perjantai 23. joulukuuta 2011

Taikaa teidän jouluun!


...voi kuin oiskin hanget korkeat nietokset tänäkin jouluna. Lumi antaa odottaa itseään, ehkäpä vuonna 2012 sitten saadaan vettä siinä muodossa, jossa Taikakin siitä tykkää:)

maanantai 21. marraskuuta 2011

Viikon suora


Kannattaa siis tähdätä keskiviikkoiltapäivään, jos mielii saada valohoitoa lenkin yhteydessä. Ellei jaksa odottaa sunnuntaihin. Taikan voi kaivautua entistä syvemmälle sohvan alle, jos mielii säilyttää optimaalisen turkin kosteustasapainon.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Inhoan maanantaiaamuja...

Hups! Ei olla kadottu alkutalven unille, vaikka blogi onkin nukkunut Ruususen unta. Koiramaiseen arkeen on mahtunut lukuisia metsä- ja myyräretkiä maalla ja kaupungissa - huomaa kirsun vierestä lähtenyt nahkasiivu!

Mutta inhottavinta on, jos emäntä herättelee maanantaiaamuna mukaan töihin. Kun silmä välttää, aamulenkin jälkeen koiruus kaivautuu paikasta riippumatta mahdollisimman paksujen tekstiilien alle päiväunilleen, oli lupaa eli ei.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Nolojen tilanteiden koiranomistaja, osa IV

Muistuipa mieleen, sattumus miltei päivälleen parin vuoden takaa. Ehdottomasti nolojen tilanteiden koiranomistaja -sarjaa kartuttava.

Oltiin reissun päällä ja hotellimajoituksessa. Aamulla koiruuden emäntä suuntasi töiden pariin, ja haukun isäntää vannotettiin keräämään hotellista kaikki, myös koiran tarpeet: juoma- ja ruoka-astia sun muut tarvikkeet.

Päivän päätteeksi auton nokka kohti maaseutua ja vaihdetana päivän aikana tapahtuneesta sananen. Koiruuden emäntä tietenkin utelee, tulikohan kaikki varmasti hotellista mukaan.

Vesikuppi? Ruokakippo? Puruluu? Kongi?

Viimeisen sanan kohdalla ällistys koiran päivähuoltajan kohdalla kasvoilla on silmin havaittava.

— Ai sillä oli sellainenkin mukana?
— Joo, se on varmaan sitten jäänyt sängyn alle.
— No mä voin ottaa sen sitten paluumatkalla.
— Paitsi että se saattaa olla jo hävitetty siinä vaiheessa. Ehkä ois parempi soittaa ja pyytää ottamaan talteen jo tänään.

Niinpä kärsivällinen koiranomistaja (isäntä) ystävällisesti soittaa hotellin respaan ja esittää pikku pyynnön.

Meillä jäi sinne huoneen lattialle, varmaan sängyn alle, sellainen musta kumilelu. Voisin noutaa huomenna.




Ja edelleen koiranlelua noudettaessa, samat maagiset sanat ruuhkaisessa respassa lausuttuna, saivat hilpeitä ilmeitä monen huulille...Respaemäntä ei hämäänny, vaan ojentaa tiskin alta muovipussiin pakatun Kongin. Taitaa olla episodi päätynyt hotellihenkilökunnan perehdytystestiksi nro 1: "pitääkö pokkasi tässä tilanteessa".




Tapahtumien keskipiste. Musta Kong-koiranlelu.

torstai 1. syyskuuta 2011

Kokkikerhon aktiivijäsen

Töölön kokkikerho oli jälleen koolla. Se tarkoittaa, että ruokaa laittavia henkilöitä tarkkaillaan hyvistä asemista keittiössä, katse suunnattuna työpöydän, lieden ja jääkaapin pyhään kolmiyhteyteen. Jos pylly puutuukin välillä, asentoa vain hieman kohennetaan, mutta istutaan niillä sijoillaan kuin paikalleen liimattuna - jokaista työvaihetta tarkkkaan tuijottaen.


