Luonto tulee lähelle

Tänään vietimme Luonto lähelläsi -teemapäivää pääkaupungin sydämessä.

Päivällä sisään lensi utelias (uhkarohkea?) talitiainen avonaisesta ikkunasta. Asustelemme siis kuudennessa kerroksessa, joten kyseessä lienee varsinainen huimapää... Taika liihotteli kepeästi lintusen perässä, kunnes teljettiin kylpyhuoneeseen odottamaan lintupolon evakuointia sisätiloista.

Melkoinen pelitintti!

Päiväkävelyllä Taika nipsaisi hiirulaisen päivät päätökseen. Koiruus kurkisti puunkoloon, tavoitteli tassullaan jotain ja seuraavassa hetkessä pitkähäntä oli hypännyt reidelleni!

Rohkea rokan syö?

Hiiren seuraava loikka alemmas päättyi nopeasti. Perheblogin kyseessä ollessa harkitsin, onko tapauksesta suotavaa raportoida kuvin, mutta kännykameran otos on onneksi PoliisiTV-tasoa eikä ehkä loukkaa uhrin omaisiakaan.

Helpompi saalis, kun ei ole siipiä.

Mitähän yllätyksiä huomenna? Säästetään paljastukset tuonnemmaksi, mutta tiettyjen ravintoloiden kulmillla metsästyskoiramme on havainnut epämääräistä liikehdintää myös.

Sanakirjakoira

Taika on näemmä myös Wikipedian esimerkkikoira seiskareista. Ken lienee kuvan ottanut, mutta isännän popot, tuttu liina ja Taikan vasemman takavarpaan valkoinen kauneuspilkku paljastavat daamin omaksi koiruudeksi. Kiva tietysti, että on mallikelpo yksilö ulkoasultaan!
Miinusta rakennearvioinnissa tulikin lisävarpaiden puutteesta (en pahoittele, olisi metsässä kaivuutöissä repeytyneet ajat sitten) ja pohjavillan ohuudesta. Sekään ei normaalia kotikoiraa haittaa, eri asia jos olisi alkuperäisessä työssään Suomenlahden jäillä.

Enkä aio siirtää koiraa nukkumaan mattoparvekkeella, jotta saisi paremman karvan ja paremmat arvostelut:) Neiti on oikein hyvä näin.

Kiiltävänä läikehtivää turkkia aina välillä ihastellaan, naiset lienee kateellisia turkin kunnosta ja kyselee, mitä hauva syö. No, raakaa lihaa ja keitettyä kananmunaa ainakin. Pesulle päästään sen mukaan, miten turkki likaantuu. Maalla pintapesulle parhaimmillaan jopa 2 x päivässä, jos tehdään oikeita koiran töitä, eli puhdistetaan mansikkamaata vesimyyristä. Tai möyritään hiekkakasassa - jemmaan aiemmin julkaistun kuvan hiekkapossusta tähän:


Muuten karstaa, harjaa ja kumisukaa tarpeen mukaan. Mutta on kyllä helppohoitoinen turkki. Saa nauttia koiranelämästä ilman turhia esteitä. Ja tiedoksi, silmätulehdusta ei olla saatu kuin kerran ja sekin iski kaupungissa, vaikka ollaan maankaivuu-urakointia tehty maalla jo monta vuotta.

Lokakuun päiväunia

Harmaana lokakuun päivänä uppoudutaan koiranuniin ja -unelmiin. Muistellaan viime kesää:

Rantavahtina Kesälahdella. Pikaveneet, sorsat ja kalastajat saivat haukut.
Meillä ei kulkulupia kysellä.

Laivakoirana Puruvedellä. Vaikka paatti oli pieni, perämies oli ylpeä hommastaan. Mikään vesipelastussankari tämä perämies ei ole, mutta tähystää tarkkaan mahdolliset lähestyjät.

Jäätelöt Etelä-Karjalan Osuuskaupan pihalla.
Vaniljajäätelö on parasta hiukan sulaneena.

