Hiekkaista juhannusta

Merkitse reviirisi koirankakkaroskis

Tässäpä oivallinen idea:
"Koirankakkaroskis on pientalon ulkoroskis, johon roskiksen omistaja on antanut ohikulkeville koiranulkoiluttajille luvan pudottaa koirankakkapussiin noukitut pökäleet.

Yksi suurimmista ongelmista pientaloalueilla on, että missään ei ole roskakoreja kakkapusseja varten. Kun koiransa tuotoksia kuljettaa kuumana kesäpäivänä viiden kilometrin lenkin ympäri katuja, huonolla tuurilla kakat leviävät hiutuneesta pussista kengille juuri kun pääsee taas kotikadulleen. Jos roskiksia olisi enemmän, useammat lemmikkiensä lenkittäjät keräisivät koiriensa läjät."

Loistavaa! Omakohtaiset kokemukset vierailijana pikkukaupungeissa todistavat ongelman todelliseksi ja ratkaisun oivalliseksi.

"16.5.2010 Ensimmäinen kuukausi on takana. Kiitos kaikille avusta! Numeroina ensimmäinen kuukausi on pari tuhatta tarratoimitusta koirankakkaroskis.fi:n kautta ja n. 5000 tarraa muuta kautta (mm. Tampereen ja Salon kaupunkien jakoon ottamat). Työnsarkaa riittää vielä - Suomessa on Wikipedian mukaan n. 970 000 omakotitaloa."

Liity ihmeessä jengiin, jos koet asian omaksi ja roskiksellasi pystyt tarjoamaan kodin muutamalle koirankakkapussille!

Jäämme odottamaan myös sponsoroituja lasipullojen palautusautomaatteja. Tassut, pyörät ja puutarhatyöntekijät kiittäisivät! Arvioidemme perusteella ulkomaisissakin kaupungeissa, kuten Tartossa automaatit pelastaisivat muutamia tassu- ja pyöräpareja.
 

Me ollaan täällä taas!

Käytiin runsaan viikon reissulla haukun kanssa Virossa. Taikan ensimmäinen ulkomaanmatka, jossa oli monenlaista ohjelmaa. Liikkeellä oltiin autoillen ja kohteina oli niin mökki Viljandimaalla kuin hotelli Tarton keskustassa, joten nähtiin sekä vilkkaampaa citymenoa että metsäisempää elämää.

Lomalla ainakin...

Kertoillaan tarkemmat kuulumiset ja tiedot koiraystävällisistä kohteista myös. Joka päivä kuljimme vähintään yhteen kohteeseen yhdessä, mukana oli niin kartanopuistoja kuin kansallispuistojakin. Kotiin palattuamme näimme yhdellä iltalenkillä Töölössä enemmän koiria kuin neljän päivän aikana Tartossa!

Nolojen tilanteiden koiranomistaja, osa I

Samaisessa puistossa, jossa satuimme koirankiusaamistapauksen todistajiksi, on sattunut kuitenkin myös mukavia asioita. Tämä on taas niitä juttuja, joille hymyillään itse lähinnä jälkeenpäin.

Tallustellessamme tällä viikolla kohti emännän työpaikkaa kuljimme puistossa parin nuoren miehen ohi, joista toinen pyörätuolissa. Tein pari nopeaa naksautusta kielellä ja käsimerkki, Taika vaihtoi puolta kylkeni taa ohittaakseen ihmiset.

Puiston penkiltä kuuluikin myös naksautus, johon Taika reagoi häntää heilauttaen,  hymyillen leveästi ja siirtymällä toiselle puolelle emäntää. [Jesh, häiriövapaa koira?!]

Nuoret miehet olivat selvästikin kaveruksia. Taika meni muitta mutkitta istumaan penkillä istuvan jalkojen väliin. Palkkana rapsutuksia, Taika leiskautti jälleen leveän hymyn. Nuoren miehen kädessä paloi tupakka. Oli pakko varoittaa:
— Se ei sitten oikein pidä röökin hajusta...

Vastauksena vilpittömän iloinen koira hymyilee itseään rapsutusasentoon ojentaen.
— Ai jaa, sitten pitää hiukan varoa, kuului vastaus ja röökikäsi nousi ylemmäs.