Vain ja ainoastaan täysin paatunut emäntä voi vastustaa tätä nälkäänäkevän hyljekoiran tyrmistynyttä katsetta ja todeta: "Keittiömme on suljettu. Valomerkki! Teille ei enää tarjoilla, olkaa hyvä ja poistukaa..."

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Mustikkaretkellä

Mustikkaretkelle
lähdettiin ja metsäpolkua kuljettiin.
Laavulla sitten
hauska hiekka huomattiin:



Toivottavasti kameran pyöriminen ei haittaa... piti pyörähdellä hiekkasuihkujen alta pois suuntaan jos toiseenkin. Ja emännän mustikkasanko sai oivan vahdin - makkarapalkalla.
Ja kun huomattiin, että myös emännän kännykkä on näkyvillä, muistettiin, että sen kantamisestakin saa nakkipalkkaa... Onneksi on veden- ja kolhunkestävä käpälä eli tassupuhelin.
Niin, ja se mustikkasaalis: 10 litraa kahteen ja puoleen tuntiin käsin poimien. Ihan kelpo lisä pakastimeen talven herkuiksi. Välillä pidimme tauonkin: kuuntelimme muuttolintujen rupattelua ja istuskelimme mättäällä.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Rantavahdin koiranvirka

Taika pääsi jo jokin aika sitten rantavahdin hommiin Puruvedelle. Masalan hiekkarantaa vartioi muutaman päivän ajan tumma koirasfinksi.


Muurahaiset kehtasivat häiriköidä pikkuasioilla rantavahtia, kuten videon loppupuolella käy ilmi.



Paluumatkalle lähdettäessä ja autoa pakatessa koiruus oli salamannopeasti etupenkillä, josta ei olisi siirtynyt suosiolla omaan boxiinsa auton takaosaan niin millään. Penteleinen sentään, sieltä ei näe kunnolla ja toisekseen ilmastointi ei puhalla yhtä ihanasti villahousuihin kuin etupenkin jalkatilassa. Tyynynä emännän käsilaukku, jota luvattiin vahtia tarkasti hyvityksenä menetetystä jalkatilasta.


Alkumatka taittuikin emännän varpaita lämmittäen, mutta loppujen lopuksi siirryttiin omaan yksiöön matkaa taittamaan. Perillä kaupungissa huokaistiin syvään ja painuttiin lenkin jälkeen pitkille nokosille sohvan alle: täällä ei todellakaan ole yhtä hyvät maisemat kuin kirkkaiden vesien äärellä.


tiistai 2. elokuuta 2011

Pimi hau mustikassa

Hups, meillä oli avustava nelitassu mukana mustikkametsässä. Ja kuinkas sitten kävikään:



Niin, siis korin kantamisesta saa mukavan virikkeen ja tempun vilkkaallekin koiralle. Kasvattaa kärsivällisyyttä - myös korin omistajan, ei vain koiran omistajan...

Nyt sitten kaikki mustikkaan keräämään omat superfoodit massuun ja talven varalle. Taikakin popsii silloin tällöin hiukkasen mustikkaa oman ruokansa mukana [ hys hys, emäntä ei ole sitä koirulle kertonut, kun hyvin on maittanut ].

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Vesivahinko

Hui. Kävi pieni vesivahinko ja koirun harmiksi emännällä oli valvontakamera valmiina.



Kamerakielto tulisi ulottaa seiskarineidin mielestä erilaisiin suihku- ja muihin kosteihin tiloihin mukaanlukien erämaalampareet.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Monivalintatehtävä

Kyllä maalla on mukavaa. Kaupungissa pitää tassutella jäätelökioskille. Maalla asiat on hoidettu fiksusti. Viikottain jäätelöauto (eli kauppa-auto, emännän huom.) kurvaa suoraan pihaan yhteisestä sopimuksesta ja sieltä kannetaan jäätelö kirsun alle.

Kevyt sokeriton mansikka Valiojäätelö vai emännän Trio-tuutti? Kas siinä pulma...

Ps. Sanoivat, että tuosta meidän jäätelökauppa-autosta on tulossa syksyllä elokuvakin. Ovat sen kyllä ansainneet.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Kuuminta hottia


Taika löytyy nyt myös Facebookista. Kuulumisia ohi blogin ja vain kavereille - joten etsi tassuihisi Taika Saarinen...


