä myöskään penkkien alle loukkuja (joita muuten ollaan muualla puistoissa kyllä nähty).

Evidenssiä löytyy tapahtumista toki, kun kännyn kamera pistettiin töihin sekin.

Aikaisemminkin olemme lähettäneet kuvia virastolle, mutta ehkäpä nämä pitääkin lähettää ensin lehteen tai julkaista muuten? Uskon kyllä, että lumitilanteen vuoksi ei ole resursseja rottapartiointiin, joten olisikin ihan mukavaa, jos rottien, kanien ja lintujen (en ole nähnyt kuin parit tiltaltit pusikossa) happy hour voitaisiin lopettaa alta aikayksikön. Ruokkijoina ovat kuitenkin ihan aikuiset ihmiset, ei lapset.

Taidan aamusella mennä saksien kanssa keräämään muonapisteet roskiin. Kyseessä kun on leikkipuiston kulma, jossa näyttää jäljistä päätelleen olleen monenlaista riemukasta lumitunnelin kaivuuta, lumenkuormausleikkiä ja muuta mukavaa rotanjätösten seassa...

Niin, no emme ole ainoat, jotka ovat huomioineet saman rotta&kanibaarin. Tässäpä ihan filmikin aiheesta.

Tähystyspaikalta

2010-12-10T16:29:00.001+02:00

Ah, ihanaa! Emäntä siirsi sohvan mukavasti ikkunan lähelle. Luntakin ollaan maisemiin saatu, siitä kauniit lumikoristeet laseihin. Naapuritalon parvekkeilla kiipeilevä parvekelasien asentaja on vähintään yhä kiinnostava kuin palotikkailla kyyhöttävät varikset. Niille pitää muristella ja tuhistella.

Raikasta talviviikonloppua!

Taikan talviretki

2010-12-02T21:45:00.002+02:00

Taika pääsi viikonloppuna isäntänsä matkassa suolle, luonnonsuojelualueella katsastamaan tuttuja maisemia lumikuorrutteisena, pakkasen paukkuessa (noin -16 astetta). Kun lähistöllä oli urheat hirvenmestästyspartio, liftaileva daami reippaili pitkässä liinassa.

Hypätkääpä mukaan pakkaslumen peittämälle suoretkelle hyljekoiran kanssa.

Ja otoksethan suurenee kuvaa klikkaamalla.

Salaperäinen irtoturre...

2010-11-27T22:21:00.000+02:00

Tämä ei ole ainutlaatuinen tapaus, Töölöstä kuulemma eräs säännöllisesti irtokarkkina pyörinyt koirayksilö matkusti ratikan kyydissä Salmisaareen. Toivottavasti kuitenkin tämänpäiväinen "salaperäinen turre" on vahingossa päässyt vapaaksi eikä säännöllisesti irti ulkoilutettava yksilö. Onneksi ei käynyt pahemmin...

Syyspuuhista talvitouhuun

2010-11-23T20:24:00.001+02:00

On siirrytty kurakaudesta lumikauteen. Nautimme pitkistä kävelysitä puhtaalla lumella. Lumi tuo kaivattua kirkkautta ja etenkin puhtautta. Vastikään vietimme tarttuvan suolistotulehduksen vuosipäivää vanhoja muistellen. Huhhuh! Jospa kaikki koiranomistajat muistaisivat ottaa sen kakkipussin taskuun ja edelleen taskusta käyttöön, olisi paljon mukavampi olo sekä lapsilla, koiruilla että itsellä.

Koirankakka kulkeutuu kengänpohjissa sisään ja matoille, joilla konttaavat pienimmätkin lapset, elleivät nauti osan bakteerikannasta jo ulkona. Lumeen koiransa kikkareet piiloon potkiskelevat koiranomistajat herättävät kiinnostuksen psykologiseen analysointiin: kikkareita hangessa, luurankoja kaapissa?

Tummat marraskuun päivät ja mustemmat illat eivät ole houkuttaneet kuvaamaan pikustan koirulin seikkailuita, joten oli vilkaistava muistikortin aarteita. Syyspuuhiinhan kuuluu perinteisesti maan kääntäminen, eikö vain?

Ja hieno neiti pitää tietenkin aina myös ehostuksesta huolen. Meillä suositaan maanläheistä mineraalikosmetiikkaa :)

Ja tervetuloa myös uudet lukijat! Mukavaa, että heitätte kommenttia. Google Analytics on paljastanut kävijöitä piipahtelevan mukavasti päivittäin, mutta aniharva jättää jälkeensä haukahdustakaan saati kikkarettakaan – sisäsiistiä porukkaa?

Nyt sitä saa...

2010-11-10T11:26:00.000+02:00

..kiekollakin, Havukka-ahon ajattelijaa nimittäin. Leffa on sijalla 1 Top-listalla DVD:t. Pitäisiköhän pitää oma leffailta Taikan ystäville? Aikataulujen yhteensovittaminen voi olla hieman hankalaa, mutta ehkäpä useammalle iltaselle jaettuna onnistuisi...

Mepä tiedetään...

2010-11-07T21:39:00.001+02:00

...missä Helsingissä asustaa kettu, missä loikkii valkoharmaapaitainen jänis ja missä huhuaa halloweenhuuhkaja.

Mutta me ei kerrota muille. [ huomaa kuvassa päheät niskaharjakset! ]

Koiranomistajan toiseksi paras varuste

2010-10-30T14:23:00.008+03:00

Koiranomistajana vannon Goretexin nimeen. Hyvänä kakkosena on Sonim.

Ai mikä? Kalifornialainen puhelinvalmistaja, jonka puhelimesta löysin viimein tarvitsemani: se kestää kuolaa, hampaissa kanniskelua, pudottelua, uimista, rankkasteita ja kalastusta. Akku kestää normaalia käyttöä parikin viikkoa. Lisäksi siinä on loistava taskulamppu, joka riemastuttaa joka päivä näin syyspimeällä mustasta maasta koirankikkareita etsivää...

Sonimin puhelimet ovat käytössä muun muassa armeijassa ja kaivoksissa - siellä missä puhelimilta vaaditaan kestoa. Suomalaisittain esimerkiksi viime kesän ukkosmyrsky rankkasateineen olisi tappanut polkupyörän korissa ulkoilleen normikännykän, mutta Sonim sai vesipesun. Itse pesen oman kännyni hanan alla kerran viikossa.

Sonim-puhelimille on runsaasti erilaisia stressitestejä, ja varmasti tämänkin mallin saa rikki, mutta jos etsii kestoa ja käytettävyyttä, suosittelemme Taikan kanssa lämpimästi tätä merkkiä :)

YouTubessa löytyy runsaasti videomateriaalia erilaisista testeistä, joilla Sonimia on rasitettu: betonimyllyssä, nippusitein maastoauton renkaaseen kiinnitettynä, minikaivurilla päälle ajamalla, grillaamalla, keittämällä spagetin kanssa, pesukoneessa käyttäen, saunomalla...

Mr Land Rover testasi myös Sonimin puhelinta. Hypätäänpä kyytiin ja "let's give some punishment" matkapuhelimelle!

After all that punishment it still works!

Ulkonäkö sitten: ei mikään siro leidipuhelin, mutta käytettävyydeltään paras löytämistäni. Ominaisuudet hakkaavat erään suomalaisen viisikirjaimisen matkapuhelinvalmistajan vastaavat tuotteet mennen tullen. Kotimaisuus ei tänään liene enää se tekijä, joka vetoaa isänmaalliseen kuluttajaan, tuotanto kun on pitkälti muualla kuin kotimaassa.

Kurkkaa lisää valmistajan sivuilta.

Työn ja levon suhteesta

2010-10-24T19:31:00.005+03:00

Emännän kiireistä johtuen on kuulumisten päivittely tapahtunut lähinnä ajatuksissa. Osittain on Taikakin joutunut sekaantumaan kiireisiin. Aamu-uniselle koiralle herätykset yhä hämärämmässä ovat olleet epämiellyttäviä. Päivän toisen asiointikierroksen päätteeksi on muutaman kerran suunnattu lähistöllä sijaitsevalle emännän työhuoneelle, jossa Taikallakin on kyllä ihan kohtuulliset oltavat lampaantaljoineen. Lampaantaja on muuten käytettynä hankittu - ketään ei ole listitty varta vasten neidin makuupaikan vuoksi.

Neuvottelua Taka-Töölöstä Etu-Töölöön siirtymiseksi käydään kuitenkin sanattomasti. Kadunkulmissa, josta useasti mutkattu emännän työhuoneelle, käydään suurin piirtein seuraava esitys.

Taika: Jähmettyy paikoilleen kirsu kohti kotia eli päinvastaiseen suuntaan.
Emäntä: Mennään nyt vaan.
Taika: Kääntyy katsomaan emäntää silmiin. Sinähän siellä töissä käyt, en minä!
Emäntä: No niin, nyt tassua toisen eteen. Kevyttä painonsiirtymää hihnassa emännän päähän.
Taika: Katsoo närkästyneen näköisenä. Minua ei kuule kiinnosta nyt työt yhtään.
Emäntä: Kiertää kirsun ja kotitalon väliin. Ja sit mennään, reippaasti vaan!
Taika: Kyllästyneenä. Joopa joo. Kulkee lonnien, tassunkynnet asfalttia raapien.

Perillä odottaa lampaantalja, vesikuppi ja puruluuherkku uutteraa käytäväkolinoiden vartijaa.

Välillä lisäjännitystä tuo Töölönlahden maanalaisen pysäköintihallin räjäytystyöt. Vaan onneksi Taikaa ei mitkään pienet paukut, ilotulitteet, räjäytykset tai vastaavat haittaa suuremmin. Korkeintaan toinen silmä avautuu koiranunesta.

Sadesäällä kannattaa ehdottomasti painautua sohvatyynyjen väliin mahdollisimman pieneksi ja vältellä emännän tai isännän katsetta siinä vaiheessa, kun puhutaan ulos lähtemisestä. Ken murehtii, että koiran hankinta sopii vain aamuvirkuille, voi hakea teorialleen vahvistusta muualta. Kliiniset eläinkokeet osoittivat, että kun ilta-asiat oli hoideltu iltaysiltä, voi seuraavana aamuna vetää huoleti lonkkaa jopa yhteen, mieluiten sohvalla.

Pupu pöksyyn?

2010-10-15T18:14:00.003+03:00

Nyt se taas tapahtui. Aamuretkellä Taikan suuhun päätyi kani. Isäntä raportoi, että Taika laittoi kuononsa Oopperatalon takana olevaan kaninkoloon. Veti päänsä pois ja suussa oli kani. Ei siis mikään viimevuotiseen villiminkinkellistykseen verrattavissa oleva operaatio.

Taika oli mustikka-Matin kaverina ja huomasi erämaassa villiminkin, jota jallitti useamman tunnin. Minkki ehti jo puraista kirsun pieleenkin, mistä Taika tulistui toden teolla ja minkki sai nk. lentävän lähdön minkkien taivaaseen.

Eilen taas saaliiksi osui puistossa kipittänyt hiiri.

Mutta siis - tämä kani päätyi roskiksiin isännän toimesta. Olisi varmaankin pitänyt ottaa riistaruoaksi talteen. Ken haluaa seuraavan, voi jättää varauksen emännälle! Kanitoimitukset ovat sitten jo hiukan epäsäännöllisellä rytmillä, ei ihan tilaustyötä.

