Helsingin kaupungin tekemien laskelmien mukaan Mannerheimintien alkupäässä keskustassa liikkuu päivittäin 12 400 ajoneuvoa ja loppupäässä 42 900, lukeman ollessa korkeimmillaan Meilahden kohdalla 51 300. Jalankulkijoita liikkuu keskustassa 50 000 henkilöä vuorokaudessa.No, edessä marssi isäntä, perässä emäntä ja Taika. Käännyimme kulmasta nenä kohti Mannerheimintietä. Isäntä huudahti:
— Koiria, ja ne ovat irti!
Spontaanisti taisin manata ääneen ärräpäällä, mutta hiljaa, kun vilkaisin eteemme. Kaksi tiibetinspanielia, kipittää meitä kohti hurjaa vauhtia. Selvennyksen vuoksi: Mannerheimintien liikennevirta oli noin 20 metrin päässä. Irtokoirat viipottivat reipasta tahtia vajaan metrin etäisyydelle meistä. Tässä vaiheessa en kuullut "tänne" tai "tule" -käskyjä saati -pyyntöjä.
Taika siis entistäkin lyhyemmälle nahkahihnan lenkille ja molemmat meistä kaksijalkaisista totesivat kohtalaisen tiukasti:
— Koirat on pidettävä taajamassa kiinni.
— Tämä pelkää irtokoiria ja voi purra, selvensin.
Tässä vaiheessa saimme kuulla jo omistajallakin olevan puheääntä. Isännälle nimittäin toivotettiin yksin tein reiluin desibelein:
— Vedä xxxxxx!
Ja emäntää kohti huudettiin:
— Jos se puree mun koiria, niin siltä lähtee henki. Minä en koiria pidä kiinni, mulla on lonkka leikattu. (Hamuilee koiriaan kiinni.)
Tässä vaiheessa aloin jo tylyttää muutenkin kuin kyllästynein ilmein:
— Sitten pitää muuttaa maalle. Täällä on aika monella koiranomistajalla leikkauksia takana ja silti koirat ovat kytkettynä.
Kainalosauvoja tai ontumista en liikehdinnässä havainnut, joten aivan toipilaasta ei ollut kyse irtokoirien omistajassa. Minulle ei nyt ihan avautunut tuo logiikka: tiibetinspanielit eivät saa jalkakäytävällä yhtään sen enempää liikuntaa olivat ne vapaana tai irti, elleivät ne ravaa Hesperiankatua ees taas korttelinmitan kerrallaan. Sen sijaan irrallaan loikkivat koirat lienevät vilkkaalla kadulla vaaraksi myös jalankulkijoille ja lastenvaunujen kanssa liikkuville, autoa pysäköiville -- lastenvaunujen kanssa kulkija: tajuatkos, että kinoksen takaa voi pompata vaunujen eteen pieni koira?
Lisää näitä sosiaalisia koiranomistajia, koiranomistajien kollektiivinen maine on turvattu ja koirakansalaiset tervetulleita kaikkiin kaupungin kolkkiin - vapaana, tietenkin.
Tuntuu, että monet koiranomistajat ovat sitä meiltä, että kaikki koirien kulkemisen rajoittaminen on valitettavaa ahdaskatseisuutta. Minun mielestäni se on myös turvallisuutta. Vaikkapa ihan pienimpiä lapsia kohtaan. Mielestäni se, että pitää huoleti koiriaan irti Suomen ehkä vilkkkaimman kadun lähellä, on välinpitämättömyyttä omista koirista. Harmi, jos olen pahoittanut jonkun lukijan mielen, mutta en usko, että olen yksin mielipiteeni ja irtokoiria pelkään koiramme kanssa. Taisinpa asian ottaa syksylläkin puheeksi täällä blogissa.
Ehkäpä me hankitaan nyt sitten äkkipikaiselle Taikalle kuonokoppa, koska irtokoiria tulee iholle miltei joka viikko, eikä ainakaan meidän koiran omistajilla ole kuin kaksi silmää.