Jäätelö on tämän koiraneidin herkkua! Kevään kohokohta on, kun jäätelökioskit ilmestyvät aamulenkin varteen. Tehdään 100 metrin ennätys ja juostaan pää viidentenä jalkana kioskille. Jos emäntä ei ehdi estää, lyödään tassut tiskiin ja ihmetellään, miksi kiska ei ole auki aamukuudelta, kun hiilihydraattitankkausta kaivattaisiin kipeästi.

Veneilijän vikaakin Taikassa on. Jos lenkin varrelle osuu paatteja ja ollaan hihna pidemmällä, koiruus löytyy venene kannelta hyvin äkkiä. Aina voi muutenkin pysähtyä tuijottamaan ulapalle ja unelmoimaan...

Ole kuin kotonasi

...vai miten se meni? Käytiin kylässä ystävällä ja hetken kuluttua olohuoneessa oli epäilyttävän hiljaista; kurkkasin kulman taakse ja siellähän se, sohvatestiryhmän päällikkö, oli täydessä työn touhussa...

Kaiken maailman koiria

Koirakuume emännällä taisi olla jo ennen Taikan astumista elämään. Kuvaboxissa on myös kuvakansio "Kaiken maailman koiria" (ja yksi kissa), joista pari otosta nostan tähän lokakuun piristykseksi. Joskus on tunne, että muiden koirat osaavat käyttäytyä, ovat fiksuja ja filmaattisia ja oman kanssa voisi vaipua maan rakoon... että oma osaa vain haukkua.
Mutta kun sohvalta kainalosta kuuluu iltapalan ja leikin jälkeen syvä huokaus [puffffffff] on oma murre maailman se maailman rakkain...

Heinäkuulla 2003 Kroatiassa oli riittävän lämmin
rentouttamaan koiratkin, Zagrebissa oli +37 astetta.

Tämä koiruus oli aitiopaikalla ihailemassa

Paris-Dakar-rallia Lissabonissa tammikuulla 2007.

Hiirulainen jääkaapilla

Taika on avannut kaupungissa-asuvan luontoelämykset potenssiin 10. Tuikitavallisella iltapäiväkävelyllä kannattaa aina kurkata betonikilpparin alle...

Ympäri, ympäri, ympäri... häntä viuhuen, riemusta vingahdellen... Harmi, että emännällä vain kännykamera mukana tällä cityretkellä.



Kilpikonnan alta lähti kipittämään pieni hiiri, joka juoksi suoraan aroniapensaan juureen, sieltä ylös, ylös, ylös... suoraan hämmästyksestä apposelleen avautuneen suuni korkeudelle! Ihan kuin tyyppi olisi näyttänyt kieltä lällällää-ilmeellä Taikalle, en ole ihan varma. Hyvän kuvan kaverista kuitenkin sain.

Klikkaamalla kuvaa saat sen isommaksi ja näet hiirulaisen läheltä.

Hiirulainen otti aronianmarjan ja pisti sen tyytyväisenä poskeensa. Otuksella on marjat jääkaapissa ihan kotia lähellä! Tosi kaunis kaveri. Me läksimme paikalta vinkuvan metsästyskoiran kanssa ja jätimme otuksen nauttimaan välipalaa syysaurinkoon.

Taika suosittelee: hyväksi haukutut

Päätimme koostaa Taika suosittelee -listan monien muiden koiranomistajien iloksi.
Nämä vinkit ovat satunnaisessa järjestyksessä.


. Koiranpennun kasvatus, Tuire Kaimio, WSOY. Tällä kirjalla ollaan päästy pitkälle rasavillin pennun ja aikuisenkin neidin kanssa. Hyllyssä 1. painos, WSOY:n bestselleristä otettu jo 11. tarkistettu painos! Suosittelen lämpimästi! Myös Koirien käyttäytyminen -kirja kuluu käsissä.


. Rakkaat Haukut. Taikan hyväksi haukkuma koirakoulu, jonka VIP-laumassa kohelletaan oppimassa ja kokeilemassa uutta. Happy Dog -valjaat saa tosin meillä aikaan onnettoman koiran, valjaat kun kutittaa! Mutta venykekepala on oiva juttu!

. Pieni Koiruus. Koirakoulu, jonka kursseilla on reipasta meininkiä ja hyviä jippoja oppimiseen. Etenkin kesäkurssit hyväksi haukuttuja.