Taikan ulkoiluttajalla tulee olla melkoinen arsenaali pussukoita taskuissaan: namipussi, kakkapussit, hiiripussit, kanikassit...

Ja todellakin, meillä on vakavia vaikeuksia keskittyä matkustamaan lemmikkieläinvaunussa kanihäkin vieressä, ymmärrättehän. Useimmiten oma-aloitteisella paikanvaihdolla ylimääräiseltä stressiltä vältytään puolin ja toisin.

Ruokaa kuppiin ja nuppiin!

2010-10-12T18:18:00.001+03:00

Kaikki te, joita koiran hyvinvointi ja ruoka kiinnostaa, auttakaa suomalaista tutkimusta täyttämällä kyselylomake osoitteessa ruokintakysely.fi

Kyllähän se, mitä kuppiin laittaa, varmasti vaikuttaa myös koiran nuppiin. Oli ihan mielenkiintoista muistella Taikan pentuajan muonapuolta. Taika sattui saamaan aurinkoisen kesän pentuajakseen - siitäköhän se vesikauhu juontaa juurensa...

Hemmotellaan koiruuksia...

2010-10-10T17:29:00.001+03:00

Kuva: Le Bone Appetit

Aikaisemman, vakavamman aiheen vastapainoksi kaivataan jotain kevyttä. Ainakin täällä.

Miten olisi Spa-lahjakori koirallesi? Sisältää
Cuddler Bed
Domaine de Chien Shampoo
Buddy Rinse
Pet Aromatics Spray
Loofa Dog
Aromatherapy Candle
Bon Bons
Dog E Biscotti
Pet Music
Cancer Collar

En ole ihan varma, miten Taika arvostaisi aromaterapeuttista suihketta, kun jo Gothivet saa kirsun nirpalleen. Suihkukaan meillä tuskin muuttuu nautinnolliseksi aromaterapeuttisella kynttilällä, vaikka olisi kinkun hajuinen.

Hauskoja ja persoonallisia lahjakoreja (myös kissoille!) löytyy Le Bone Appetit -verkkokaupasta.
Spa-korin lisäksi on valmiiksi valikoidut setit syntymäpäivään, parane pian ja jopa kosher-teemaan. Tuotteita voi ostaa myös yksitellen, yksi fiksuimmista on mustikkanaksut. Resepti-sivulta löytyy kokkailtavaa moneen makuun... ellei hakua kungfu-onnenkeksejä ostaa valmiina:

Kuva: Le Bone Appetit

Tehty kanan maksasta, jauhoista ja kananmunasta, tietenkin ennustukset keksin sisällä...

Irti!

2010-10-07T22:40:00.003+03:00

Kävelimme viikko sitten Töölöstä Munkkiniemeen koirakouluun. Matkalla havaitsimme 3 koiraa irti. Irti -- Helsingin keskustassa.

Ensimmäinen koira-isäntäpari seikkaili päiväkodin lähellä. Dobermanni-herra jämähti tuijottamaan meitä tien toiselta puolelta. Ensin tunsin ikäänkuin silmät kyljessäni... käänsin pääni ja dobberi tuijottaa Taikaa, joka on jämähtänyt aloilleen karvojen noustessa hitaasti pystyyn.

Hmm, mutisin ja siirryimme auton taakse pois koiran näkökentästä. Seuraavassa hetkessä tajusimme koiran olevan irti. Irti, ei edes 12 metriin siimaleikkuri-Flexissä.

Isäntä ja koira marssivat pitkin pyörätietä. Mielenkiintoisemmaksi tilanteen teki edelleen se, että parivaljakko (koira 5-6 metriä jäljessä) kulki päiväkodin ohi. Kello oli 17, ja lapsia juoksi päiväkodista irti kulkevan dobberin vierestä...

Huiii... Mieleen tuli uutinen parin viikon takaa:

Lähteenä Iltasanomat, klikkaamalla isommaksi.

Pääsimme Munkkiniemen puistotielle, kun rappukäytävän ovi avautui ja eteemme jalkakäytävälle juoksee pensasaidan takaa kaksi silkki- tai yorkshiren terrieriä. Irti, vapaana, talutusremmit perässä asfalttia viistäen. Nuorilla neitokaisilla oli käsissään tupakkaa, käsilaukku ja joku muu tunnistamaton esine, mutta selvästi enemmän kantajansa huomiota vaativa esine kuin koirat. Hienoa. Onneksi emme sattuneet kuonokolariin. Jos Taikaan tupsahtaisi irtokoira kylkeen, voi säikähdyksellä olla ikävät seuraukset puolin ja toisin.

Ironisinta kävelyretkessämme oli, että olimme matkalla ohitusharjoituksiin. Taika pelkää todella paljon monia kohtaamistilanteita ja rähjää sitten varmuuden vuoksi jo kauempaakin. Tuntuu todella turhauttavalta yrittää voittaa koiran pelkoa huonoista kokemuksista kouluttamalla ja opettamalla, kun uusia ikäviä kohtaamistilanteita irto- ja fleksikoirien kanssa sattuu viikottain.

Ei sentään näin ikäviä:

Lähde: Hämeen Sanomat, klikkaamalla isommaksi.

Pelkäättekö te irtokoiria? Minä pelkään.

Isolle koiralle en pysty tekemään mitään. Tiedän tämän, kun olimme mukana koirapuistossa ison koiran räjähtäessä nuoremmalle. Tuloksena koiranomistajan yrityksestä erottaa tappelupukareita oli puraisu rintaan ja iso verisuoni poikki. Tulehduskin taisi olla bonuksena.

Kovin pienen irtokoiran ja Taikan väliin en välttämättä ehdi ajoissa, siitä huolimatta, että meillä on noin metrin pituinen nahkahihna, ei koskaan fleksiä. Ei ole nimittäin yksi, eikä useampikaan vaan moni kerta, kun kerrostalon (ja niitähän Helsingissä riittää) kulman takaa singahtaa ohuen narun päässä pienempi tai isompi koira. Miltei yhtä moni kerta takaamme tulee yht'äkkiä uppo-outo koira miltei karvanmitalle. Omistaja vasta 6-8 metrin eli flexinmitan päässä perässä...

Ui-jui-jui-iii!

2010-10-05T18:53:00.001+03:00

Viikonloppuna seikkailimme suppilovahvero- ja puolukkaseuduilla. Kävellessämme metsätietä manasin Taikan isännälle, miten ulkoilutakin huppu haittaa kuuluvuutta, kun on tottunut liikkumaan metsässä aistit auki. Tuntui kuin olisi "pussi päässä" ja pussiin ropsahtelisi hirvikärpäsiä...

Siinä samassa alkaa kuulua vaimeana sydäntäsärkevää ulinaa... Taika! Mielessäni välähti nopeasti
a. kyykäärmeen purema
b. jalka poikki tai jumissa jossain
c. iso haava terävään risuun

Hihkaisin koiran isäntäpuolelle "Kuuletko?!" ja samassa hän lähtikin viilettämään ääntä kohti.
Hmmm. Jyrkän metsäojan reunalla taisteli vesikammoinen hyljekoira veteen putoamista vastaan varsin kuuluvalla äänellä. Nopea kahmaisu kaulapannasta ja daami nostettiin ojanreunalta metsätielle.

Alkoi armoton kuivailu, joka kulkee suurinpiirtein seuraavaan tapaan:

...vaikka emäntää kyllä hirvittää, kuinka mahtaa käydä vesikauhuiselle saaristokoiralle vaikkapa suolla huolettomasti kulkiessa. Vaan eikös se niin ole, että turvekylvyt vain kaunistavat daameja ;)
Iloista syysviikon alkua!

Kuppi on katettu

2010-09-29T22:07:00.004+03:00

Kotiutuihan se Taika mökkiretkeltä. Ilman kummempia kommervenksuja oli reissu sujunut. Ilmiselvästi puuhaa oli riittänyt. Emännälle jaksettiin heilauttaa häntää, ottaa vastaan parit rapsutukset, jonka jälkeen kipaistiin juomakupille ja omalle pedille. Silmäluomien alta vilkaistiin "voisitteko olla hetken hiljaa, täällä joku yrittää nukkua" -katseella.

Mutta ruoka-asiaan. On taas se aika vuodesta. Hirvijahti alkaa ja herkkulähetystä odotellaan. Odotellessa popsitaan kuivapapanaa ja emännän keitoksia, jossa eläinkuntaa edustaa ihan lähikaupan nassikka. Mietitään kuivapapanavaraston täydennystä täältä:

Lihaa ja luita tulee pakastin olemaan pian pullollaan, mutta raksuakin tarvitaan. Se on etenkin keikkailevalle koiraneidille kätevää matkaevästä. Meillä on suosittu Orijen Adult -muonaa, jos mahdollista. Maistuu, turkki kiiltää ja massu pysyy kunnossa.

Vaikka periaatteessa olen lähiruuan kannattaja myös koiran sapuskan suhteen, niin koiran terveyden lisäksi vaakakupissa painaa helppous ja raaka-aineiden luonnollisuus. Kotimaisesta Jahti & Vahti -koiranruokanäytteestä Taika sai elämänsä toisen ruokaperäisen ripulin (ensimmäisen löysävatsan sai eläinkaupan mössötäytteisestä luusta).

Mieluiten hankkisin kotimaista Puhti-muonaa, mutta sen saatavuus Helsingissä tuntuu olevan taistelua. Vauhti-Raksu kuljettaa kotiin, mutta koska viikonloppuisin on usein muutakin puuhaa kuin odotella koiran kotijäätelöautoa, se ei ole käytännöllisin vaihtoehto kuitenkaan.

Puruluissa suositaan kotimaista. Niistä voisimmekin jakaa muutaman vinkit ja niksit aktiivisen koiran työllistämisessä - mutta toisessa postauksessa.

Nyt on tutkailtava uudistuneen Lempimuonan ajoaikataulut, sillä se taitaa vetää pidemmän korren Zooplussan kanssa. Paitsi, että juuri kaipaamamme Orijen Adult ei löydy valikoimista. Kysytäänpä...

Poissa ja läsnä

2010-09-26T14:13:00.002+03:00

Iltaelokuvan aikaan ei toisella kyljellä ollutkaan lämmittäjää. Eikä matolla lojunut koira reporankana röhnöttäen, lämpöään huoneeseen levittämässä. Illalla ei kuulunut hiljentyneestä talosta kynsien rapinaa lattiaa vasten, kun joku hiippailee varpaiden viereen futonille.

Aamulla ei ollut kosteaa ja kylmää kuonoa tuhisemassa korvaan "Herää jo, kiva päivä tänään! Mennään ulos, haluan lukemaan aamun uutiset...". Hesarin sai levitellä lattialle ilman, että joku kipaisee sen päälle, oikaisee kyljelleen ja hymyilee leveästi (kuten kuvassa alla). Keitetyn kananmunan sai kuoria ilman, että ruskeat nappisilmät ilmestyvät sekunnin kymmenyksessä viereen, aivan mistä tahansa.

Siellä se on, iltaan saakka. Onpa outoa, kun kotona on koiran kokoinen aukko. Kurkkasin varmuuden vuoksi muutaman kesäkuvan läpi ensi-ikävään:)

Taika nimittäin pääsi sunnuntairetkelle Katja-dogsitterin mökille ihan ex-tempore. Loisteliasta, sillä kaverilla onkin ollut hitusen tylsää isäntäväen flunssaillessa. Sisäpuuhaa eli temppuja ja muuta mukavaa ollaan toki järjestelty ja oltiin eilen metsäisemmällä retkelläkin (lue: hiiriä, myyriä ja oravia tähyilemässä Mustikkamaalla).

