Taika ihan ekana päivä uudessa kodissaan.
Kuusi vuotta sitten Nauvosta muutti meille pieni musta hyljekoira. Taika osoittautui reippaaksi haukuksi, joka telmi ja nukkui hyvin, eikä turhaan kaipaillut kotiin. Vain liikenteen jyly oli pelottavaa. Ensimmäiset päivät lähestyttiin Mannerheimintietä sylissä ja käytiin vain katsomassa autojen vilinää. Kolmantena päivänä oltiin reippaasti neljä tassua asfaltilla ja neljäntenä ylitettiin Se Suuri Liikennevirta. Pissikäynnit lähipuistoon tahtoivat venyä tuntiin, kun pennulle olisi riittänyt paijaaja joka askeleelle...
Alusta asti haluttiin nukkua omassa kolossa. Pahvilaatikkopesät varmuuden vuoksi, sillä hampaiden teroituksesta kasvattaja meitä varoitteli - turhaan. Taikan tuhot rajoittuivat yhteen jalkalistan kulman pyöristykseen eteisessä ja sisalmaton kuteen pureskeluun - pahimpaan hampaiden vaihtoaikaan.
Tosin myös isännän kaulalle oli erittäin hyvä sammahtaa. Oikeastaan uni saattoi tulla missä asennossa ja minne vain, kuten keittiön kaapin ovea vasten, neljä tassua taivasta kohti:
Tai kieli unohtui ulos suusta...
Taika osoittautui tapaturma-alttiiksi, vilkkaaksi ja uhkarohkeaksikin. Noin 11-viikkoisena, noin 8 kiloisena pentuna kyykäärmeenpuremasta jäi ikävät muistot ja henkikulta oli hetken hyvin heikoilla. Lykkyä oli matkassa, sillä purema osui jalkaan eikä kaulaan tai päähän. Onneksi ei tullut kuoliota jalkaan. Pieneläinklinikalta saatiin erittäin hyvä hoito - josta Taika oli varmaan eri mieltä ensimmäisestä eläinlääkärikokemuksestaan shokissa.
Päivänsankaritar lähettää
erityisterkkuja
rakkaille dogsittereilleen
Katjalle, Leenalle ja Viville!
Kuva: Vivi