Kesälaitumilta

Me ollaan maalla. Yritetään hoitaa koneella vain pakolliset ja hiiviskellä muu aika pelloilla, metsillä ja metsäteillä. Ei olla kadottu iltausvaan, vaikka siltä saattaa vaikuttaa...

...palaamme linjoille helteiden keskeltä lähiaikoina.  Nautitaan sillä välin kesästä tassujen takaa!

Lika barn leka bäst

Eller hur? Ruotsinkielinen sananlasku väittää ainakin näin.

Nelitassu viihtyi hyvän tovin tämän mustan, kiiltäväkuorisen kaverin seurassa. Emäntä päätti kuitenkin viedä kaverin turvaan isokokoisemman mustaturkin kaverin kättely-yrityksiltä.

Tuo toinen tuntui olevan jo alkuun huomattavasti epämiellyttävämpi tuttavuus. Hauskan näköinen veijari joka tapauksessa, vaikka jalkapareja on enemmän kuin normaaleilla koiran leikkikavereilla.

Kesän ilot ovat siis täällä, nyt nautitaan auringon lämmöstä turkkiin!

Sohvasurffausta Hietsun rannoilla

Kaikkeen ollaan kaupungin puistoissa törmätty, mutta tämänkokoiset roskat alkavat jo todella olla häiritseviä. Hietsun rannalle on nimittäin joku sisustustaan päivittävä hylännyt sohvan ja kaksi nojatuolia.

Ja vielä mutistaan koirankakkaongelmasta... Toki, toki ne kakat pitää kerätä pois, mutta kyllä tämäntyyppiset tempaukset laittavat pohtimaan, kenestä tuleekaan enemmän jätettä: kaksi- vai nelijalkaisesta.

Metsänvartijana

Oi ja voi, viimein on saapuneet leppeät kevättuulet ja me kävimme niitä haistelemassa.
Sekä joulun tienoon myrskyn tuhoja kauhistelemassa. Tässä tosiaan oli vielä viime syksynä meidän mustikkapaikka (josta siis vetäisin sangollisen mustikkaa +2,5 tunnissa).

Missä ei hongikko ole laonnut sikin sokin, on metsäkoneen jäljiltä varsinainen hävityksen kauhistus. Ei ihan ymmärrä 50 cm pituisia kantoja ja oksien sekaan jätettyjä täysmittaisia tukkeja... Tarpeeksi taloudellista vahinkoa ilman metsään lahoamaan jäävää kelpo tukkipuutakin.

Vaan Taika kävi kiipeilemässä kaadoilla, juurakoilla ja kivillä. Muuttunut, tuttu maisema selvästi mietitytti.

Täydellä kuulla - täydellä syyllä ulos, iltayöllä

Jos ei teillä satuttu huomaamaan, oli viime yönä täysikuu.

Korvieni skannauspyörintä näkyy hitaalla valotusajalla otetuissa kuvissa hyvin - muun koiran pysyessä paikoillaan vain kirsu ja korvat pyörii. Katselen, kuuntelen ja haistelen maisemaa. Kaikki syttyvät kirkkaat tähdet, vilkkuvat satelliitit ja lentokoneet saa kuitenkin haukut. Onko muilla koirilla samanlainen fiksaatio taivaankappaleiisin?

Iloista pääsiäistä!

Päivän asu eli asuasiaa

Jokaisessa itseään kunnioittavassa blogilistojen kärjessä keikkuvassa blogissa tulee käsitellä myös päivän asu. Ei mekään poiketa linjauksesta ja tänään on luvassa reilumminkin asuasiaa. Tämän jälkeen koiramuotiin ei enää vähään aikaan palata, luvataan ylläpidosta. Taika puolestaan on sitä mieltä, että mieluummin ei enää koskaan luoden joka kerta halveksuvia katseita heijastinliiviin, kun sitä otetaan esille.

Pystysivukorvalla kuultua loskaisella kadulla: "Äiti, katso, koiralla on uimapuku!"
Vähemmän imarteleva kommentti: "kuin Aku Ankka; on paita, mut ei housuja..."


Kuulaana pakkaspäivänä laumamme marssi lenkillä kaupungin rannoilla. Vastaan käveli etelämaiden turisteja hölisevänä ja viuhtovana joukkona. Keskustelu pinkkiin asuun pukeutuneesta koirasta alkoi jo kymmeniä metrejä edelläämme riemusta ja huitomisen kohteesta päätellen.
- She has a coat! (naishenkilö)
- She is so sexy! (nainen myös)
- Here's so cold... (mieshenkilö)
 Viimeinen kommentti kuultiin seurueen jo ohitettua meidät.