Hmm. Hiukan jännittää kuulla, mitä kivaa oma-aloitteinen daami on tällä kertaa kekannut. Muistelen yhdellä pidemmällä hoitokeikalla varastaneen pullan pöydältä... samalla tai toisella kertaa karanneen mökiltä peltoon juoksemaan...

Finnish spitz dog - or not?

2010-09-24T12:35:00.002+03:00

Puuttuuko koirakorttikokoelmastasi suomenpystykorvakortti vuodelta tuntematon? Siinä tapauksessa suuntaa ostoksille Eyedeal Postcards-verkkokauppaan!

Itse en olisi kortin koiraa tunnistanut suomenpystykorvaksi. Niin ne rodut muuttuvat aikojen kuluessa...

Syyskorvainen koira

2010-09-23T22:34:00.001+03:00

Meillä on tällä välin sairasteltu syysflunssaa, nautittu kirkkaista syyspäivistä ja inhottu märkiä sadepäiviä koko pienen musta karvaisen otuksen voimalla. Kun kaatosateessa (emännällä sitä koiranystävän ykköstä eli goretexiä päästä varpaisiin) on taivallettu lähipuistoon, nostaa fiini koiraneiti takajalkaa, kääntyy 180 astetta, kiristää hihnan äärimmilleen ja Taika katsoo vettä valuvien silmäripsien alta paljon puhuvalla katseella: "kotiin"!

Ja ne korvat. Ne pystykorvainen koira pystyy ujuttamaan täydellisesti päätä vasten, kun vettä sataa ja tuulee. Tai vain tuulee. Näin ikään:

Hmmm. Muistojeni ja koneeni sopukoissa oli joskus tallentamani kuva:

huomaamme ehkä tiettyä yhdennäköisyyttä vintagekuvaan:

Ja kuvan lähde: se on jossain vintagekuvia jakaneessa blogissa. Ken löytää, kertokoon.

Ei ainakaan tämä, mutta samantyyppinen lähde.

Onnistuuko teidän tuntemillanne pystykorvaisilla koirilla sama temppu? Ystäväni mukaan Taikan liikehdinnässä on yhtäläisyyksiä hevoseen: korvien liikeradat, sivuittain kävely hihnassa (pohkeenväistö)...

Kesä vaihtuu syksyyn...

2010-08-31T23:30:00.001+03:00

Olen kuunnellut korpien kohinoita...

2010-08-15T11:04:00.005+03:00

Taika on tottunut kameran räpseeseen pennusta pitäen. Ensin kuvattiin omaksi iloksi, ollaan oltu mukana lehtijutuissa ja välähtääpä daami lyhyesti Havukka-ahon ajattelija -elokuvassa (DVD:tä odotellaan!).

Emäntä on kuullut kuuden vuoden ajan kommentteja, jotka menevät suurin piirtein näin:
- Sen nimi on varmaan Musti! Ihan koiran näköinen koira.
- Ihan kuin meidän Musti!
- Meillä oli mummulassa ihan samannäköinen koira!
- Mun isällä oli samannäköinen koira. Kyllä se oli viisas...

Näistäkin muisteloista viri ajatus kortista. Ingela Nyman vangitsi neidin tunnelmakuvaan, ja äitini Railille tuli runo, joka kertoo ehkäpä myös Taikan elämästä kaupungissa ja metsällä...

"Olen kuunnellut korpien kohinoita
ja nähnyt valtateitä noita
Joskus on hyvä kulkea vaan
muistojen polkuja poljetuita"

Näitä kortteja emäntä puuhaa työpaikallaan, jonne Taikakin joskus pääsee mukaan. Koiran virkaa hoitamaan, eli murahtelemaan kuuluville äänille ja olemaan rapsuteltavana.

Korttiostoksille voi bongata itselleen sopivimman kaupan esimerkiksi täältä.
Metsästyskausihan on alkamassa ja joidenkin lintujen, kuten sepelkyyhkyn, osalta jo alkanutkin.

P.s. Vielä ehtii osallistua arvontaan, jossa voi voittaa Taika-paidan! Taika-onnetar arpoo myös 10 kpl näitä Eräkaveri-kortteja. Osallistu arvontaan kommentoimalla täällä.

Herne nenässä - ei kun kirsussa

2010-08-12T11:36:00.000+03:00

Suomalaisen seiskarinkoiran loppukesän ruokavalioon kuuluuvat tietysti myös luomuherneet. Tässä Taikan taidonnäyte herneenpalkojen kuorimisesta. Äänet päälle!

Harrastaako muiden koirulit ruuan kanssa näpertelyä?

P.s. Samalla muistutellaan arvonnasta, jossa voit voittaa Taika-paidan! Osallistu arvontaan kommentoimalla täällä.

Ota yhteyttä tämän blogin konttoriin... tai tagin numeroon

2010-07-29T07:50:00.025+03:00

Olen törmännyt tilanteeseen, jolloin sielua rauhoittaa, kun koiran pannassa on omistajan puhelinnumero, mieluummin useampi. Ei, ehei, Taikan pannassa emännän puhelinnumero ei ole koirapuistossa törmättyjen kivojen poikakoirakavereiden jatkotreffejä varten. Eikä myöskään sitä varten, että Taikan rakastamat mieshenkilöt voivat poimia omistajien yhteystiedot pannasta, koiran pusutellessa partanaamoja tai lipoessa kesäjalkoja - emännän punastellessa taustalla.

Kun suunnataan vaikkapa mustikkaan metsätien varteen, ja neidin suunnaton autoiluvietti (kyllä, kyllä, luit oikein) yllättää bongaten liftikyydin toisen marjastajan/sienestäjän/linnustajan/metsästäjän/vaeltajan auton takapenkiltä tai -kontista.

Lähimmäisenikin on osunut autoiluvietin uhriksi. Pari syksyä sitten veljeni etsiskeli tatteja metsäautotien varresta, hitaasti autolla ajellen. Peruutuspeilistä näkyy kiivaasti lähestyvä musta piste. Lähemmäksi tultuaan se osoittautuu emännän kanssa pyörälenkille lähteneeksi tutuksi hyljekoiraksi.

Mutta kas, siinä onkin tatti! Sienikori käteen, auton ovi auki --- ja sekunnin kymmenyksessä auto takapenkillä on musta, läähättävä, leveästi hymyävä koiruus! Eikä aikomustakaan poistua autosta.

Toinen, tuoreempi osoitus autoiluvietin voimasta sattui, kun velimies viime viikolla oli tutuissa maisemissa. Hän oli pakkaamassa autoa kotimatkalleen. Avasi auton takaluukun ja nosti virvelin pois --- hetkessä sen paikan otti hymyävä hyljekoira. Isännän aikoessa nostaa epäsopivaan kalastuskohteeseen kyytiä kaihoavaa daamia pois autosta, tämä neiti vilautti kulmahampaitaan ja murahteli hyvinkin epäsievästi.

Uskoi kuitenkin nopeasti isännän käskyä (ei pyyntöä) poistua autosta vä-lit-tö-mäs-ti. Emäntä arvelee armeijan tuoneen tiettyä uskottavuutta isännän äänenkäyttöön ja näin liftausyritys laukesi alkuunsa.

No, mutta Taikalla onkin useampia pantoja: kaupunkikäyttöön päheä mokkanahkainen niittipanta, hirvennahkavuorattu mayakuvioinen laatupanta, katu-uskottava megaleveä nahkapanta, metsä- ja meriräppäykseen tarkoitettu vanhempi ja rähjäisempi panta... Kaikissa näissä killuu tietysti yhteystietoja autoiluviettisen daamin saattamiseksi kotiosoitteeseen. Tagit ovat pääosin täältä, Pet Tagsilta Britanniasta.

Meillä on toki myös yksi punainen, sydämenmallinen tagi...

Tämä malli onkin uudempi ja näyttää kätevämmältä kuin luumalli.

Harmi, ettei meillä olla patrioottisia skotteja,
sillä silloin pannassa voisi killua
yhteystietojen ohella skottitunnukset.

Terveiset Manamansalosta

2010-07-27T23:38:00.006+03:00

Emännän mukana pääsee silloin tällöin myös työmatkoille, kuten nyt viikonloppuna Vaalaan, Manamansaloon. Tässäpä teillekin koiramaisia näkökulmia reissultamme.

Viiden metrin liina antaa mukavasti vapautta kokeilla hiukan oudompiakin ulottuvuuksia.

Vielä yhden kuvan haluamme esitellä teille. Tämä panoraamakuva (klikkaamalla isommaksi) ei mitenkään anna oikeutta Oulujärven upeimmalle rannalle, mutta ehkä kertoo hiukan kohteesta. Lähellä on siis toinen Suomen ***** leirintäalueista. Isäntä saa sitten esitellä kalastuskuvia erikseen, saalistakin nimittäin kertyi ihan jokamiehen(koiran) oikeuksilla.

Kiinnostuitko? Käy ihmeessä täällä: Manamansalo, Vaala, Manamansalon leirintäalue.

P.s. Samalla muistutellaan arvonnasta, jossa voit voittaa Taika-paidan! Osallistu arvontaan kommentoimalla täällä.

Kaikki viilennyskeinot käyttöön

2010-07-14T00:55:00.003+03:00

Aurinkoinen se jaksaa porottaa, kun taas me ei jakseta olla kuumuudessa. Taika ei suoranaisesti läähätä, ellei lähdetä kävelylle, mutta yrittää levottomasti etsiä viileitä paikkoja talosta, verannalta tai pihasta.

Olemme ottaneet käyttöön Taikan retrocoolerin eli retrokuosisen froteepyyheen, jonka kostutan jääkylmällä vedellä. Kiepautan pyyheen Taikan massun ympäri ja ah, sekös tehostaa varjoisan sementtiverannan vaikutusta vatsapuolta viilentävästi.

Toinen mainio kikka autossa omassa verkkohäkissään matkustavan koiran olon helpottamiseen on märkänä pakastettu paksu froteinen käsipyyhe. Aseta jäinen levy verkkoboksin päälle; veden haihtuessa se viilentää ilmaa.

Kikka kolmonen on kylmäkallet. Boksissa on aluspeti, jonka päällä sijauspatja (näistä lisää myöhemmin). Näiden väliin sijoitetaan kaksi kylmäkallea. Sijauspatja on siis tosiaan patja, ei mikään irtopyyhe.

Mitäs helteentorjuntakeinoja teillä on käytössä? Osallistukaahan arvontaan täällä!

Piknik apilakedolla

2010-07-11T22:56:00.003+03:00

Taika on ehtinyt metsästää kärpäsiä (menestyksellä) sisätiloissa, köllötellä aurinkoa vatsakarvoihin ottaen ja nauttia piknikistä apilakedolla. Emännän siskon tyttö Armi, pian 2 vuotta, on sydänjuuriaan myöten ihastunut mustaan "voffiin" ja hoitaisi tätä mielellään ja paljon. Emäntä lainasi kännynsä Armi-neidin viihdykkeeksi ja sen palauduttua hämmästeli puuroisia pusunkuvia kännyn näytöllä. Kas, siellä taustakuvanahan on Taika, jolle piti antaa usein ja märkiä suukkoja...

...me jatketaan maalaiseloa ja luvassa on kyllä Viron matkaraporttiakin, kun maltetaan istuskella kuvasatoa läpi!