On kuuma! Näin viilenee räpyläjalkainen hyljekoira nurtsilla. Musta tiivis turkki kerää vinhasti aurinkoenergiaa.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Huikopalaa, osa II

Piti vielä kertoa edellisen postauksen tai episodin jatko emännän näkökulmasta. Olkaapa hyvät, asioillahan on aina vähintään kaksi näkökulmaa:

Palataan kaupunkiin. Ruoka-aikaan koiran ruokakuppiin ropsautetaan laadukasta holistista kuivanruokapapanaa. Valpas koira asettuu vihjesanasta emännän sivuun, ottaa ryhdikkään katseen ja napittaa silmiin, kunnes saa luvan sännätä kupille.

Kupilla musta kirsu analysoi nopeatsi tilanteen.

— Mitä tämä on, kertoo tyrmistynyt ilme.

Haluan puhua henkilökunnan kanssa. Haluan palauttaa annoksen keittiöön, tämä ei ole tilaamani ruokalaji, koiran ilme kertoo syvästä närkästyksestä ja se peruuttaa ruokakupilta.


Emäntä tokaisee
— Syö nyt vaan.

Koira ottaa ryhdikkään asennon ruokakupin vierestä ja mulkaisee emäntää. Koiran ilme vihjaa, että tällainen peli ei kertakaikkiaan vetele. Kahdesta useampaan päivään hän on sentään saanut huomattavasti laadukkaampaa, vaihtelevampaa ja maistuvampaa kotiruokaa.

Paastoa kestää lämmitettyjen mustamakkara-aterioiden jälkeen vajaan vuorokauden.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Huikopalaa


Taika kertoo:

Keittiössä kilahtaa mikro. Sen ovi avataan ja ulos nostetaan höyryävää mustaamakkaraa. Olen lähiasemissa, keskityn näyttämään valppaalta, ja hurmaavalta: huiskuttelen hännällä ja hymyilen leveästi.

Emäntäni tiedustelee äidiltään "mitä sinä _nyt_ teet??!".
En irroita katsettani makkaralautasesta.

Viisas nainen vastaa tyynesti "lämmitän mustaamakkaraa".
Johon emäntä tyrmistyneenä "koiralle????!!"

Lipaisen huuliani ja kuulen painokkaan "niin, mitä sitten?"

Viisas nainen. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Kuva (c) Savupojat, Tapolaa tosin syön, mutta heillä ei yhtä houkuttelevia annoskuvia... puolukat tosin *pthui* ei ole mun makuun.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Juhannustoimintoja

Taika on nauttinut juhannuksesta: auringosta nurmella, ja reippaista  lenkeistä. Mikään ei ole lystimpää kuin juosta liinassa pyörän edessä metsäautotiellä.

Eilen meillä oli vähällä tulla juhannuspyhän kunniaksi pupujussikkapaisti. Kilometriä myöhemmin samaisella tiellä edestämme kirmaisi ensin kaksi teerenpoikasta ja naarasteeri lensi aivan matalalla, 20 cm koiran kirsusta hämätäkseen turvaan poikasensa sillä välin.

Koskapa yliaistinen ja riistaviettinen koiramme on nopsempi kuin emäntänsä ja isäntänsä, on nyt poikasaikaan ulkoiltava vain kiinni kytkettynä. Tai sitten Taika saa purkaa ojanpenkereen myyriin metsästysviettiään. Onneksi maalla on mahdollisuus tehdä pyörälenkkejäkin... ja sulatella juhannusgrillauksen kaloreita sujuvasti.

Pian kuvanottohetken jälkeen västäräkki saapui koiraneidin eteen keikuttelemaan pyrstöään. Yleensä pikkulinnut saavat tanssia ripaskaa nenän edessä kaupungissa, vaan maalla asia olikin sitten jo selvästi toinen ja västäräkki sai haukahduksen ja pari nopsaa askelta kohti.

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Juhannusterveiset

toivottelee Taika laumoineen.

tiistai 21. kesäkuuta 2011


Meille käytiin heittämässä haaste Erä elämästä -blogista:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se.
3. Selitä kuva.