Mutta annetaanpa Taikan kertoa itse meidän ihmisten pukeutumisesta: 

"Tulisipa taas pian kylmemmät kelit. Kunnon pakkasilla oli niin kiva kulkea kirsu kiinni hienojen rouvien turkkien helmoissa - aah, mitkä tuoksut! Niin teki mieli, ihan hiukan vaan, ottaa kiinni etuhampailla tuoksuvista karvoista. Hiukan kirputtaa etuhampaiden välissä. Mmm... Pitävät vaan niin lyhyessä hihnassa, ettei ole mahdollisuutta. Mutta on se kivaa, että rouvat ilahduttavat hyljekoiraa kantamalla oikeita taljoja päällään. Hyvä hajujälki jää ilmaan tuoreesta turkista, se täytyy kyllä todeta."

Järjestetty tapaaminen

Koskapa varsin harvakseltaan tulee vastaan Taika-tytön kriteerit täyttäviä reippaita, fiksuja, komeita, raamikkaita herrakoiria, päätti emäntä tehdä asialle jotain. Erityisen hyvin neidillä tuntuu synkkaavan dobermannin,  bokserin ja tanskandogin kanssa, joten tästä saatiin hieman osviittaa sinkkutytön urosmausta. Ja niin pääsi topakka Taikakin treffeille, vieläpä sokkosellaisille. Vastassa meitä odotti varsinainen velikulta Velmu.

Sekä outojen koirien kohtaaminen että uusien koirakaverien tapaaminen on Taikasta kovin jännittävää. Jos ollaan heti tulossa iholle, saattaa saada varsin terävän huomautuksen soveliaisuuden rajan ylittämisestä.

Lähdettiin Velmun fiksun emännän oivalluksesta ensin vain seurailemaan Velmun jälkiä. Näin Taika ehti jo hiukan tuumaillakin hajuista, millainen kaveri siinä on edellä tassutellut ja nokikkain oleminen on jo hiukan helpompaa. Multta silti... kun Velmu hiukan ehätti tulla kuononmitan päähn, tuli Taikalta kohtuullisen nopea vastalause. – Ärrrr, mutta samalla häntä heiluen muistutellen, missä ne rajat kulkeekaan meidän välillä.

Ohi kulkenut seniorirouva malttoi huomauttaa asiantuntevaan sävyyn "tuo ei pelkkää leikkiä ole, kyllä on selvästi agressiivista!" Hmm, tuumasimme me ja jatkoimme matkaa koirapuistolle. Taika pysähtyi moneen otteeseen lumilepsiakohtauksen kourissa kieriskelemään paljastaen massunsa Velmulle – niinpä niin, tosi agressiivinen on.

Koirapuistossa viiletettiin hurjaa vauhtia tovi, ei sentään takki auki, mutta melkein... Koska Helsingin lumitilanne on paikoin varsin hyvä, ja koirapuistoaidat (kuten kanisuojauksetkin puille) mitoitettu sulan maan aikaan, jännitimme milloin aidan toisella puolella isompi uros päättää lähteä Taikan ja Velmun kolmanneksi pyöräksi.

Tovi juoksua ja sitten maltettiin istahtaa kaverikuvaan - tai melkein...

Pienellä harjoittelulla saatiin kaverikuva, kiitos Pia!

Ja lopuksi tietenkin tassuteltiin yhtä matkaa metrolle päin.

Malttoivat rauhoittua ihan rinnakkain maaten ja ennen eroamista moikattiin. Paluumatkalla prinsessa vaipui, jos ei ihan satavuotiseen uneen, mutta hyvin kuitenkin nukahti keskelle ruuhkaista metroa peräti vartiksi. Illallakin uni maittoi ja nähtiin jännittäviä unia tassut ja kuonokarvat vipattaen. Terkut kaverille ja kiitos Pialle kivoista kuvista. Pianhan se karkauspäiväkin sieltä tulee, vinkkaa Taika... jos vaikka leikitään Kaunotarta ja Kulkuria?

Hyvää ystävänpäivää!

Kaikille tassukavereille ja tassujen kavereille sekä tassujen kaverien kavereille.
Kröhm, meniköhän se nyt oikein. Hälläväliä, ♥ Taika

Lady in pink

Meillä on ollut ongelma. Ei, ei siis kaniongelma, se on toinen juttu (lyhyesti: syöty).

Mustan koiran näkyvyys lumettomilla kaduilla ja lumisilla metsäautoteillä. Tai pikemminkin näkymättömyys. Heijastinpannat uppoavat kaulakarvaan.  Halpisliivit neiti tuunaa muutamassa minuutissa light-versioiksi. Irtoheijastimet irtoavat, rikkuvat. Vilkkupannoista saa migreenin ohikulkijat, koira ja omistaja.

Avuksi tuli Hurtta Lifeguard Polar. Pinkkinä, tietysti.