Nolojen tilanteiden koiranomistaja, osa II

2010-07-01T07:35:00.003+03:00

Helle hellii. Ehkäpä joo, mustalla koirallla on kyllä asfalttiviidakossa tukalaa päiväsaikaan. Kesäkeleistä muistuupa mieleen sattumus, joka kuuluu kategoriaan "Nolojen tilanteiden koiranomistaja".

Kesään kuuluu oleellisena torit. Ja torillehan koiraa ei saa viedä. Töölöntorilla käytännössä varsin moni koiranomistaja pistäytyy koiransa muualla lenkitettyään. Torikauppiaat vaikuttavat olevan tuikityytyväisiä, kun joku hiukan hätyyttää lähestymiskieltoa uhmaavia puluja ja lokkeja. Torivalvojakin on saattanut joskus olla samaan aikaan torilla.

Hellepäivänä (ei siis tänä kesänä, vaan aiemmin) poikkesimme herneostoksille. Löysin sopivan toripöydän, jossa olikin jonoa. Kyykistyin kaivamaan repusta kukkaroa. Taika lyhyessä nahkahihnassa siinä vieressä. Nätisti aloillaan istuen.

Otan kukkaroa repun pohjalta, kun nostan katseeni. Edessäni oleva mies on pukeutunut sortseihin ja Taika lipoo pitkin vedoin miehen pohkeita. Ennen kuin ehdin tehdä mitään, mies kääntyy ja katsoo meitä. Näkee iloisesti hymyävän koirulin, jonka häntä heiluu ja kontillaan olevan naisen. Ja kysyy:
- Kumpikohan teistä se oli?

Johon vastaan (hieman punehtuen):
- Makuasioista voidaan kiistellä.

Herran aurinkorasva tuli sitten testattua myös eläinkokeella. Muille toreille me ei sitten Taikan kanssa tehdäkään edes aurinkorasvan testausreissuja.

Hiekkaista juhannusta

2010-06-23T23:39:00.000+03:00

Merkitse reviirisi koirankakkaroskis

2010-06-23T07:20:00.009+03:00

Tässäpä oivallinen idea:
"Koirankakkaroskis on pientalon ulkoroskis, johon roskiksen omistaja on antanut ohikulkeville koiranulkoiluttajille luvan pudottaa koirankakkapussiin noukitut pökäleet.

Yksi suurimmista ongelmista pientaloalueilla on, että missään ei ole roskakoreja kakkapusseja varten. Kun koiransa tuotoksia kuljettaa kuumana kesäpäivänä viiden kilometrin lenkin ympäri katuja, huonolla tuurilla kakat leviävät hiutuneesta pussista kengille juuri kun pääsee taas kotikadulleen. Jos roskiksia olisi enemmän, useammat lemmikkiensä lenkittäjät keräisivät koiriensa läjät."

Loistavaa! Omakohtaiset kokemukset vierailijana pikkukaupungeissa todistavat ongelman todelliseksi ja ratkaisun oivalliseksi.

"16.5.2010 Ensimmäinen kuukausi on takana. Kiitos kaikille avusta! Numeroina ensimmäinen kuukausi on pari tuhatta tarratoimitusta koirankakkaroskis.fi:n kautta ja n. 5000 tarraa muuta kautta (mm. Tampereen ja Salon kaupunkien jakoon ottamat). Työnsarkaa riittää vielä - Suomessa on Wikipedian mukaan n. 970 000 omakotitaloa."

Liity ihmeessä jengiin, jos koet asian omaksi ja roskiksellasi pystyt tarjoamaan kodin muutamalle koirankakkapussille!

Jäämme odottamaan myös sponsoroituja lasipullojen palautusautomaatteja. Tassut, pyörät ja puutarhatyöntekijät kiittäisivät! Arvioidemme perusteella ulkomaisissakin kaupungeissa, kuten Tartossa automaatit pelastaisivat muutamia tassu- ja pyöräpareja.

Me ollaan täällä taas!

2010-06-22T23:46:00.006+03:00

Käytiin runsaan viikon reissulla haukun kanssa Virossa. Taikan ensimmäinen ulkomaanmatka, jossa oli monenlaista ohjelmaa. Liikkeellä oltiin autoillen ja kohteina oli niin mökki Viljandimaalla kuin hotelli Tarton keskustassa, joten nähtiin sekä vilkkaampaa citymenoa että metsäisempää elämää.

Lomalla ainakin...

Kertoillaan tarkemmat kuulumiset ja tiedot koiraystävällisistä kohteista myös. Joka päivä kuljimme vähintään yhteen kohteeseen yhdessä, mukana oli niin kartanopuistoja kuin kansallispuistojakin. Kotiin palattuamme näimme yhdellä iltalenkillä Töölössä enemmän koiria kuin neljän päivän aikana Tartossa!

Nolojen tilanteiden koiranomistaja, osa I

2010-06-12T13:55:00.002+03:00

Samaisessa puistossa, jossa satuimme koirankiusaamistapauksen todistajiksi, on sattunut kuitenkin myös mukavia asioita. Tämä on taas niitä juttuja, joille hymyillään itse lähinnä jälkeenpäin.

Tallustellessamme tällä viikolla kohti emännän työpaikkaa kuljimme puistossa parin nuoren miehen ohi, joista toinen pyörätuolissa. Tein pari nopeaa naksautusta kielellä ja käsimerkki, Taika vaihtoi puolta kylkeni taa ohittaakseen ihmiset.

Puiston penkiltä kuuluikin myös naksautus, johon Taika reagoi häntää heilauttaen, hymyillen leveästi ja siirtymällä toiselle puolelle emäntää. [Jesh, häiriövapaa koira?!]

Nuoret miehet olivat selvästikin kaveruksia. Taika meni muitta mutkitta istumaan penkillä istuvan jalkojen väliin. Palkkana rapsutuksia, Taika leiskautti jälleen leveän hymyn. Nuoren miehen kädessä paloi tupakka. Oli pakko varoittaa:
— Se ei sitten oikein pidä röökin hajusta...

Vastauksena vilpittömän iloinen koira hymyilee itseään rapsutusasentoon ojentaen.
— Ai jaa, sitten pitää hiukan varoa, kuului vastaus ja röökikäsi nousi ylemmäs.

— Ja kyllä se pelkää hiukan outoja miehiäkin.

Taika kiipeää pyörätuolissa istuvan nuoren miehen syliin, pussaa poskelle ja hymyilee.