Kuvassa Taika chillaa Manamansalossa järven rannalla, katse kohoon liimattuna... kalastaminen ja veden äärellä tai veneessä istuskelu on ihan parasta hyljekoiran mielestä.



ja vielä saatiin ohje:
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Tämä haaste me jätetään kaikille, jotka haluavat sen tästä napata :) Jättäkää sitten viesti, jos olette haasteen ottaneet jonakin kesän sadepäivänä vastaan.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Suih...

Huh hellettä, sanotaan me. Nyt onneksi saatu hapekkaampaa ilmaa tänne metropolialueellekin ja musta koira jaksaa muutakin kuin köllötellä viileällä nurmella. No, kyllä Taika myös auringosta nauttii kohtuuannoksina.

Kuten vedestäkin. Hellepäivänä on pistäytyminen oopperatalon suihkulähteellä aivan paikallaan. Hieman tyyris juoma-automaatti seiskarineidillä, mutta toimii. Ei vain pidä mainita kirjainyhdistelmää "suih...", sillä silloin vesikammoinen, räpylätassuinen koiraneiti suihkii tasan tarkkaan suihkuksi mieltämänsä suihkulähteen ohi...


Vettä haukkaava juomatapa on kyllä huomattu ja hilpeys ohikulkijoissa herännyt. Eipä koiruus onneksi vielä ole ehtinyt saattaa emäntää kovin noloon tilanteeseen kesän alkumetreillä.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Kiinalainen koirajuttu

Mitä näinkään päivän Hesarissa: ihan Taikan näköinen kaveri on päässyt tiikerien liikerien sijaisemoksi! Lue koko uutinen täältä.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Vesipetoja ja arvonta

Sunnuntain kunniaksi pistimme tassua toisen eteen hiukan toisenlaisissa maisemissa kuin ydinkeskustan puistoissa. Poikkesimme polulta tutun lammen rantaan. Voi, mitä luonnon hiljaisuutta!


Lammen rauhaa halkoi vain yllä lentävät lentokoneet ja...


No, se olikin sitten vesikauhuisen saaristokoiran vesipeto isäntä, joka heitti talviturkin ja sukelsi lampeen. Vesi lammessa on melkoisen humuspitoista, joten turvetta piti puljata pois iholta vielä rannalta käsin.



Taikakin huljutteli varpaitaan (joiden välissä on muuten räpylät) vedessä.

Kas, meillä olisi yksi kysymys: mistä Helsingin kaupungin omistamasta ulkoilualueesta on kyse? Tiedä, tunnista tai arvaa! Voit voittaa Taika-korttinipun, 10 korttia! Katso lisätiedot täältä (Arvonta-sivu) ja jätä vastauksesi tähän postaukseen.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Merinäköala


Upeista auringonlaskuista nauttii meillä myös koira.
Vai jakaantuuko huomio ehkä kuitenkin veneen ja vesilintusen kesken...?

tiistai 10. toukokuuta 2011

Tähtiainesta


Tähtihuivin tarina on jäänyt meiltä kertomatta. Kyseessä on puolittain sisälauman vitsi: meillä nimittäin asustaa avaruuskoira Taika, joka havainnoi valppaasti myös avaruutta. Olimme maalla talvella. Sohva on siellä sijoitettu strategisesti sopivasti ikkunan eteen, joten valpas koiraneiti voi tarkkailla ympäristöä helposti. Hämmästelimme, miksi Taika istuu sohvalla karvat pörröllään ja murisee taivaalle katselleen.

Avaruuskoiran tähtiäkin opiskellut isäntä ilmaantui paikalle ja huomautti, että nyt juuri alkoi Venus näkyä hyvin etelätaivaalla. Sehän se! Ei ollut ennemmin tuossa ollut tähteä, ei! Murrr....

