Eilen meillä oli vähällä tulla juhannuspyhän kunniaksi pupujussikkapaisti. Kilometriä myöhemmin samaisella tiellä edestämme kirmaisi ensin kaksi teerenpoikasta ja naarasteeri lensi aivan matalalla, 20 cm koiran kirsusta hämätäkseen turvaan poikasensa sillä välin.
Koskapa yliaistinen ja riistaviettinen koiramme on nopsempi kuin emäntänsä ja isäntänsä, on nyt poikasaikaan ulkoiltava vain kiinni kytkettynä. Tai sitten Taika saa purkaa ojanpenkereen myyriin metsästysviettiään. Onneksi maalla on mahdollisuus tehdä pyörälenkkejäkin... ja sulatella juhannusgrillauksen kaloreita sujuvasti.
Taikalla on omien grillieväiden hankkiminen selvästi mielessä:)
VastaaPoistaMuistan,kuinka oli oman koiran kanssa hihnassa pitelemistä, jos pupu sattui lähistölle. Ja kommentti oli närkästynyt ouuw, kun ei saanut lähteä pupun perään.
Sussi, pelkästään fiksulta ja valppaalta näyttämällä voi ansaita ihan hyvin;-) Tämä on Taikan aforismeista mielestäni ehkä paras.
VastaaPoistaHih, olisipa ollut hauska kuulla se ääni. meillä kiljutaan, siis _kiljutaan_kimeästi ja kovaa, kun pupu ryntää jostain eteen...