— Ai kumpi teistä... kysyy penkillä istuskeleva ja hymyilee vähintään yhtä leveästi kuin koiruus.

~~~ ~~~ ~~~ ~~~ ~~~ ~~~

Meillä alkaa pieni bloggaustauko.
Vierähtänee runsas viikko, ennenkuin päivitellään kuulumisia.

Kesästä nautiskellen...

Temppu ja kuinka se tehdään — etsi känny :

2010-06-12T00:18:00.004+03:00

Aloitetaan ensin ihan alkeista eli etsimisestä. Oletkin ehkä opettanut koiruudelle namien hakemista. Tai ehkä sitä ei ole tarvinnut opettaa — jotkut koirat ovat suorastaan luonnonlahjakkuuksia herkkujen vainuamisessa ;~)

Jos olet, voit siirtyä opettamaan kännykän etsimistä suoraan kohtaan 2.

1. Koira osaa varmasti pysy hetken paikallaan ~~käskystä~~ pyynnöstä, kuten odota. Ota herkullisia namipaloja käteesi. Laita namipala koiran nähden vaikka maton alle. Sano koiralle vapaa tai vapauta se muulla tavoin hakemaan namipala. Kun koira ottaa namia, sano valitsemasi vihjesana, kuten hae tai etsi. Kehu kovasti ja anna toinen nami kädestäsi. Ole tovi liikkumatta ja koiraa noteeraamatta, jolloin koira erottaa tempun muusta tekemisestäsi. Tämä toimii myös hyvin motivaattorina koiralle seurata tekemisiäsin tarkemmin.
Tee suunnilleen 10 toistoa muutamina päivinä. Kun koira osaa tämän, käy piilottamassa nami vaikka viereiseen huoneeseen.

Ulkonakin kannattaa treenata etsimistä. Namin voit piilottaa vaikka ison puun rungon toiselle puolelle tai puun kaarnan koloon.

Koira voi siis etsiä esimerkiksi hajamielisen omistajan jonnekin

pudottamaa tai unohtamaa (simuloidaan piilottamalla...)
kännykkää – käytä muuten sitten harjoittelussa
mieluummin vaikka vanhaa ja rikkinäistä
kuin uusinta kamerapuhelinta.

Jo senkin takia, jos hajamielinen koiranomistaja unohtaa,

mihin piilotti sen työnantajan Nokia E72:n...

2. Opetaanpas ensin haukulle mikä onkaan etsittävä esine, tässä tapauksessa kännykkä; ota kännykkä esille koiran eteen. Kun koira koskettaa kännykkää, sano iloisella äänellä vihjesana känny ja anna nami. Muista taas liikkumattomuudella ja hiljaisuudella erottaa mikä on temppua ja mikä ei.

Toista jälleen kymmenisen kertaa, pidä muutaman minuutin tauko ja toista taas. Näin voit treenata enintään kymmenen minuuttia tai vartin kerrallaan. Huomannet, kun koira väsyy?

Ole kärsivällinen, tee harjoitusta useana päivänä. Ota myöhemmin mukaan joukko koiralle mitäänsanomattomia esineitä, kuten kaulahuivi, sanomalehti, kauha... eli ei koiran omia leluja. Jos koira tunnistaa tästä joukosta kännykän, se on valmis hakemaan kännykkää piilosta.

Nyt tarkkana kuin porkkana...
känny ei saa pudota!

3. Kun vaiheet 1. ja 2. ovat tassussa, pyydä koiruutta odottamaan vaikka kiven tai seinän takana, käy piilottamassa kännykkä ja vapauta koira etsimään vihjesanayhdistelmälläsi, esimerkiksi etsi känny tai etsi luuri. Artikuloi selvästi...

Tutun leikin polttaa—viilenee-muunnelmalla eli vihjesanoin tai elein kevyesti ohjaamalla voit tukea koiraa etsintään. Älä kuitenkaan ota tätä tavaksi, jotta koira ei menetä itsenäistä otetta etsintään.

Hauskoja kännynhakuhetkiä!

Taivaalla kiitelevä lentokone vei huomion.

Känny sentään pysyi suussa.

Kuvat on muutaman vuoden takaa, seikkailtiin Keskuspuistossa. Ei ollut vielä harmaata charmia kuonossa silloin.

Etsivä kännykoira ja koirankiusaamistapaus

2010-06-11T02:02:00.003+03:00

Kesälomakausi lähestyy ja puuha-aikaa pitäisi riittää enemmänkin haukuille. Me nautimme ainakin kiireettömistä retkistä metsissä, puistoissa ja merenrannoilla. Toki myös temppuilusta. Kännyn nouto ja -etsintä on ollut lempitemppu ja pelastanut monen loskaisen marraskuun illan, kun sitä ollaan tehty myös sisätiloissa. Jos nyt joku loskakelejä haluaa muistella...

Eilen aiankin sattui jotain, jota en mielelläni muistele. Havaitsimme Töölössä, Arbiksen kallioilla kaksi teinipoikaa istuskelemassa. Toinen tuuppi pientä spanielin näköistä koiraa kallionseinämää alaspäin. Kun koira yritti kiskoa itseään ylös päässen miltei perille, se tuupattiin taas alas. Kavereilla oli selvästi hauskaa ja meitä Taikan kanssa alkoi sapettaa, varsinkin kun huomasimme tölkit siinä poikien vieressä. Tietenkin toimintaa seurattiin hymyssä suin lähiterassilta. Huikkasin, että jos ette lopeta, tullaan tuuppaamaan teidät alas kalliolta. Vastauksena "pidä sä vaan huoli omista asioistasi".

Niinpä. Ihan kuin suurin osa aikuisista läsnäolijoista. Taika äityi myös haukkumaan kiukkuisena ja kävelimme siinä lähistöllä kymmenisen minuuttia, jotta näimme jatkuuko sama meininki. Koira näytti saaneen rauhan.

Kuvan koira ei liity tapaukseen.

Kun me molemmat olemme paremmalla tuulella, eikä koirankiusaaminen kiukuta, me myös temppuilemme puistoissa ja kallioilla. Ohjelmassa on loikkia käsirenkaan läpi, cancan-tanssia, peruuttamista, kierimistä, kuolemista urinalla - ja kännynetsintää.

Jätä kommentti -- jos temppuvinkeille tuntuu olevan tarvetta niin kerromme ne kyllä.
Kuvilla pääsee kännyn etsinnän tunnelmaan. Lisätään Taikan kanssa Taikatemppuohjeet sitten ~~tähän~~ seuraavaan postaukseen.

edit: Ohje kirjoitettu ja kuvat siirretty sen yhteyteen. Ottakaahan hyöty ja ilo irti:)

Lämmittävä alusvilla ja pistelevä päällikarva

2010-06-07T11:52:00.002+03:00

Lauantain-sunnuntain välisenä yönä oli todella kylmä. Aamuneljän aikaan sekä marjapensaat että omenapuut olivat kuurassa. Koiruutemme osoittautui viileänä iltana varsinaiseksi villakoiraksi. Mitä sitä väistelemään, jos joku kerran peittelee villahuovin...

Yömajassamme oli lämmityksenä Porin Matti, seiskarinkoira ja villahuovat.

Seiskarinkoiran määritelmästä:

"Karvapeitteessä päälikarva on lyhyehköä ja myötäilevää sekä hylkivää, sisäkarva on havaittavaa."

Joku seiskarineiti oli sukeltanut kuusikkoon viikonloppuna... ensi viikolla näihin aikoihin sukelletaan naapurimaan kuusikoihin. Pikinokka nuuhkii silloin Eestimaalla.

Onneksi Taikan päälliturkki ei ole yhtä lyhyt kuin suomenajokoiralla, jonka tikkuista (ja terävää) päällikarvaa lähti vuoden ympäri. Ja jos terävä karvapiikki jäi kiusallisesti vaatteen ja ihon väliin, se kutitti kiusallisesti tai raapi ihon rikki.

Taika-koiran sisäkarva (eli pohjavilla ainakin meidän lauman puheissa)on todellakin havaittavaa, onneksi vain kahdesti vuodessa. Väliaikoina karvanlähtöä ei suuremmin huomaa.

Kepeillä (ja käärmeillä) on eroja

2010-05-31T23:57:00.010+03:00

Espoon Pirttimäessä ulkoilureitillä kepin yli marssi ensin Taika, sitten Jussi. Hetkinen! Kyseessä ei ollutkaan keppi, vaan rauhoitettu, harmiton ja hyödyllinen (puutarhassa popsii myyriä) rantakäärme.

Nyt on ehdottoman tärkeää ladata kyytablettivarastot ja lisätä kännykkään päivystävien eläinlääkärien puhelinnumerot maalla ja kaupungissa, sillä myös myrkyllisiä kyykäärmeitä on liikkeellä ennätysmäärä.

Taikaahan puri pentuna kyykäärme.

Se perinteinen suomalainen rotu

2010-05-29T21:28:00.006+03:00

Taika-hyljekoira poseerasi suomalaisromanttisessa ympäristössä Seurasaaressa viikolla. Tai no, liekö myös myyräkoira, sillä tahtoi karata pitkällä loikalla kurittamaan varvikossa rapistelevaa hiirulaista...

Sitten taas väläyteltiin leveää metsästyshymyä:D Ei epäilystäkään, mitä on mielessä.

Tänään Mustikkamaalla saikin hiirulaisen ja tapasi ihanan, 12-vuotiaan Manu-suomenpystykorvan.

>> Kipakka leidi>>, totesi Manu, kun Taika ärähti samoille myyräapajille tulevalle herralle. Manu on herrasmies ja väisti suosiolla sivummalle.

Jäimme kuuntelemaan erästelytarinoita raikkaan merituulen puhaltaessa ja auringon paistaessa. Manun isäntä oli käynyt peräti 48 vuoden ajan metsällä Lieksan erämaissa. Manua oli susi puraissut reiteen. Pystykorvaherra oli kellistänyt villiminkkejä, useampiakin. Eteenjuossut jänis oli saanut saman kohtalon. Karhut kirvoittavat kuulemma ehdottomasti parhaat haukut. Lintuja haukkuu (ja hiukan oraviakin), rakastaa Lidlin makkaraa ja aivan selvästi emäntäänsä ja isäntäänsä. Hymy oli herkässä ja katse seurasi oman lauman ihmisiä. Muistui heti mieleen suomenpystykorvan uskollisuus isäntäväelleen, omistakin kokemuksista.

Erämies on erimies. Juttua olisi riittänyt iltanuotiolle asti ja näkökulma keskustelussa tosiaan hiukan toisenlainen kuin pääkaupungin keskiympyröiden koiranomistajilla.

P.S. Tiesittekös, että kenraali Gustaf Hägglundilla on suomenpystykorva nimeltään Tarja? Onpa metsästykoirien joukossa ollut myös Mara, Manu, Urkki...
Lähde: Apu

Lasipulloille keräysautomaatit

2010-05-27T07:33:00.003+03:00

Kuva (c): sxc.hu/bury-osiol

Ideani World Design Capital Helsinki 2012 ideointikisaan:

Lasipulloille keräysautomaatit

Lasipulloille keräysautomaatit puistoihin ja tapahtumiin. Tyhjän LASIpullon syöttämällä saisi tiketin, jolla saisi panttihyvityksen esim. kioskilta tai kaupasta. Tikettien taustapuolelle voisi myydä mainostilaa.

Automaatti nielaisee pullot revolverimalliseen säilyyslokeroon ja siirtää maanalaiseen säiliöön. Tai Molok-mallinen ratkaisu, jolloin materiaali käy teollisuuden raaka-aineeksi. Jopa HKL:n lippuautomaatit toimivat pohjoisen olosuhteissa, joten tekniikan pitäisi toimia tässäkin.

Liikuteltava malli esim. Stadionin tapahtumien yhteyteen.

Yksi lasinsiru tai rikottuun pullonkaulaan astuminen saattaa aiheuttaa kuukausien tulehduskierteen koiran tassuun tai peräti rikkoa jänteet jalasta, jolloin turvaudutaan kalliiseen leikkaushoitoon.

Lemmikkieläinten vakuutusyhtiöt (Tapiola, Fennia...) mukaan suunnittelukilpailuun palkinnon ja näkyvyyden lahjoittajina. Palpa mukaan omalla panoksellaan automaatin tuotekehittelyyn. Panimo- ja virvoitusjuomateollisuus myös. Kennelliitto sponsoriksi, Koiramme-lehdestä tilaa asialle.

Automaatin voisi suunnitella huolella ja toimivaksi > vientiä myös muihin kaupunkeihin.