Sama on sattunut myös satelliittien kanssa. Tuikitavallista on lentokoneille haukkuminen ja murina talvitaivaan pimeydessä. Kun koittaa yötön yö, nämäkin pienet koiraneidin ongelmat jäävät seuraavaan syksyyn ja talveen. Kuumailmapallot eivät saa haukkuja, eikä yleensä myöskään valoisaan aikaan liitelevät lentokoneet - jolleivat nyt vallan matalalla lentele.

maanantai 2. toukokuuta 2011

Ihan kuutamolla

Meidän ulkoiluajat ovat enimmäkseen säännölliset, mutta silloin tällöin on kiva poiketa kaavoista. Laumassamme on muitakin kuutamohulluja kuin emäntä, joten yökävelyllä käydään silloin ihan mielellään. Myöhäiset tai hyvin varhaiset kävelyt ovat tunnelmaltaan ihan erilaisia kaupungissa.


Miltei Fazerin sininen maisema on parin viikon takaa. Juna puksuttaa vielä jäässä olleen Töölönlahden ja Hakaniemen välillä.


Kuu on päässyt kuusen syliin ja liikenne on hiljentynyt. Koira auttaa huomaamaan kaupungissakin kaikenlaisen yöeläjät hiljaisista siivekkäistä äänekkäisiin kaksijalkaisiin. Toisaalta Taika on niin pelottavan näköinen musta murre pimeällä, että sen kanssa saa tallustella varsin vapaasti pimeämmissäkin puistoissa. Valoistuvaa toukokuuta!

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Kevätpurojen raikkautta

 Taika on päässyt kuuntelemaan kurkien torvia, haistelemaan kevätpurojen laitamia, tekemään kaivauksia ojapenkereisiin ja vesikauhuisen koiran megaluokan loikkia purojen yli...


Klikkaamalla saat otoksen suuremmaksi.
 Sekä hoitamaan turkkiaan siten, kuin metsäelämää rakastava koira parhaiten taitaa...

...ja sisään palattuamme, huolellisen huuhtelun ja kuivauksen jälkeen Taika sai kuulla kommentin

— Sinähän tuoksut ihan... hmm.. sammakolta!

Blogin lukijoille iloista pääsiäisen aikaa; seikkailkaahan ulkona, toivottelee turvepuron raikkaalta tuoksahtava Taika.


P.s. Arvatkaapas, päästiinkö kuivin tassuin puron yli!

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Vuodenaikojen välillä

Aikaisemminhan oli olemassa kevät-niminen vuodenaika, nyt se on kaupan ammattilaisten nimittämänä välikausi. Kaukana ovat lumiset päivät, talviset hetket. Voi, nyt tuntuu siltä, että kaipaakokaan niitä kesän koittaessa, mutta molemmissa on puolensa. Annanpa Taikan kertoa:




 

Kesän haittapuolia ei äkkiseltään koiraneidin mieleen tullut. Paitsi paarmat. Ja kyykäärmeet.  Taannoisella Kuusamon reissulla jäivät myös mieleen parveilleet hyttyset, jotka rökittivät uutteraa Kitkajärven tarkkailijaa niin, että silmäluometkin turposivat.


Niin, ja Taikan silmistä voi lukea niitä sinisiä ajatuksia...

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Kevät on täällä taas

Taika on palannut ruutuun:) ja onnistuneesti palauttanut myös emäntää puuhistaan ruotuun päivittäin. Kevät tuo kirsuun hyviä tuoksuja ja tuulia. Maisemistakin nautiskellaan. Melkoisesti aurinkoenergiaa vielä vaaditaan näiden maisemien sulatteluun, mutta hyvässä matkaa kohti kesää ollaan jo. Vuosiakin tuli koiraneidin mittariin sen seitsemän tällä välin.

Ollaan onnistuttu pääkaupungissa bongaamaan sarvipöllökin iltalenkillä sekä huuhkajan huhuilua. Myös jänö oli loikata paniikissaan innokkaan koiran kuonon eteen Seurasaaressa.

Koiruuden tiivis katse oli suunnattuna tähän maisemaan. 
Klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi.

Jokasyksyinen ja -keväinen maitohappobakteerikuuri pitää toivottavasti likaisista puistoista mukaan tarttuvat pöpöt kurissa. Vielä pitäisi hoitaa matokuuri ja rokotuskäynti. Sitten olemme valmiita myös kevään boot camp'lle maalle puutarhatöihin urakoimaan.

