Oltiin reissun päällä ja hotellimajoituksessa. Aamulla koiruuden emäntä suuntasi töiden pariin, ja haukun isäntää vannotettiin keräämään hotellista kaikki, myös koiran tarpeet: juoma- ja ruoka-astia sun muut tarvikkeet.
Päivän päätteeksi auton nokka kohti maaseutua ja vaihdetana päivän aikana tapahtuneesta sananen. Koiruuden emäntä tietenkin utelee, tulikohan kaikki varmasti hotellista mukaan.
— Vesikuppi? Ruokakippo? Puruluu? Kongi?
Viimeisen sanan kohdalla ällistys koiran päivähuoltajan kohdalla kasvoilla on silmin havaittava.
— Ai sillä oli sellainenkin mukana?
— Joo, se on varmaan sitten jäänyt sängyn alle.
— No mä voin ottaa sen sitten paluumatkalla.
— Paitsi että se saattaa olla jo hävitetty siinä vaiheessa. Ehkä ois parempi soittaa ja pyytää ottamaan talteen jo tänään.
Niinpä kärsivällinen koiranomistaja (isäntä) ystävällisesti soittaa hotellin respaan ja esittää pikku pyynnön.
— Meillä jäi sinne huoneen lattialle, varmaan sängyn alle, sellainen musta kumilelu. Voisin noutaa huomenna.
Ja edelleen koiranlelua noudettaessa, samat maagiset sanat ruuhkaisessa respassa lausuttuna, saivat hilpeitä ilmeitä monen huulille...Respaemäntä ei hämäänny, vaan ojentaa tiskin alta muovipussiin pakatun Kongin. Taitaa olla episodi päätynyt hotellihenkilökunnan perehdytystestiksi nro 1: "pitääkö pokkasi tässä tilanteessa".
Tapahtumien keskipiste. Musta Kong-koiranlelu.
Viikon piristys! D!
VastaaPoista:D mukavaa viikonloppua, Sussi!
VastaaPoistaTeillekin eräs pieni juttu Saivan blogissa, käys kurkkii. :)
VastaaPoista