— Ja kyllä se pelkää hiukan outoja miehiäkin.

Taika kiipeää pyörätuolissa istuvan nuoren miehen syliin, pussaa poskelle ja hymyilee.

— Ai kumpi teistä... kysyy penkillä istuskeleva ja hymyilee vähintään yhtä leveästi kuin koiruus.

~~~ ~~~ ~~~ ~~~ ~~~ ~~~ 

Meillä alkaa pieni bloggaustauko.
Vierähtänee runsas viikko, ennenkuin päivitellään kuulumisia.

Kesästä nautiskellen...

Temppu ja kuinka se tehdään — etsi känny :

Aloitetaan ensin ihan alkeista eli etsimisestä. Oletkin ehkä opettanut koiruudelle namien hakemista. Tai ehkä sitä ei ole tarvinnut opettaa —  jotkut koirat ovat suorastaan luonnonlahjakkuuksia herkkujen vainuamisessa ;~)

Jos olet, voit siirtyä opettamaan  kännykän etsimistä suoraan kohtaan 2.

1. Koira osaa varmasti pysy hetken paikallaan käskystä pyynnöstä, kuten odota. Ota herkullisia namipaloja käteesi. Laita namipala koiran nähden vaikka maton alle. Sano koiralle vapaa tai vapauta se muulla tavoin hakemaan namipala. Kun koira ottaa namia, sano valitsemasi vihjesana, kuten hae tai etsi. Kehu kovasti ja anna toinen nami kädestäsi. Ole tovi liikkumatta ja koiraa noteeraamatta, jolloin koira erottaa tempun muusta tekemisestäsi.  Tämä toimii myös hyvin motivaattorina koiralle seurata tekemisiäsin tarkemmin.
Tee suunnilleen 10 toistoa muutamina päivinä. Kun koira osaa tämän, käy piilottamassa nami vaikka viereiseen huoneeseen.

Ulkonakin kannattaa treenata etsimistä. Namin voit piilottaa vaikka ison puun rungon toiselle puolelle tai puun kaarnan koloon.

Koira voi siis etsiä esimerkiksi hajamielisen omistajan jonnekin

pudottamaa tai unohtamaa (simuloidaan piilottamalla...)
kännykkää – käytä muuten sitten harjoittelussa
mieluummin vaikka vanhaa ja rikkinäistä
kuin uusinta kamerapuhelinta.

Jo senkin takia, jos hajamielinen koiranomistaja unohtaa,

mihin piilotti sen työnantajan Nokia E72:n...

2. Opetaanpas ensin haukulle mikä onkaan etsittävä esine, tässä tapauksessa kännykkä; ota kännykkä esille koiran eteen. Kun koira koskettaa kännykkää, sano iloisella äänellä vihjesana känny ja anna nami. Muista taas liikkumattomuudella ja hiljaisuudella erottaa mikä on temppua ja mikä ei.

Toista jälleen kymmenisen kertaa, pidä muutaman minuutin tauko ja toista taas. Näin voit treenata enintään kymmenen minuuttia tai vartin kerrallaan. Huomannet, kun koira väsyy?


Ole kärsivällinen, tee harjoitusta useana päivänä. Ota myöhemmin mukaan joukko koiralle mitäänsanomattomia esineitä, kuten kaulahuivi, sanomalehti, kauha... eli ei koiran omia leluja. Jos koira tunnistaa tästä joukosta kännykän, se on valmis hakemaan kännykkää piilosta.

 Nyt tarkkana kuin porkkana...
känny ei saa pudota!

3.  Kun vaiheet 1. ja 2. ovat tassussa, pyydä koiruutta odottamaan vaikka kiven tai seinän takana, käy piilottamassa kännykkä ja vapauta koira etsimään vihjesanayhdistelmälläsi, esimerkiksi etsi känny tai etsi luuri. Artikuloi selvästi...


Tutun leikin polttaa—viilenee-muunnelmalla eli vihjesanoin tai elein kevyesti ohjaamalla voit tukea koiraa etsintään. Älä kuitenkaan ota tätä tavaksi, jotta koira ei menetä itsenäistä otetta etsintään.

 Hauskoja kännynhakuhetkiä!