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Uskollinen ystävä

Koiran omistajat tietävät, mistä seuraavassa on kyse. Ehkäpä samaisesta syystä ihmiset pitävät lemmikkejä, ja nimenomaan lojaaleja koiria.



Videon koirakaverusten kohtaloa murehtiville on annettu tieto, että koirat otettiin talteen paikalliseen eläinsuojaan videon kuvaamisen jälkeen. Toivoa on, kun pidetään huolta toisistamme.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Avaruuskoira Taika onnittelee

Emännän elämässä on ollut sesonki, joka on aiheuttanut luonnollisestikin blogipäivitysten harvenemista. Iloksemme bongasimme kivan arvonnan tai kisan Pipsa-mäyräkoiran blogista, johon vielä ehtii ja kannattaa osallistua! Tässä meidän onnittelukorttimme Pipsalle:

Kerrotaan toki huivin tarina, malttakaahan tovi...

torstai 3. maaliskuuta 2011

Liukasta laskiaista

Koskapa rakastan juoksemista, sopii minulle myös vetokoiran homma - ainakin alamäkeen ja pulkalla. Liukasta laskiaista ja samalla terveiset Lokalahden suunnalta!




Eikä tässä kohtaa päälle puetut valjaatkaan ehdi kutittaa... Kun emäntä oli pulkassa, ääntä lähti huomattavasti enemmän - alamäkeen myös mentiin kovempaa vauhtia.

perjantai 18. helmikuuta 2011

Mistä tietää, että ulkona on yli 24 astetta pakkasta?

 


Siitä, että säänkestävä, made in Finland -saaristokoira ei suostu enää nukkumaan lattialla lampaantaljalla. Byroopiski vaatii parempaa! Ennen oli miehet rautaa ja laivat puuta, hii-o-hoi... ennen lämmitti hyljekoirat hylkeenmetsästäjiä, hii-o-hoi... nyt on laivat rautaa ja koirat...

maanantai 14. helmikuuta 2011

Ystävänpäivän terveiset


Hyvää ystävänpäivää
Taikan blogin lukijoille
sekä rapsutukset heidän parhaille ystävilleen!

Me ollaan kevyesti kirjoituskohmeessa,
mutta kyllä tämä blogikin vielä virkistyy...

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Villahousut lämmittävät

Joko teidän haukuilla on ollut karvanlähtö? Onhan teillä kerätty kaikki talvikarvat talteen? Meilläpä on hitaasti ja varmasti saatu vajaa 0,5 litran paperipussi saatu jokseenkin täyteen karstalla, muovisukalla ja kammalla ahkerasti harjaillen. Lähetin noin vuosi sitten mielenkiinnosta pienen erän Taikan villahousuja Sanskille testattavaksi.

Ja postissa saatiin...

Pikkuiset sukat! Seiskarinkoiran(kin) alusvilla soveltuu hyvin kehräykseen ja neulontaan. Hyviä ominaisuuksia ovat mm. vedenhylkivyys sekä lämpöarvo, joka on jopa angoran luokkaa. Koirankarva on itsepuhdistuvaa ja lasipintaista.

Vaikkei meiltä taida tallentua kuin vuosien kuluessa pohjavillaa isomman asusteen verran, niin ainakin mielelläni lahjoitan nämä talvivillat Sanskille hyötykäyttöön. Haastanpa teidätkin samaan. Tiiviisti Minigrip-pussiin pakattuna villat menevät keveästi kirjeenä jatkojalostamolle ja jonkun toisen iloksi. Muun muassa reumaatikot ja nivelrikko-asiakkaat ilahtuvat lahjoituksista.

Jotkut luovuttaa verta, me luovutetaan karvoja ja pohjavillaa...

maanantai 31. tammikuuta 2011

Ei pelkkiä haukkuja...

Vaikka tuosta viime postauksen tilanteesta paha mieli jäikin, niin häntä pystyssä (tai sikkaralla) me silti kuljetaan! Kömpsittyämme lenkkiämme muutama päivä sitten pääkaupungin toisen,  aika vilkkaan kadun varrella, meille huikkasi eräs leidi:

— Siinäpä on koiran näköinen koira! Kymmenen pistettä teille!


