Sen pituinen se eli siimahännän kevätpäivä

Tapahtuipa kauniina kevätpäivänä pääkaupungissa puiston käytäviä mittaillessamme, että törmäsimme tutulla reitillämme varsinaiseen rottayhdyskuntaan. Taikalla topakkana tyttönä ei mennyt tassu suuhun, vaan päräytti 40 cm syvyyteen paenneen rotan perään räpylöillä multaa ja savea kaivaen.

Pian rottapolo huomasi viimeisen erheensä olleen kurkata luolan väärästä päästä kirkkaaseen kevätvaloon.

 

Emäntä sulki silmänsä ja kiitti onneaan, että sattui mukaan yksi ylimääräinen kakka... ei vaan rottapussi. 

Vahvasti epäilemme, että tämä tarina ei ole vielä tässä vaiheessa sen pituinen se. Ainakaan päätellen siitä ruokamäärästä, mikä ruusupuskaan on vielä lumien sulettua kannettu. Puffetpöydästä hoippuvat pulut olivat häpeilemättä triplasti normilajitovereidensa kokoisia ja epäilemättä ensi talven ruokintasesongin jälkeen ruotsinlaivan kokoluokkaa, jos anniskelu jatkuu samaa tahtia.

Mikäli siis aiot istuskella kaupungin puistoissa, pidä silmät auki ohi vilistävien siimahäntien varalta. Siimahännän perässä saattaa viilettää musta karvainen neliveto, ja hihnan perässä on hinauksessa joko emäntä tai isäntä.

Metsästäjä-neliveto itse marssi leveä hymy huulillaan ja mutaa hampaiden välissä kotiin, pesuun.

Lystejä metsästysreissuja, 

toivoo  Taika

Joulupaistikos se tässä

Nautimme huikaisevan puhtaasta lumimaisemasta lauantain iltakävelyllä, kunnes... Taika loikkasi pensasaidan sivuun, kaivoi vimmatusti. Kas, tuttu paikka, pensasaidassa roikkuu einettä jos jonkinlaista: talipalaa, siemenkippoa, talipalloja...

Riemukas kiljaisu ja siimahäntä lähti viipottamaan pensaan juurelta, Taika kiljuen perään ja luonnollisestikin ankkurina ollut emäntä myös perään hihnan (pituus noin metri) päässä. Nips naps ja hyväkuntoinen rotta oli eliminoitu jälleen kerran leikkipuiston nurkasta. Onneksi oli ylimääräinen kakkipussi matkassa. Tosin ei kyllä kuulu suosikkitoimintoihin näiden siimahäntien keräily Taika-neidin jäljiltä. Niin, no, olivat päivällä isännän kera metsästyksen teoriakurssilla, iltakävely muuttui sitten käytännön osuudeksi.

Viime talvena oli pariin otteeseen sama kuvio, samassa paikassa, pyynnöistä huolimatta (rakennusvirasto) ei paikalle ilmaantunut ruokinnan kieltokylttejä eikä myöskään penkkien alle loukkuja (joita muuten ollaan muualla puistoissa kyllä nähty).

Evidenssiä löytyy tapahtumista toki, kun kännyn kamera pistettiin töihin sekin.

Aikaisemminkin olemme lähettäneet kuvia virastolle, mutta ehkäpä nämä pitääkin lähettää ensin lehteen tai julkaista muuten? Uskon kyllä, että lumitilanteen vuoksi ei ole resursseja rottapartiointiin, joten olisikin ihan mukavaa, jos rottien, kanien ja lintujen (en ole nähnyt kuin parit tiltaltit pusikossa) happy hour voitaisiin lopettaa alta aikayksikön. Ruokkijoina ovat kuitenkin ihan aikuiset ihmiset, ei lapset.

Taidan aamusella mennä saksien kanssa keräämään muonapisteet roskiin. Kyseessä kun on leikkipuiston kulma, jossa näyttää jäljistä päätelleen olleen monenlaista riemukasta lumitunnelin kaivuuta, lumenkuormausleikkiä ja muuta mukavaa rotanjätösten seassa...


Niin, no emme ole ainoat, jotka ovat huomioineet saman rotta&kanibaarin. Tässäpä ihan filmikin aiheesta.