Tavoitteena on satojen tuhansien eurojen vakuutuskorvaussäästöt sekä välilliset säästöt koiranomistajien vaivasta sekä esimerkiksi työpoissaoloista koiranhoidon järjestelyn vuoksi. Myöskin puistojen ja tapahtumien siivouskustannukset vähenevät. Helsingin rakennusviraston puutarha/viherosaston työntekijöillä kuluu suurin osa työajastaan roskien siivoamiseen yhteisistä vihreistä olohuoneistamme.

Kommentoida ja jatkokehittää saa aivan vapaasti täältä wdc2012helsinki.fi-sivustolta.

Tutkimustulos

2010-05-20T08:42:00.001+03:00

Luettiin yhdessä sanomalehdestä tämä eräänä viikonloppuaamuna. Tiedättehän, lattialla lojuten, teemuki toisessa kädessä, toinen koura täynnä mustaa karvaa. Välillä musta talja saattaa siirtyä sanomalehden sivuijen päälle köllöttämään.

No, me päätettiin Taikan kanssa leikata tutkimustulos talteen... on ihan omakohtaisesti eläinkokein havaittu sama asia joissakin asioissa.

Yksi asia, jossa en ole samaa mieltä kuin 33 % lemmikin omistavista naisista, on ruoka. Se tuntuu kiinnostavan sekä lemmikkiä että puolisoa:)

Merenrantaretkellä

2010-05-12T14:44:00.000+03:00

Olimme retkellä Helsingin rannoilla, jotka myös hyvinä kalapaikkoina tunnetaan. Taikan viehtymys kalamiehiin on jo tiedossa, ohi kulkeissa pitäisi päästä kurkkaamaan kalasankoon tai jäädä tuijottamaan onkea tai vedessä kulkevaa viehettä. Toki ulappaa voi tuijotella ihan muutenkin, ilman kalamiehiä.

Olen hyljekoira Taika ja meditoin merelle tuijottaen...

Mutta hetkinen, mikäs se tuolla viipottaa??!

Paha ja kova ääni sillä ainakin on...

Härr Fasan on iltakävelyllä.

Hyvää helatorstaita ja tehkää kivoja kevätretkiä!

Ojasta allikkoon

2010-05-11T18:31:00.002+03:00

Metsätiet ovat kuivuneet, säät kaunistumassa (ja lämpenemässä). Kaivoimme maalla polkupyörän esiin, tarkistimme renkaiden kunnon, laitoimme pakoilevalle koiruudelle sen inhoamat valjaat, liina emännän käteen ja matkaan...

Polkupyöräretkellä pysähdytään välillä ottamaan tassukylpyjä tähän malliin:

Ja tietenkin myös ojanpohjat pitää tutkia... Vesikauhuinen puolisukeltaja kun on, niin tämä vesiurheilumuoto on Taikan mieleen (klikkaamalla kuvaa saat esiin laajakangasversion).

Lopuksi ravistellaan tietenkin vettähylkivä hyljekoiran turkki kuivemmaksi.
Väistykäähän kauemmaksi!

Aina on aikaa...

2010-04-26T07:54:00.002+03:00

Pysähtyä hajoittamaan
yksi laho kanto, jossa voi lymyillä hiirulainen...

Mietin, missä vaiheessa

Taikan silmät sulkeutuvat maanalaisissa toimissa.

Varmaan jo hiukan etukäteen.

Silmäkulmien päältä karvoitus harvenee,

kun ollaan muutama päivä putkeen näissä hommissa...

eli silmät kiinni sukelletaan märkään turpeeseen ja multaan.

Ilo ja tyytyväisyys paistavat

koirun kasvoilta kauas - tämä se on elämää, sanoo Taika!

Saaliiksi päästäinen, jonka päällä piti

kiirehtää kierimään ennenkuin emäntä kieltää.

Kotona sitten selänpesu.

Niin, ja metsä kantoineen, se on tutun maanomistajan,

jonka luvalla harrastimme kannonrouhinnan.

Humpsis!

2010-04-22T11:05:00.002+03:00

Retki suolle odotettavissa viikonloppuna. Erään kerran vesikauhuiselle koiruudellemme kävi näin:

Toivekuva!

2010-04-13T21:47:00.000+03:00

Lisää söpöjä pentukuvia! Taikan korvat olivat pienenä tyttönä varsin isot suhteessa vartalon kokoon. Kokoa korosti korvalehtien sisäpinnan karvattomuus. Tunnistemerkinnässä tatuoinnin sijaan päädyimme mikrosiruun, joka sekään ei ole pysynyt aloillaan, vaan on vaeltanut niskanahan puolelta alemmas.

Ikääntymiseen liittyy tiettyjä velvollisuuksia, kuten rokotuksilla käynti. Jälleen kerran eilen eläinlääkäriasemalla kuulivat varmasti kaikki, että Taika on paikalla. Jo ovella Taika muistaa, että "jäikin katsos se yksi asia hoitamatta tuossa lähipuistossa" ja hihna piukealla edetään huoltajien johdatuksella eläinlääkäriaseman ovesta sisään.

Odotustilassa kiljutaan, voihkitaan ja nyyhkytetään. Jos joutuu odottamaan kauemmin kuin neljä minuuttia, myös läähätetään. Pian saattaa olla äänessä kokonainen kuoro Taikan johtamana.

Rohkean koiran akilleenkantapää on siis eläinlääkärillä käynti. Penturokotuksilla Taika osoitti, ettei ole lahjottavissa: eläinlääkärin antamat koirankeksit otettiin suuhun, mutta poksautettiin poskilihaksilla mahdollisimman kauas, kun rokotuspiikki laitettiin ihon alle. Pöh! Kuka nyt vaihtaisi neulan pariin pieneen keksiin??!

Poikkeamme nykyisin silloin tälllöin muuten vaan "ulisemassa" odotustilassa ja lähdemme tovin kuluttua jatkamaan matkaa. Hihnan toiseen päähän asti aistii syvän helpotuksen, kun poistumme paikalta ilman hoitotoimenpiteitä.

Huomatkaapa muuten kuvan siimahäntä, joka on sittemmin tuuhettunut sekin. Onko muilla koiruilla eläinlääkärikammoa?

Kuusi vuotta koiruuksia

2010-04-11T14:46:00.002+03:00

Taika ihan ekana päivä uudessa kodissaan.

Kuusi vuotta sitten Nauvosta muutti meille pieni musta hyljekoira. Taika osoittautui reippaaksi haukuksi, joka telmi ja nukkui hyvin, eikä turhaan kaipaillut kotiin. Vain liikenteen jyly oli pelottavaa. Ensimmäiset päivät lähestyttiin Mannerheimintietä sylissä ja käytiin vain katsomassa autojen vilinää. Kolmantena päivänä oltiin reippaasti neljä tassua asfaltilla ja neljäntenä ylitettiin Se Suuri Liikennevirta. Pissikäynnit lähipuistoon tahtoivat venyä tuntiin, kun pennulle olisi riittänyt paijaaja joka askeleelle...

Alusta asti haluttiin nukkua omassa kolossa. Pahvilaatikkopesät varmuuden vuoksi, sillä hampaiden teroituksesta kasvattaja meitä varoitteli - turhaan. Taikan tuhot rajoittuivat yhteen jalkalistan kulman pyöristykseen eteisessä ja sisalmaton kuteen pureskeluun - pahimpaan hampaiden vaihtoaikaan.

Tosin myös isännän kaulalle oli erittäin hyvä sammahtaa. Oikeastaan uni saattoi tulla missä asennossa ja minne vain, kuten keittiön kaapin ovea vasten, neljä tassua taivasta kohti:

Tai kieli unohtui ulos suusta...

Taika osoittautui tapaturma-alttiiksi, vilkkaaksi ja uhkarohkeaksikin. Noin 11-viikkoisena, noin 8 kiloisena pentuna kyykäärmeenpuremasta jäi ikävät muistot ja henkikulta oli hetken hyvin heikoilla. Lykkyä oli matkassa, sillä purema osui jalkaan eikä kaulaan tai päähän. Onneksi ei tullut kuoliota jalkaan. Pieneläinklinikalta saatiin erittäin hyvä hoito - josta Taika oli varmaan eri mieltä ensimmäisestä eläinlääkärikokemuksestaan shokissa.

Päivänsankaritar lähettää

erityisterkkuja
rakkaille dogsittereilleen

Katjalle, Leenalle ja Viville!

Kuva: Vivi

Kevätsää janottaa

2010-04-03T21:37:00.004+03:00

+8 astetta ja musta koiruus nautti keleistä, viilentävästä lumesta sisäisesti ja ulkoisesti. Taustamusiikkina lorisee tulviva kevätpuro.

Menotassu

2010-03-25T19:30:00.002+02:00

Näin keväälä valon lisääntyessä alkaa menotassua vipattaa... Aiemmin spurtattiin juoksulenkille 3-5 kertaa viikossa, kunnes koirun vedättämän omistajattaren polvet tekivät stopin. Kaupungissa varusteina nahkahihna ja panta sekä heijastin, maalla sitten koirajuoksuvyö.

Vähemmän [niveliä] rasittava urheilumuoto on koirahiihto, vaan ainakin Helsingin seudulla tekosyitä riittää:
a. käpyisesti koirahiihtovuoroja ja -reittejä - kuka tahkoaa tunnin, puolitoista kilometrin, kahden lenkkiä ympäriinsä???
b. minä laitan koirun vyöhön, hyppään suksille, koiru näkee kanin, jolloin minä, koiru ja kani olemme noin puolentoista tunnin kuluttua vastarannalla 'sii juu' Tallinnassa. Juhuu, juuh-ei!
c. jäällä, kun se kantaa, voisikin hiihtää, mutta se on jättikoirapuisto, jossa laukkaa kaikenkarvaista hurttaa vapaana. No, olisipa ainakin sukset ja sauvat apuvälineeksi tappelupukarien erotteluun...

Onneksi pian pääsee maalle juoksemaan, sanoo Taika! Jos joku on ihanaa, niin viilettäminen. Joko emännän kanssa (hitaampaa) tai ilman.

Taika-madamen hymy kuvassa kertoo, miten paljon vapaana juokseminen kiinnostaa... Ja ei, toinen korva ei ole lurppa, painovoiman sijaan lienee sen kuvakulmaan vaikuttanut joku muu - tuuli?

Koiran kanssa juostessa eli canicrossaillessa canicrossvyö, kuten tällainen on iso ilo myös hiihtäessä ja ihan kotimaan trekkailussa, jopa haravoidessa! Itselläni on vyö tuunattu kiipeilyhaasta tai Hööksin paniikkilukolla, tarpeen mukaan. Nahkaremmi (kevyt, kestävä) tai sitten retkeillessä Joken liina. Tekokuituliinoihin ja -hihnoihin en koske enää, sen jälkeen kun koski liikaa - Taika näki elämänsä ensimmäisen perhosen, liihotteli kepeästi perään ja 10 metriä keinokuituliinaa poltti mukavat rakkulat jarruna toimineen kämmenpohjaan...

P.S. Kiitos Leenalle, kun kävit hoitamassa Taikaa taas tänään emännän paiskoessa töitä...

Koiranunta

2010-03-22T21:14:00.000+02:00

Koiranunta. Puolivalveilla vaiko puoliunessa? Joka tapauksessa kodin turvallisuusjärjestelmä on kutakuinkin pettämätön... Klikkaamalla kuvaa näkee, miten kangas peittää silmän vain puoliksi...

Kulmahampaat puhtaiksi - Taikan niksit

2010-03-18T21:51:00.002+02:00

Taikan päätti jakaa parhaat hammaspesuniksinsä muiden iloksi ja terveydeksi.

1. Hankitaan hyvänmakuista hammastahnaa. Vaniljan, pimarmintun tai mentholin maku ei yleensä ole koiruuksien käsitys raikkaanhajuisesta hengityksestä ja hyvästä mausta. Ostoslistalle siis hammastahnaa, jonka makuna on kinkkua, siipikarjaa tai vastaavaa. Virbacin hammastahnat on seiskarinkoirakokeella todettu parhaaksi.

2. Samalla voidaan hankkia myös hammasharja. Hyvä hammasharja on suhteutettu koiruuden suun kokoon, on harjaksiltaan pehmeä ja suhteellisen pieni. Virbacilla on myös erityishammasharjoja joissa toinen pää on pienempi (alla kuva).

Koska Taikan suu ei ole erityisen sirokokoinen, hammaspesu sujuu hyvin ihan tavallisella hammasharjalla. Ainakin Taika koki nämä ratkaisut epämukaviksi:

Vaihtoehtoja löytyy ulkomailta tilatessa enemmänkin, ja kotimaassa kaupoista löytyy myös sormeen kiinnitettävää miniharjaa. Sen sijaan kertakäyttöiset hammaspesukäsineet tuntuvat minusta liioittelulta, kuten sähköhammasharjakin, mutta otetaan tasapuolisuuden vuoksi nekin tässä esiin.

