torstai 3. toukokuuta 2012

Metsänvartijana

Oi ja voi, viimein on saapuneet leppeät kevättuulet ja me kävimme niitä haistelemassa.
Sekä joulun tienoon myrskyn tuhoja kauhistelemassa. Tässä tosiaan oli vielä viime syksynä meidän mustikkapaikka (josta siis vetäisin sangollisen mustikkaa +2,5 tunnissa).


Missä ei hongikko ole laonnut sikin sokin, on metsäkoneen jäljiltä varsinainen hävityksen kauhistus. Ei ihan ymmärrä 50 cm pituisia kantoja ja oksien sekaan jätettyjä täysmittaisia tukkeja... Tarpeeksi taloudellista vahinkoa ilman metsään lahoamaan jäävää kelpo tukkipuutakin.

Vaan Taika kävi kiipeilemässä kaadoilla, juurakoilla ja kivillä. Muuttunut, tuttu maisema selvästi mietitytti.

3 kommenttia:

  1. Ompa kurja, että menetitte hyvän mustikkapaikan! Myrskyn tuhot olivat melkoiset myös meilläpäin.

    VastaaPoista
  2. Voi, onpas kurja juttu!

    Meilläpäin kaupunki suoritti ns. metsänhoitotyötä syksystä lähtien ja voi kauhistus sitä jälkeä, minkä saivat aikaan. Metsä oli minun sienestyspaikkani, saa nähdä kasvaako sieniä enää syksyllä.

    Rapsutukset Taikalle:)

    VastaaPoista
  3. Joo, harmitellaan paitsi puiden tuhoja,
    myös mustikkapaikan katoamista.
    Mutta uusi on jo kiikarissa ;-)

    Sussi, löysin korvasienen kukkapenkin päästä viikonloppuna! Taika kiittää rapsuista
    koisaa työpöydän alla...)

    VastaaPoista

Kiitos haukuista:)