[Klikkaamalla kuva isommaksi]

Kun liikenteessä on tämä leidi pinkissä takissaan, emme voi välttyä vastaantulijoiden hymyiltä (leveiltä, vienoilta, peitellyiltä, avoimilta), nauruilta sekä ihan suorilta huomioiltakin.
- Haukulla on takki! (Tuntematon, riemastunut pikkuneiti, + 4 vuotta)
- Onpas se sievä neiti! Hieno takki! Onpas se tarkkaavainen pentu, mikä ikäinen se on? (Tuntematon rouva, +70 vuotta)
- I suppose it's she? (Tuntematon herra +35 vuotta)

Kehittämisen paikkoja toki tästäkin tuotteesta löytyy: vetoketju voisi avautua hännästä kuonoon eikä kuonosta häntään päin. Etenkin koloihin ja pusikoihin kirmaavalle koiralle olisi parempi ratkaisu, kun ei tuppaa vetoketju menossa aukeamaan.

Etuina näkyvyyden lisäksi se, ettei tarvitse pysähtyä kaupungissa selittämään jokaiselle kyselijälle onko se tyttö- vai poikakoira... toki Taika käyttäytyy muuten edelleen kunnon poikamiestytön tavoin esimerkiksi nostamalla koipeaan jätkämäisen reiluun tyyliin, pirteän pinkistä leidilikestä huolimatta.


Lystiä ja raikasta talviviikonloppua!

Fast Food, lähiruokaa nopeasti ja oma-aloitteisesti (K-15, K-kasvissyöjät)

Sillä välin kun muut katselivat vaalivalvojaisia, meillä tsekattiin Yle Areenasta aiemmin viikolla näkemättä jäänyt dokumentti nimeltään Jahti, citykanien metsästyksestä (katseluaikaa muuten vielä 6.2. klo 21.30 saakka).  Maisemissa vilahti paljon meillekin tuttuja kulmia.

Dokkarin ajan Taika nukkui isännän kyljessä sohvalla ja näki omaa jännittävää metsästysuntaan: tassut vipattivat ja uikutus kuului täydessä unessa. Pohdittiin ääneen, oliko syynä päivälenkillä nenän edestä vilahtanut citypupu.

Dokkarin päätyttyä isäntä ja koiruus suuntasivat talvi-iltaan iltalenkille. Samaan aikaan vahvistui, että Lennu muuttaa Linnaan.

Tovin kuluttua ovikello soi. Oven takana vinkui innokas koira. Isäntä ei vinkunut, eikä hänen kädessään roikkunut pupu, jolta kuulemma napsaistiin niska poikki erittäin ripeästi. Oli sitten sattunut iltalenkillä hiukan metsästysviettisemmän ja ripeäotteisemman koiran eteen ja matka loppui lyhyeen.

Kas, aiemmin emäntä on saaliiksi sattuneet pitkäkorvat pudottanut lähimpään roskikseen (haaskausta!) eikä siten kuvaakaan ole saatu. Vaan tällä kertaa metsästyskortin suorittanut isäntä päätti valmistaa aterian ja kani päätyi kameran hollille.

Tässä siis vaali-illan  äänisaalis kanisaalis.

Dokkarissa Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan puutarhuri tarjoili kanikeittoa. Meillä on nyt hieman auki, mitä ja kenelle pitkäkorvasta valmistetaan ja tarjoillaan. Tällä hetkellä vahvin suosikki on kanipata, jonka todennäköisimmin syö itse metsästäjä.

Metsästysvarustuksesta saattaa tulla tiedusteluita. Tällä kertaa siis kyseessä  pian 8-vuotias seiskarinkoira noin metrin nahkahihnassa. Koordinaatit pari metriä Mannerheimintiestä.

Muista nämä talvella

Lumi- ja jääkausi on Taikan iloksi alkanut. Siihen liittyy monenlaista, joka ehtii jo kesän ja syksyn aikana unohtua. Tässä Taikan muistilista talvikauteen

1. Muista kasvattaa ajoissa kunnon tassuvillat polkuanturoiden väliin! Villatöppösten kanssa on huomattavasti lämpimämpää tassutella pakkasella.

2. Kylmällä energiankulutus lisääntyy. Hyvä syy näyttää aina nälkäiseltä.

3. Ihmiset ottavat esiin mukavan lämpimiä villashaaleja, villatäytteisiä täkkejä, villapaitoja ja villamattoja. Hyödynnä nämä oivina nukkumispaikkoina.

4. Älä rähjää jääpuikkojen ja lumenpudottajille, etenkään jos ne killuvat 6. kerroksen ikkunan takana. Murtomiehet tällä korkeudella tulevat ovesta, panosta ensisijaisesti sen vartiointiin.

 5.  Ota ilo irti kaikista kaivuuhommista. Nyt on sesonki siihen hommaan. Emännän mielestä lumenkaivuu on _huomattavasti_ kuvan tilannetta siistimpi juttu - jostain kumman syystä.