Koirien hammastahnat toimivat pääosin entsymaattisesti, joten se hankauskaan ei ole tärkein, vaan toistot.

3. Kun koiruus on iloinen ja virkeä (kuten itsekin), ota hammastahnatuubi esille ja laita siitä sormen päähän pienenpieni nokare tahnaa. Anna koiran nuuskutella ja maistaakin. Jos koira on tottunut siihen, että ylähuulia nostellaan ja hampaita katsotaan, tee tämä kevyesti ja pyyhkäise samalla tahnaa hampaisiin. Muutu suolapatsaaksi. Älä liiku, älä katso koiraa, anna sen keskittyä siihen, mitä juuri tapahtui. Älä myöskään kehu (tämä toimi meillä). Jos koira on edelleen iloinen - kukapa ei olisi jos saa herkkua suoraan suuhun - tee sama uudelleen. Anna koiran keskittyä tapahtuneeseen, älä häiritse. Jos koira pelkää, anna sen nuuskutella hammastahnatuubia ja sormeasi.

4. Seuraavana päivänä uudelleen. Ja näin viikon verran. Jos tuli hankittua sormiharja, nyt voi kokeilla sitä. Anna taas koiran ensin katsoa ja haistaa, mikä harja on. Mielellään myös maistaa tahnaa suoraan, hyvin vähän, sipaisu riittää. Älä häslää, vaan keskity olemaan hiljaa, kun koira tutustuu rauhassa makuun ja hajuun. Jos koira on iloinen ja kiinnostunut, voit pyyhkäistä tahnaisella harjalla hampaita. Ja jälleen annat koiran sulatella asiaa.

5. Näillä niksein Taika oppi oman hammasharjansa ja -tahnansa esille ottamisesta seuraavan jotain aivan ihanaa... Tuleekin ihan liki tai kellistyy syliin. Ei tarvitse jahdata eikä rauhoittaa/nukuttaa (ainakaan vielä) hammaskiven poistoon. Hammaskiveä ei ole yhtään, ja toki siihen liittyy myös jokapäiväiset puruluut ja raakaruokakin. Ja kuvissa sitten näkyy iloinen pepsodenthymy:

Hauskoja hammashoitohetkiä toivottelee Taika.

Iltapesulle, mars!

2010-03-17T20:42:00.006+02:00

Joko teillä on hampaat harjattu? Meillä se on ihan lempipuuhaa. Ei tarvitse olla edes manikyyriasennossa, eli kölliä selällään lattialla, kuten tässä. Jos vain näkee oman hammasharjansa ja tahnansa kädessä, ei tarvitse edes huikata vihjesanaa hoidetaan, kun neiti viipottaa jo paikalle ja kellistyy syliin... Suosittelemme lämpimästi aloittamaan jo pentuna hampaiden harjauksen :)

Pahoittelemme mustiin pukeutuneiden kuvauskohteiden erottuvuutta videossa.

Tutustu lisää:
Hammastahna Virbac
Taikan suosikki on siipikarjan maku (poultry).

Katse horisonttiin - ja koiraan

2010-03-05T21:09:00.000+02:00

Kävimme tänään koirakoulun mainoskuvauksissa. Esitimme Rähjäämättä hihnassa -kurssilaisia ja hyvin meni! Lihapullamurut olivat salainen ase tällä kertaa, harvinaista herkkua. Taika nauttii koirakoulussa puuhailusta, ja katsellaankin nyt koiratanssikurssia keväälle. Jos ollaan menossa autolla koirakouluun, alkaa riemunkiljahdukset kuulua auton takaosasta, Taikan yksiöstä, välittömästi kun ollaan käännytty oikeaan suuntaan. Tuttu ihana koiraohjaaja saa myös aina iloisia kiljahduksia aikaan:)

Vaan saatiin taas huomiota toistepäinkin. Ratikassa jälleen kerran mieshenkilö tuli kertomaan, että onpa "hieno koira". Onneksi selviydyttiin tällä kertaa ilman hellyyskohtausta, joita raavaatkin miehet ovat saaneet Taikan nähdessään. Yhden kerran bussin lattiaa konttasi 190-senttinen ja reippaan kokoinen äijähenkilö soperten "mikä... mikä... pieni ihana koira siellä penkin alla on..." Emäntä tunsi olonsa jokseenkin kolmanneksi pyöräksi puolivuotiaan koiraneidin kiivetessä tämän herrahenkilön syliä kohti.

Tällä kertaa käveltiin Lauttasaaresta kotiin. Paluumatkalla pitää aina ihailla merta ja horisonttia. Ohikulkijoita hymyilyttää ja muutaman iloisen kommentinkin ulappaa tiiraileva koira sai. Parikymmentä metriä kerrallaan päästään eteenpäin ja taas pysähdytään katselemaan. Tällä kertaa oli lumikinokset korokkeena, ei tarvitse nostaa tassuja sillankaidetta vasten ja tiirailla vain pienojen välistä.

Ihanaa, että loskakeli vaihtui pakkaseen. Me nautitaan!

Erilaisia koirakirjoja

2010-03-02T08:40:00.000+02:00

On tullut luettua ja hyödynnettyä yhtä sun toista koirakirjaa ja etologiaopusta. Osan laitoin tuonne blogin laitaan myyntiinkin, sillä seinän levyinen kirjahylly ( kokoa 5 x 2,8 m) on jo täynnä. Tämä on virkistävän erilainen, ajatuksia avartava kirja. Konkreettisia hyötykohtia en ole vielä saanut, mutta ainakin "kolmas silmä" koiran kanssa työskentelyyn on auennut hiukkasen.

Kustantajan sivuilta: "Natalia Krivolaptsuk on pietarilainen lingvisti ja eläinpsykologi, jonka erikoisala on kielen ja ajattelun rakenneanalyysi. Hän esittelee psyykkiseen toimintaan liittyvän informaatiomallin ja soveltaa sitä koirien psyyken analysoimiseen.
Krivolaptsuk on tutkinut koiran ja ihmisen välistä suhdetta lajien ja persoonallisuuksien välisenä suhteena. Hänen mukaansa koiran ja ihmisen välinen sanaton viestintä ei rajoitu pelkkiin äänteisiin ja eleisiin, vaan sitä on mahdollista kehittää huomattavasti pidemmälle."

Samaa mieltä olen siitä, että koiralla on oma, laajempi kieli, kuin mitä me pystymme tulkitsemana. Omistajat eli ihmiset, tulkitsevat tätä kieltä ihmisen lähtökohdista ja koirien kieli muuttuu yhä ihmismäisemmäksi. Osa kirjan käsittelemistä asioista meni kyllä maallikolta hiukan"yli", mutta aion lukea kirjan uudelleen muutaman vuoden kuluttua.

Toinen hyvä kirja, jota suosittelen eläinten ystäville, on Rupert Sheldraken:

Kirjasta on ainakin minulla ihan pehmeäkantinen natiivikielinen versio. Suomennettuna kirja on ilmestynyt myös ja kustantajan sivuilta lyhyt lainaus:

"Cambridgen yliopiston maailmankuulu mutta kiistelty professori Rupert Sheldrake on tutkinut ihmisten ja heidän lemmikkiensä välistä suhdetta sekä eläimillä havaittavia paranormaaleja kykyjä. Hänen teoriansa mukaan lemmikkieläin pystyy muodostamaan ihmisen kanssa ns. morfisen kentän, jonka kautta se vastaanottaa informaatiota telepaattisesti. "

Lähipiirissäni on paljon eläimiä, jotka toimivat kirjan esimerkkien tavoin, eikä niiden toiminnalle löytynyt järkevää selitystä, joten miksipä ei...

Lisää tietoa:
Rasalas
Sheldrake

Kuurakarva

2010-02-27T20:24:00.000+02:00

Loskan litistessä Taikan karvaisissa tassunpohjissa murisemme pakkaskelien perään.
Eräänä aamuna maalla kaikki oli kuurassa - niin maisema:

koivut:

kuin erään hyljekoiran hieno häntäkieppikin.

Ihan läheltä se näytti kuituiselta, kauempaa taas harmaalta kerältä:

Entäpä hienon silkkiturkkiset korvat sitten? Nekin olivat saaneet hienon kuorrutteen.

Ja tietenkin hienon neidin kulmamascara talvella on valkoinen;
Seiskari 38°, peseytyy pois lämpimässä ilmassa :)
Näillä varusteilla kelpaa räpsytellä...

Piha Korsossa, siellä voisi olla Cane Corso?

2010-02-26T08:59:00.004+02:00

Kuinkahan monta koirarotua keskimääräinen suomalainen tunnistaa? Taika-koiran emäntä ainakin myöntää vilpittömän tietämättömyytensä, ja on ottanut asiakseen opiskella silloin tällöin uuden rodun canis-heimosta. Vuorossa on cane corso -rotu, joka rotumääritelmän mukaan on
"...omaisuuden, perheen ja karjan vartija, äärimmäisen ketterä ja herkästi reagoiva.

Cane corso on säyseä ja hellä omistajalleen, rakastaa perhettään ja lapsia. Se on erittäin viisas, itsenäinen ja vakaa koira. Tarvittaessa siitä tulee rohkea ja peloton suojelija ihmisille, kodille ja omaisuudelle.

Corso on vahva, dominoiva koira, jolle ihmisen johtajuus on oltava selvillä. Se rakastaa huomiota ja huolenpitoa, mutta työkoirana se vaatii myös toimintaa. Corso tarkkailee reviiriään taukoamatta ja uhan ilmetessä ilmoittaa siitä. Se on utelias ja äärimmäisen kiinnostunut kaikesta ympärillään olevasta. Se mielellään valitsee pihamaalta paikan, mistä näkee kaikkialle.

Corson luonteelle on ominaista, että se suhtautuu varauksellisesti vieraisiin. Se tarkkailee ihmisiä, harkitsee, mitä ne ovat miehiään ja helposti päättelee, ketkä ovat luottamuksen arvoisia. Siltä on turha odottaa suurta kunniotusta ihmisiä kohtaan, joita se ei tunne. Se ei saa silti olla aggressiivinen."
Lähde: Cane Corso Club Finland ry

Niin tai näin, en haluaisi pudota tämän alla olevan videon lauman keskelle. Katsokaapa, miten musta machoilee muille. Ja huomio, äänet päälle:) jos läähätyksestä pitää;)

Tiedän, että Taika pitäisi tummimmasta - jos se on uros... Neiti tykkää isoista ja tummista (uros)koirista, olenpahan hihnan päässä huomannut, miten niiden ohi kulkiessa ollaan ihan tohkeissaan...

Laptop Dog

2010-02-22T19:59:00.000+02:00

Laptop Dog hymyilee hieman

vaivaantuneesti kameralle, as you see...

"Ai haluatsä herättää mut vaan läppärin takia?!"

Mustaa valkoisella

2010-02-20T13:22:00.000+02:00

Ai miksikö hyljekoira on musta? Hmmm.

Luetaanpa sivustoa Seiskarinkoira, tarina kertoo...

>> Väriltään nämä Seiskarin saaren koirat olivat mustia tai tuhkanharmaita, ruskeitakin koiria oli jonkin verran. Jos koirassa oli liikaa valkoista väriä, se katsottiin virheeksi, sillä sitä ei erottanut valkealla jäälakeudella. Sopiva määrä oli laikku rinnassa, neidon kämmenen kokoinen. Tassut olivat valkoiset ja myös hännän huippu sai olla valkoinen. Muutamilla oli vielä takajalkojen etupuolella vatsassa ohut valkoinen raita. Korvat olivat melko kookkaat ja pystyt, tyvileveyttään pidemmät. Sellaisiakin koiria oli, joiden korvat olivat kärjistä taittuneet, mutta nekin nousivat pystyyn, kun koira innostui.

Häntä oli puolituuhea ja mieluiten vasemmalle kaartuva, ja takatassuista löytyivät kannukset. Kitalaen tuli olla tumma ja pykälikäs. Kooltaan nämä koirat olivat miehen polven korkuisia.

Luonne oli tottelevainen, eikä ihmisille ärhentelevä, koska koira pyyntimatkoilla usein joutui oleilemaan samoissa ahtaissa tiloissa ihmisten kanssa. Lammaskoiramaista paimennusviettiä koiralla sai, ja pitikin olla.

Saarella koirat saivat olla vapaina ja ne järjestivät välillä aikamoisia tappeluja keskenään. Kesävieraiden saapuessa niiden huvia oli makupalojen kärkkyminen.<<

- - - - - - - - -

