tiistai 13. elokuuta 2013

Eräskin elokuinen saalis

Sepelkyyhkynmetsästys alkoi. Toki pääsin tarkastamaan päivän saaliin.


Sillä välin kun saalista siistittiin patakelpoiseksi, minut pantiin hihnaan.. voihkin, nyyhkin ja uikutin melko kuuluvalla äänellä - nehän oli melkein kuin mun omia, kun pääsin haistamaankin! Eivät kuitenkaan antaneet saalista enää kontaktiin.

Tiedänkin nyt sitten taas ottaa Stadissa sen puumaneitoasennon pulut havaittuani eli laskeutua 10 cm alemmas ja hiipiä vaanien lähemmäs pulusia, jos ne kerran on saaliiksi luokiteltavia.

Mutta mutta, pari päivää sitten otettiin ihan oikean metsäpupun perässä 800 m spurtti. Olin metsätiellä, hölkäten pyörän edellä ja kiinni pitkässä liinassa, kun metsien vieterikinttu sinkosi puskasta eteen. Vietiin sitten tovi emäntää turbovaihteella, häntä ja tukka putkella, kunnes pupu katosi puskiin.

Mitkä on teidän elokuun huippuhetkiä?

2 kommenttia:

  1. Noin erähenkisiä tilanteita ei meidän koirapojille ole suotu, mutta kyllä pulut ja hanhet puistossa saavat kyytiä. Kuulemma, nimittäin ei silloin kun emäntä on itse talutushihnan toisessa päässä...

    Joskus on pupukin pompsahtanut läheltä liikkeelle, ja silloin Artun kuono alkaa imuroida maata. Ajohaukku tulee siinä vaiheessa, kun pupusta saadaan hajun lisäksi näköhavainto. Vähiin ovat käyneet "ajavan metsästyskoiran" luonnonmukaiset harrastukset.

    Makoisia kyyhkypaisteja Taikalle ;)

    VastaaPoista
  2. Hihnalenkilläkin on ihan kiva hätyytellä puistolintuja, mutta ei ei saa aikaan yhtä villejä väreitä ;-) Kiitos, kivaa syksyn ja metsästyskauden jatkoa teille!

    VastaaPoista

Kiitos haukuista:)