Emäntä ei ihan heti hoksannut, että kehut oli meille, mutta huikkasi sitten takaisin:


— Tämä onkin made in Finland!

Kuva on otettu Taikan hurjilta nuoruuskuukausilta, jolloin suunniteltiin monenlaisia kettumaisia temppuja emännän pään menoksi. Tuolloin ei vielä kasvanut karvaakaan korvissa, ja korvat olivat varsin isot suhteessa pään kokoon...

torstai 27. tammikuuta 2011

Koti- vai villieläin?

Kerronpa teille tapahtuman, joka jäi mieleen. Oltiin matkalla autolle ja retkeilemään, nauttimaan talvipäivän kirkkaudesta. Sunnuntaipäivä Töölössä, Töölönkadun ja Pohjoisen Hesperiankadun kulma. Tätä korttelia siis rajaa toiselta puoleltaan Mannerheimintie, josta Wikipedia kertoo näin:

Helsingin kaupungin tekemien laskelmien mukaan Mannerheimintien alkupäässä keskustassa liikkuu päivittäin 12 400 ajoneuvoa ja loppupäässä 42 900, lukeman ollessa korkeimmillaan Meilahden kohdalla 51 300. Jalankulkijoita liikkuu keskustassa 50 000 henkilöä vuorokaudessa.
No, edessä marssi isäntä, perässä emäntä ja Taika. Käännyimme kulmasta nenä kohti Mannerheimintietä. Isäntä huudahti:

Koiria, ja ne ovat irti!

Spontaanisti taisin manata ääneen ärräpäällä, mutta hiljaa, kun vilkaisin eteemme. Kaksi tiibetinspanielia, kipittää meitä kohti hurjaa vauhtia. Selvennyksen vuoksi: Mannerheimintien liikennevirta oli noin 20 metrin päässä. Irtokoirat viipottivat reipasta tahtia vajaan metrin etäisyydelle meistä. Tässä vaiheessa en kuullut "tänne"  tai "tule" -käskyjä saati -pyyntöjä.

Taika siis entistäkin lyhyemmälle nahkahihnan lenkille ja molemmat meistä kaksijalkaisista totesivat kohtalaisen tiukasti:

Koirat on pidettävä taajamassa kiinni.

Tämä pelkää irtokoiria ja voi purra, selvensin.

Tässä vaiheessa saimme kuulla jo omistajallakin olevan puheääntä. Isännälle  nimittäin toivotettiin yksin tein reiluin desibelein:

Vedä xxxxxx!

Ja emäntää kohti huudettiin:

Jos se puree mun koiria, niin siltä lähtee henki. Minä en koiria pidä kiinni, mulla on lonkka leikattu. (Hamuilee koiriaan kiinni.)

Tässä vaiheessa aloin jo tylyttää muutenkin kuin kyllästynein ilmein:

Sitten pitää muuttaa maalle. Täällä on aika monella koiranomistajalla leikkauksia takana ja silti koirat ovat kytkettynä.

Kainalosauvoja tai ontumista en liikehdinnässä havainnut, joten aivan toipilaasta ei ollut kyse irtokoirien omistajassa. Minulle ei nyt ihan avautunut tuo logiikka: tiibetinspanielit eivät saa jalkakäytävällä yhtään sen enempää liikuntaa olivat ne vapaana tai irti, elleivät ne ravaa Hesperiankatua ees taas korttelinmitan kerrallaan. Sen sijaan irrallaan loikkivat  koirat lienevät vilkkaalla kadulla vaaraksi myös jalankulkijoille ja lastenvaunujen kanssa liikkuville, autoa pysäköiville -- lastenvaunujen kanssa kulkija: tajuatkos, että kinoksen takaa voi pompata vaunujen eteen pieni koira?

Lisää näitä sosiaalisia koiranomistajia, koiranomistajien kollektiivinen maine on turvattu ja koirakansalaiset tervetulleita kaikkiin kaupungin kolkkiin - vapaana, tietenkin.