. Vauhti-Raksu. Koirien (ja kissojenkin) ruoka.net tuo menun kotiovelle. Vaihtoehtona myös Lempimuona.


. Orijen. Ruokaa, jolla pärjää! "Tuotteiden valmistukseen käytetään tuoreita kanadalaisia raaka-aineita, kuten jyväbroileria, preeriatilojen vihanneksia, pohjoisista järvistä pyydettyä kanadansiikaa, Tyynenmeren lohta sekä puutarhoissa viljeltyjä karpaloita ja omenia."


. Puhti. Kotimaisella sapuskalla kasvoi sekä koira että koiran järki. Ainakin kalaa sisältävällä Saaristo-Puhdilla. Jos ei halua rouskuttaa kanadalaista villisiikaa (Orijen-sapuska), tämä on oiva vaihtoehto.


. Foreca täsmäsää. Kannattaako laittaa kirsua oven ulkopuolelle? Täsmäsää paljastaa koiranelämän realiteetit.

. Havukka-ahon ajattelija. Bongaa Taika-koirakin valkokankaalta ja nauti korpifilosofin ikivihreistä ajatuksista valkokankaalla tammikuussa 2010.

Taikatemppuja

Taikan temppuja on ollut ennen blogia esillä Kuvaboxissa Taikatemppuja-kansiossa. Neiti hanskaa paljon muutakin hyödytöntä ja hyödyllistä. Näiden temppukuvien jälkeen cv on saanut uutta sisältöä esimerkiksi sukkien jalasta vetämisestä ja pyykkien ripustamisesta.


Tämä kuva on suosikkini. Olimme retkellä suolla, kun Taika loikkasi pienelle suosaarekkeelle. Asetuin kameran kanssa väijyyn paluuhyppyä varten ja sain otoksen kuvittamaan aforismia muista aina, että mahdotonkin on mahdollista.

Kuvan tilanne kertoo myös Taikan uhkarohkeudesta ja uteliaisuudesta. Ensin tehdään ja sitten mietitään, taitaa olla toinen sopiva aforismi. Ja pulassa ollaan oltu kerran jos toisenkin - yhden kerran ontosta kannosta syöksähti ampiaisparvi kiinnostuneen lahotutkijan kimppuun.

Luu kurkkuun

Koiruus sai lähetyksen toiselta metsästäjältä. Hirvenluita ja -lihaa on nyt myös pakastimissa pahojen päivien varalle (kuten eilen). Oikea luu saa muuten kiltin tytön vaistot pintaan ja jopa murisemaan luun ottamisen pelossa. Viime syksynä neiti omi koko luuvuoren ja sitten käytin suihkepulloa aseena, jotta pääsin lähelle.

Taika on oppinut syömään saamansa oikeat luut sille osoitetussa paikassa, eikä kuljeta niitä pois alustana käytetyiltä vanhoilta pussilakoilta. Kun luut on natusteltu, roskat voi puistaa pois ja heittää lakanat pesukoneeseen 90 asteeseen pyörimään. Puhdistuu pyykkikone ja alusta seuraavaan kertaan. Kätevää.


Ja hyvää hampaille - meillä ei ole hammaskiveä, kiitos kuuluu myös säännölliselle torahampaiden harjaukselle. Mielestäni puruluut eivät korvaa oikeita luita, mutta onhan nuo tietysti sellaisia harvinaisempia herkkuja, kun ei ole ulkotarhaa...

Taikan seikkailut omaan blogiin

Päätin siirtää Taika-koiramme seikkailut omaan blogiinsa paperinmakuisten puuhieni joukosta. Taikan tärkeä tehtävä Paperisilppurin virkistysjaoston päällikkönä jatkuu toki edelleen. Samoin pesti turvallisuusvastaavana.

Mielenkiintoinen koivunkanto puistossa - lahotutkijan unelma.
Kuva syyskuulta.

Tässä omassa blogissa päästään kaivamaan koiruuksia paljon syvemmältä. Kun pentuajan pahin touhotus ja suurin koulutusurakka on ohi, jää ehkä emännällä hiukan enemmän energiaa siirtää elämää blogiinkin ja ehkä antaa iloa jollekulle koirattomallekin...