Kuva: www.securitystore.fi
Tulee niin mieleen viime kesän tapaus koirarannalla... Arttu olis pitänyt viedä sieltä pois, kun kaksi irrallaan olevaa tunki itsensä hihnassa olleen Artun nenän eteen provosoimaan.
VastaaPoistaEi kuonokoppaa Taikalle, voi ei. Toisten pöllöjen takia ei saisi joutua muut kärsimään.
Voi,voi...Aina näyttää riittävän koiranomistajia, jotka pitävät koiriaan irti käsittämättä, mikä valtava riski se on. Jos jotakin sattuu, niin juridisesti syy on kyllä koiriaan irtipitävän.
VastaaPoistaEn toivo minäkään kuonokoppaa Taikalle, joutuisi kärsimään muiden hölmöilyjen takia.
Oivoi! Näitä täysin tolloja tuntuu olevan koko ajan lisää ja lisää. Eivät piittaa käytännössä tosiaankaan edes omien koirien hyvinvoinnista. Tulee epäilys, että miten muuten lemmikit hoitaa... :(
VastaaPoistaMeillä täällä Sunan kulmilla lenkkeileekin AINA irti omistajansa kanssa massiivisen kokoinen rotwailer. Omistaja on kunnon juottolan portsarin näköinen tyyppi. Kerran kävin juttelemassa hänen kanssaan (ilman koiria), että olisi muiden kannalta tosi hyvä, jos hän edes jalkakäytävillä kulkiessaan pitäisi koiransa kiinni. Hän vain hymähteli eikä halunnut kuulla puhuttavankaan asiasta. Onneksi ei sentään heittäytynyt samanlaiseksi kuin tuo teidän tapauksenne.
VastaaPoistaOlen useampaan otteeseen yrittänyt keskustella hänen kanssaan, että ihmiset ihan oikeasti saattavat pelätä sitä koiraa, vaikka se käyttäytyykin ihan asiallisesti. Itse en missään nimessä voisi ottaa sitä riskiä, että koira päättääkin jossain arvaamattomassa tilanteessa noudattaa luontaista tappajan vaistoaan.
Nyt koetan vaan omien koirien kanssa välttää kohtaamasta tätä kaveria koiransa kanssa, koska ihan oikeasti pelkään omien koirieni puolesta.
Kiitos kommenteista. Ihan tosissaan olen joutunut miettimään kuonokoppa-asiaa. Täytyy varmaan yrittää löytää järkevä malli kuonopasta.
VastaaPoistaOngelmamme on, että kyseinen madam koirineen asuu samassa korttelissa, eli episodi toistuu suunnilleen joka kuukausi, ellei useammin. Aivan joka kerta tuntuu, että olemme tuntemattomia toisillemme - ihan kuin asia olisi aivan uusi - 6 vuoden ajan!
Tämä oli tähänastisista pahin ja pelottavin kohtaaminen - ja loukkaavin sanallisesti, onneksi koirille ei käynyt kuinkaan.
Tuntuu, kuin olisi lakien ja tapojen yläpuolella, järjen tavoittamattomissa, omassa maailmassaan koirineen. Jotenkin on sellainen aavistus, että voisi päästää koiransa irti aivan tahallaankin selkämme takana. Se tekee olosta aika onton kotikulmilla:(
Tässä tapauksessa ei varmastikaan ole vaaraa, että Taikalle kävisi huonosti vaan siitä, että se pelästyessään tekee irtokoirille jotain.
Enkä kyllä ole iloinen Finnairin bussin kuljettajankaan puolesta, kun kadulle sinkoilee koiria miten sattuu...
Tulen aina hyvin hyvin surulliseksi, kun luen ihmisten käyttäytyvän vailla järjen hiventäkään. Kuitenkin juuri me koirien omistajat olemme vastuussa näistä nelijalkaisistamme. Ei Taikalle mitään kuonokoppaa ryökälemäisten ihmisten takia:)
VastaaPoista