Hmmm... miksiköhän kitalaen ominaisuudetkin oli yksilöity? Liittynee hajuaistiin ja pitkään kuonoon. Luonne on tottelevaisen sijaan selektiivisesti motivoitunut. Ja vaikkei ole tarpeen lämmittää öisin hylkeenmetsästäjiä lavereillaan, neiti toimii hyvin varpaidenlämmittäjänä. Taikalla ei ainakaan ole kummempaa paimennusviettiä, kuten on aiemmin itsenäiseen luonteeseen viitaten todettu. Nartut ja leikatut uroot saavat kyllä kyytiä, joten tappelugeenit taitavat olla tallella. Makupalojen kärkkyminen on ilmeisestikin periytynyt hyvin:)

- - - - - - - - -

Ja edelleen:

>> lavansaarelainen hylkeenpyytäjä, merivartiomestari Toimi Klaus Loviisasta kertoo:

"Nuoremmat koirat vietiin jäiden tullessa vanhojen koirien kanssa jäälle haistelemaan hylkeiden hengitysreikiä, että saavat oikean hajun nenään. Samalla niitä opetettiin olemaan ääneti henkireiällä ollessa. Vanhat hyljemiehet syöttivät koirat aina ulkona, ettei vainu mene pilalle, samoin ei koirille annettu liian lämmintä ruokaa.

Aina kun koirat liikkuivat jäällä, ne risteilivät isäntien kulkusuunnan poikki edestakaisin. Hylkeenreiän vainuttuaan se otti suoran suunnan reiälle ja jäi siihen paikoilleen. Ainoa ääni, minkä se päästi, oli hylkeen ääntä muistuttava korkea naukuna. Sillä se luultavasti houkutteli hylkeen hengitysreiälle. Hyljemiehetkään eivät osanneet selittää naukuvaa ääntelyä, mutta sanoivat sen muistuttavan norpan ääntä. Hyvä koira opetti jopa isäntäänsä ja tietysti nuorempia koiria.

Sipin päivänä 15. helmikuuta oli kuutti jään alla olevassa pesässä. Silloin hyvä hyljekoira valikoi parista kymmenestä reiästä sen, jossa pesä kuutteineen oli, ja jäi siihen odottelemaan liikkumatta. Pään asennolla se ilmaisi, missä päin kuutti oli.

Ruskeat koirat olivat harvinaisia, mutta niitä oli toisinaan poikueissa. Ne olivat usein aika hyviä hyljekoiria, joten ne olivat haluttuja, vaikka eivät näkyneet niin hyvin jäällä, kuin mustat näkyivät. Pennuista tuli hyviä tai vähemmän hyviä hyljekoiria, harvoin niitä jouduttiin hylkäämään.<<

- - - - - - - - -

Hylkeitä emme ole nähneet, mutta Taika-neidin metsästystapa on kaikkea muuta kuin äänetön, kuten moni tietää... Naukumisääni on ehkä sitten sama, millä loikataan petaamattomaan sänkyyn iloitsemaan siitä, että pääsee reissuun tai lenkille.

Joka tapauksessa, minusta on mukavaa, kun koiralla on kotimainen historia.

Haastettu!

2010-02-20T12:33:00.001+02:00

Saimme Zeldalta haasteen, jonka

säännöt ovat seuraavanlaiset:

1. Avaa kuvatiedostoistasi neljäs kansio

2. Avaa neljännen kansion neljäs kuva

3. Julkaise kuva blogissasi ja selitä se

4. Haasta neljä muuta bloggaajaa mukaan!

Jaahas, mitä löytyy _KUVAT-kansion neljännestä alakansiosta neljänneltä sijalta:

Kuurainen lyhty! Kuvattu maalla.
Eipä ollut oikein kummempaa tarinaa tälle kuvalle...

Haastelijana olen huono, joten täältä saa napata mukaansa halutessaan vaikkapa Arttu-koiruus emäntineen, Winttikamarin väen Siiri ja Karvaisen Elämän Marika.

Miesten mieleen

2010-02-19T20:08:00.003+02:00

Kaupunkiretkillämme on ihan omat haasteet.

Tänään pysähdyttiin pankkiautomaatille, ja jäätiin odottamaan vuoroamme. Tuiskussa odottaminen ei miellytä Taikaa, joka painautui pankin ovisyvennykseen. Automaatilla ollut herra X vilkaisi Taikaa, minua ja taas Taikaa. Arvasin jo seuraavan lauseen:
- Onko se kiltti?
- On se, enimmäkseen, kuten emäntänsäkin.
- Tsetsetse... [maiskuttelua]

Taika melkein kiipeää syliin (pelastaisiko se mut täältä viimasta?) ja antaa pusun herra X:lle (kun sillä on kiva parta, jota kirputtaa), joka puolestaan voihkaisee onnesta. Pankkiautomaatista kuuluu piip piip piip. Muistuttelen herra X:ää:

- Kannattaisi ehkä ottaa nuo rahat tuosta pankkiautomaatista...

Kädet irtoaa koiran turkista ja silmät ihanasta koirasta vain vaivoin.

Onhan se, kaunis koira, ja joku kumma Taikassa vetoaa nimenomaan miehiin ja Taika käyttää vetovoimaansa häikäilemättömästi hyväkseen, jos tilanne sallii ja tyyppi on mieluisa. Muitakin, hiukan vastaavia, joskin ehkä hiukan emännälle nolompia tilanteita on takana.

Sydänsuruja ja jäätaidetta

2010-02-16T22:44:00.000+02:00

Mitä ihmeen yhteistä näillä kuvilla on?

No, kotipesämme katolta on pudoteltu lumia (majaillaan ylimmässä kerroksessa). Palattiin kaupunkiin sopivasti tähän talvitouhuun. Lumenpudottelukolinat ovat kestäneet jo kaksi päivää, eikä Taika ole silmäänsä räpäyttänyt, kun ikkunan edessä vilahtaa harja, lunta putoilee möykkyinä ja puuterina, neuvoja huudellaan ja lunta irroitellaan peltien saumoista täristelemällä.

Taika oli tosin voipunut. Sydänsuruistako sairastui, mutta vatsakipuileva koiruus oli tänään oma itsensä. Taika likisteli vetistelevän emännän viereen kipeänä, mutta nyt alkaa elämänilo pilkottaa. Niin se vaan on, että vaikka on "vain" eläin, vie se perheestä muutakin kuin makuupaikan. Sydämiä esimerkiksi.

Ja yhä vaan ihailemme pian yli kolmemetrisiä jääpuikkoja keittiömme ikkunasta. Itse olisin ehkä aloittanut pudottamalla sisäpihalle johtavan oven päältä olevat jääpuikot, mutta eihän meiltä naisilta kysytä... Ihmeen hyvin nuo puikot kestävät kolistelua ja kilistelyä katolla. Silti me viedään roskapussit etuoven kautta, kunnes nämä ovat poissa.

Niin, ja Taikan töppöset sai taas lisää villaa maalla, kuten kuvasta huomaa.

Ystävää me kaivataan

2010-02-14T13:15:00.000+02:00

Synkistellään täällä kirkkaana päivänä. Meidät tavoitti tieto, että bokseriystävämme on nyt kivuista vapaa ja lähtenyt seurastamme. Kova ikävä on hulvatonta, huumorintajuista ja komeaa veikkoa, joka vei seiskarineidin sydämen. Toivotamme hurjasti voimia emännälle.

Tässä tassuttelevien koiraystävysten kuva
vuoden takaa ystävänpäivän tienoilta. Me ollaan nyt vaan hiljaa.
Pitäkää huolta ystävistänne.

Lehtipoiminta: Mies pelasti koiran henkensä uhalla

2010-02-12T10:33:00.002+02:00

Nappaanpa tänne tuoreen Vartti-lehden uutisen:

Helsingin Myllypurossa sattui tiistaina episodi, jonka pääesittäjän roolin otti omavaltaisesti omistajaltaan karannut koira. Juoneen kytkeytyi myös sivullinen mies; konna tai sankari, näkökulmasta riippuen.

Noin kello 9 havaittiin kovaa vauhtia ilman omistajaa vipeltävä koira Kontulan metroasemalla. Vartijat juoksivat perään, mutta hauva ehti loikata alas kiskoille.
Karkulainen suuntasi kohti Myllypuroa, yhä raiteita pitkin. Verkkaisesti tepsutelleen jackrussellinterrierin kannassa oli pian kiinni metrojuna, joka hiljensi vauhtinsa nelijalkaisen tahtiin. Liikenne alkoi jäädä aikataulustaan.
Kontulan asemalta noin 1,4 kilometrin päässä, Myllypuron asemalla, odotteli joukko ihmisiä myöhässä olevaa metroa.
- Katsoin, että miksi metro tulee niin hiljaa. Sitten näin pienen koiran jolkottelevan aivan hitaasti siinä edellä, asemalla odotellut Meri Selenius kertoo.
Koiralle alettiin vihellellä, ja laiturin kohdalle se pysähtyikin. Ihmiset olivat hiukan neuvottomia, siltä näytti myös eläin. Lopulta yksi miehistä päätti toimia, hyppäsi raiteille, nosti koiran syliinsä ja kapusi muiden avustamana ylös.
....

[ EDIT: Lue kuva ja koko uutinen

Vartti-lehden sivulta

Kuvan käyttö tekijänoikeussyistä kielletty]

Sivullinen kävi nostamassa
parson jackrussellinterrieri -rotuisen karkulaiskoiran ylös raiteilta.

..... HKL:stä saatujen tietojen mukaan ajojännite oli vielä päällä, kun matkustaja hyppäsi omin luvin alas raiteille koiraa noutamaan.Jos raiteilla nähdään ihmisiä tai eläimiä, tai raiteille putoaa tavaraa, on aina otettava yhteys vartijaan tai käytettävä laiturialueen hätäpuhelinta.
Silloin tiedetään sulkea pois raiteiden jännite, ja tilanne saadaan hoidettua varmasti turvallisesti.
Koiria ei kovin usein radoilla juoksentele, mutta liikenne hidastelee silloin tällöin villieläinten, kuten rusakoiden ja lintujen vuoksi.
- Eläimillä on ihan yhtälaiset oikeudet kuin ihmiselläkin, ei niitä sinne tuhota, vaan yritetään saada pois, valvomoesimies Jaana Johnsson HKL:stä sanoo.

-----------------------------------------

Tarinan opetus?

1.
Kaupungissa kannattaa tosiaan pitää koira kiinni.

Sivulliselta ihmiseltäkin voi lähteä henki koiraa pelastaessa.

Tai koira voi aiheuttaa onnettomuuden.

2.
EDIT: Poistin kuvan ja lisäsin linkin uutiseeen,
sillä tekijänoikeuslaki ei tunne kuvan "lainaamista".
Jos käytät toisen kuvia blogissasi, se on kuvan julkaisemista,
ellei blogi ole esim. perheen sisäisessä käytössä
ja suljettu salasanalla.

Illan torkku, aamun virkku

2010-02-12T07:19:00.037+02:00

Tervetuloa mukana aamulenkillemme. Niinhän se on, että illan torkku on aamun virkku. Emäntää pitää siis ulkoiluttaa aamulla raikkaassa pakkassäässä! Mielellään aloittaa sohvalla lintuja ja maisemaa ikkunasta tuijotellen, vienosti murahdellen jo hyvissä ajoin. Kun ulkoilutettava emäntä on saatu toppatamineisiin, ollaan menossa melkoisen malttamattomana. Kontaktin otto kiinnostaa lähinnä ympäröivään luontoon.

Nyt kaikki koiruudettomatkin pääsevät nauttimaan aamun metsähetkestä blogin kautta, tervetuloa mukaan retkelle! Tietenkin tykkäämme myös lukaista kommenttejanne, eli kontaktin otto on suorastaan sallittua ;)

Ohjelmaan kuuluu hankijuoksua häntä heiluen ja aina välillä makupalatilannetta tarkkaillen. Jokainen puun- ja kannonkolo on myös syytä tarkistaa, sillä pienikin vipellys saattaa viitata saaliiseen...

Maisemat joulukuun retkeltämme on hiukan muuttuneet metsätöiden myötä. Alla kuva joulukuun aamulta tutulta reitiltämme.

Ja nyt, pari kuukautta myöhemmin paikalle on ilmestynyt metsätöiden satoa. Renkaanjälkiä on kevyt viilettää, hanki kun upottaa lyhytkoipistä koiraa muuten.

Metsäretken vaihtuessa peltomaisemaan nautimme upeasta aamuruskosta.

Tämä oli hyvä alku päivälle - ja oli mukavaa, että olitte mukana.

Pimi hau *)

2010-02-11T19:16:00.001+02:00

...hangessa loikkimisesta väsyneenä,

valkoisessa puuterissa kahlaamisesta kuittina.

*) raumlaissittain musta koira.