Talvijahdissa

Aamulla oli -27 astetta pakkasta, eli terveiset Siberiasta blogin lukijoille. Pakkaskelit ei ole haitaksi, jos pääsen liikkumaan vapaana. Hihnassa hytisen, kun en saa juosta niin nopsaan, että pysyisin lämpimänä. Kun olen vapaana, hytisee vain emäntä - esimerkiksi kun otan näätähaukun ja lähden omille teilleni... mikä on siis mielestäni paljon reilumpaa.

Laihduin joulukuulla parin viikon off road -jaksolla kaksi kokonaista kiloa (painoni normaalisti 15-16 kg), vaikka nautin joka päivä 50-80 grammaa possun läskiä, normaalien kolmen ruoka-annokseni joukossa. Tämä video ehkä selvittää, mihin ylimääräiset kalorit sulavat.

Paluu arkeen

Meitä on kuulemma kaivattu. No, kirjoitellaan jos jaksellaan, mutta viime aikoina on priorisoinnissa edellä olleet muut asiat kuin tämä harrastebloggaus. Tiedättehän: yleensä korkealle arvostetaan terveyttä, läheisiä, työtä ja niin edelleen. Itse arvostan aika korkealle myös hyvän ruoan.

Eikä nyt asiat ole niiltä osin hyvällä tolalla.

Minä: Höh. Kinkkuserviisit kuulemma finito.
Facebook-ystävä: järkyttävää. Kenelle voi valittaa?
Minä: Emännälle voi yrittää valittaa, mutta... Yleensä se ei auta, että katson tyrmistyneenä emäntää ja totean "tämä ei ole minun annokseni, palautan keittiöön ja haluan keskustella kokin kanssa. Annoksestani puuttuu kinkunkuoret, porkkanalaatikonjämät ja mustamakkaranpätkä."

Paluu arkeen on siis joulukauden jälkeen koittanut. Teen kuitenkin yhden uudenvuodenlupauksen, eikä se liity ruokaan. Yritän tuuppia pitkällä kuonollani isäntä- ja emäntäväkeä kirjoittamaan tänne, edes lyhyesti. Toivottavasti siis pian ollaan taas kuulolla. Hyvää uutta vuotta sinne ruutujen äärelle, minä siirryn keittiön äärelle...