Tuntuu, että monet koiranomistajat ovat sitä meiltä, että kaikki koirien kulkemisen rajoittaminen on valitettavaa ahdaskatseisuutta. Minun mielestäni se on myös turvallisuutta. Vaikkapa ihan pienimpiä lapsia kohtaan. Mielestäni se, että pitää huoleti koiriaan irti Suomen ehkä vilkkkaimman kadun lähellä, on välinpitämättömyyttä omista koirista. Harmi, jos olen pahoittanut jonkun lukijan mielen, mutta en usko, että olen yksin mielipiteeni ja irtokoiria pelkään koiramme kanssa. Taisinpa asian ottaa syksylläkin puheeksi täällä blogissa.

Ehkäpä me hankitaan nyt sitten äkkipikaiselle Taikalle kuonokoppa, koska irtokoiria tulee iholle miltei joka viikko, eikä ainakaan meidän koiran omistajilla ole kuin kaksi silmää.

 Kuva: www.securitystore.fi

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Lumiloikkia

Tässäpä yksi syy, miksi meiltä jää koirapuistoilut väliin, kunnes lumen pinta laskee...



Taika hyppää sujuvasti sellaiseen noin 90 cm korkeuteen suorilta jaloin. Kun keskimääräinen koira-aidan korkeus on 100 cm, ja lumen syvyys Kaisaniemen mittausasemallakin on +70 cm, ei me edes harkita koira-aitauksia Suomen lumikeskipisteessä...

perjantai 21. tammikuuta 2011

Nolojen tilanteiden koiranomistaja, osa III

Oltiin kävelyllä Taikan kanssa. Tällä lumimassalla alkaa reittivalinnat olla niukilla, joten marssittiin pitkälti katuja pitkin (myös kuivempia ja hiukan ehkä hiekoitettujakin), mikä ei suinkaan aina ole Taikan mieleen.

Toisekseen mielessä on tiettyjä rotta-, kani- ja hiirimestoja, joiden lähistöllä asento painuu hieman alemmas ja rento askellus muuttuu hassuksi hiipimiseksi. Kun vielä emäntä toteaa, että hihna soiden ei ole eteenpäin asiaa ja toppaa matkanteon, kunnes remmi on löysemmällä tai joudumme mahdollisesti odottelemaan liikennevalojen vaihtumista, alkaa hyljekoiramme piipittää. Kyllä vain: piipittää. Joku ehkä sanoisi vinkumiseksi, minusta se kuulostaa piipitykseltä (Erään toisen mielstä sirkutukselta, mutta se onkin jo toinen juttu).

No, odotimme liikennevalojen vaihtumista vilkkaan kadun kulmassa, Samalla lähtöviivalla oli myös +10-vuotias pikkupoika, jonka kanssa virisi keskustelu.
– Miksi se vinkuu?
– Sillä on kiire...
– Mihin sillä on kiire?
– No, hajujen perään.
– Minkä hajujen?  
(Ai, tää on tää ikä, mietin...)
– Toisten koirien, kanien, hiirien, rottien...
– Onko Helsingissä rottia?! (Tyrmistynyt ääni)
(Voi ei, hän on elänyt kaupungissa... ja nyt totuus paljastuu; kaupungissa ei asustele vain ihmisiä ja heidän söpöjä lemmikeitään.)
– On, tuolta läheltäkin Taika on saanut muutaman, viiton selkämme taa.
(Virhe!! Totesin sen, kun vilkaisin pojan kasvoja. Ilme oli aivan perin juurin järkyttynyt.)
– Miten niin saanut? Miitä se tekee niille?
– No, jos sellanen on ihan lähellä, loikkaa kimppuun ennen kuin ehdin tehdä mitään.
– Mitä sitten?
– Ravistelee niskasta, puraisee rotan päiviltä.

Tiemme erkanivat seuraavissa liikennevaloissa ja poika oli järkyttyneen näköinen. Joskus (no, totuuden nimissä usein) unohdan, miten kaupunkilaislapset eivät ole kuulleetkaan, että eläin voi kuolla. Aivan samat pikkujesset pelaavat kuitenkin räiskintäpelejä ja saavat pisteitä erilaisten otuksien nistimisestä...



Elämä on. Tätä vartenko on Nintendogs?