Taivaalla kiitelevä lentokone vei huomion. 

Känny sentään pysyi suussa.

Kuvat on muutaman vuoden takaa, seikkailtiin Keskuspuistossa. Ei ollut vielä harmaata charmia kuonossa silloin.

Etsivä kännykoira ja koirankiusaamistapaus

Kesälomakausi lähestyy ja puuha-aikaa pitäisi riittää enemmänkin haukuille. Me nautimme ainakin kiireettömistä retkistä metsissä, puistoissa ja merenrannoilla. Toki myös temppuilusta. Kännyn nouto ja -etsintä on ollut lempitemppu ja pelastanut monen loskaisen marraskuun illan, kun sitä ollaan tehty myös sisätiloissa. Jos nyt joku loskakelejä haluaa muistella...

Eilen aiankin sattui jotain, jota en mielelläni muistele. Havaitsimme Töölössä, Arbiksen kallioilla kaksi teinipoikaa istuskelemassa. Toinen tuuppi pientä spanielin näköistä koiraa kallionseinämää alaspäin. Kun koira yritti kiskoa itseään ylös päässen miltei perille, se tuupattiin taas alas. Kavereilla oli selvästi hauskaa ja meitä Taikan kanssa alkoi sapettaa, varsinkin kun huomasimme tölkit siinä poikien vieressä. Tietenkin toimintaa seurattiin hymyssä suin lähiterassilta. Huikkasin, että jos ette lopeta, tullaan tuuppaamaan teidät alas kalliolta. Vastauksena "pidä sä vaan huoli omista asioistasi".

Niinpä. Ihan kuin suurin osa aikuisista läsnäolijoista. Taika äityi myös haukkumaan kiukkuisena ja kävelimme siinä lähistöllä kymmenisen minuuttia, jotta näimme jatkuuko sama meininki. Koira näytti saaneen rauhan.

Kuvan koira ei liity tapaukseen.

Kun me molemmat olemme paremmalla tuulella, eikä koirankiusaaminen kiukuta, me myös temppuilemme puistoissa ja kallioilla. Ohjelmassa on loikkia käsirenkaan läpi, cancan-tanssia, peruuttamista, kierimistä, kuolemista urinalla - ja kännynetsintää.

Jätä kommentti -- jos temppuvinkeille tuntuu olevan tarvetta niin kerromme ne kyllä.
Kuvilla pääsee kännyn etsinnän tunnelmaan. Lisätään Taikan kanssa Taikatemppuohjeet sitten tähän seuraavaan postaukseen.

edit: Ohje kirjoitettu ja kuvat siirretty sen yhteyteen. Ottakaahan hyöty ja ilo irti:)

Lämmittävä alusvilla ja pistelevä päällikarva

Lauantain-sunnuntain välisenä yönä oli todella kylmä. Aamuneljän aikaan sekä marjapensaat että omenapuut olivat kuurassa. Koiruutemme osoittautui viileänä iltana varsinaiseksi villakoiraksi. Mitä sitä väistelemään, jos joku kerran peittelee villahuovin...

Yömajassamme oli lämmityksenä Porin Matti, seiskarinkoira ja villahuovat.

Seiskarinkoiran määritelmästä:

"Karvapeitteessä päälikarva on lyhyehköä ja myötäilevää sekä hylkivää, sisäkarva on havaittavaa."

Joku seiskarineiti oli sukeltanut kuusikkoon viikonloppuna... ensi viikolla näihin aikoihin sukelletaan naapurimaan kuusikoihin. Pikinokka nuuhkii silloin Eestimaalla.

Onneksi Taikan päälliturkki ei ole yhtä lyhyt kuin suomenajokoiralla, jonka tikkuista (ja terävää) päällikarvaa lähti vuoden ympäri. Ja jos terävä karvapiikki jäi kiusallisesti vaatteen ja ihon väliin, se kutitti kiusallisesti tai raapi ihon rikki.

Taika-koiran sisäkarva (eli pohjavilla ainakin meidän lauman puheissa)on todellakin havaittavaa, onneksi vain kahdesti vuodessa. Väliaikoina karvanlähtöä ei suuremmin huomaa.