Kiinalainen koirajuttu

Mitä näinkään päivän Hesarissa: ihan Taikan näköinen kaveri on päässyt tiikerien liikerien sijaisemoksi! Lue koko uutinen täältä.

Vesipetoja ja arvonta

Sunnuntain kunniaksi pistimme tassua toisen eteen hiukan toisenlaisissa maisemissa kuin ydinkeskustan puistoissa. Poikkesimme polulta tutun lammen rantaan. Voi, mitä luonnon hiljaisuutta!

Lammen rauhaa halkoi vain yllä lentävät lentokoneet ja...

No, se olikin sitten vesikauhuisen saaristokoiran vesipeto isäntä, joka heitti talviturkin ja sukelsi lampeen. Vesi lammessa on melkoisen humuspitoista, joten turvetta piti puljata pois iholta vielä rannalta käsin.

Taikakin huljutteli varpaitaan (joiden välissä on muuten räpylät) vedessä.

Kas, meillä olisi yksi kysymys: mistä Helsingin kaupungin omistamasta ulkoilualueesta on kyse? Tiedä, tunnista tai arvaa! Voit voittaa Taika-korttinipun, 10 korttia! Katso lisätiedot täältä (Arvonta-sivu) ja jätä vastauksesi tähän postaukseen.

Merinäköala

Upeista auringonlaskuista nauttii meillä myös koira.
Vai jakaantuuko huomio ehkä kuitenkin veneen ja vesilintusen kesken...?

Tähtiainesta

Tähtihuivin tarina on jäänyt meiltä kertomatta. Kyseessä on puolittain sisälauman vitsi: meillä nimittäin asustaa avaruuskoira Taika, joka havainnoi valppaasti myös avaruutta. Olimme maalla talvella. Sohva on siellä sijoitettu strategisesti sopivasti ikkunan eteen, joten valpas koiraneiti voi tarkkailla ympäristöä helposti. Hämmästelimme, miksi Taika istuu sohvalla karvat pörröllään ja murisee taivaalle katselleen.

Avaruuskoiran tähtiäkin opiskellut isäntä ilmaantui paikalle ja huomautti, että nyt juuri alkoi Venus näkyä hyvin etelätaivaalla. Sehän se! Ei ollut ennemmin tuossa ollut tähteä, ei! Murrr....

Sama on sattunut myös satelliittien kanssa. Tuikitavallista on lentokoneille haukkuminen ja murina talvitaivaan pimeydessä. Kun koittaa yötön yö, nämäkin pienet koiraneidin ongelmat jäävät seuraavaan syksyyn ja talveen. Kuumailmapallot eivät saa haukkuja, eikä yleensä myöskään valoisaan aikaan liitelevät lentokoneet - jolleivat nyt vallan matalalla lentele.

Ihan kuutamolla

Meidän ulkoiluajat ovat enimmäkseen säännölliset, mutta silloin tällöin on kiva poiketa kaavoista. Laumassamme on muitakin kuutamohulluja kuin emäntä, joten yökävelyllä käydään silloin ihan mielellään. Myöhäiset tai hyvin varhaiset kävelyt ovat tunnelmaltaan ihan erilaisia kaupungissa.

Miltei Fazerin sininen maisema on parin viikon takaa. Juna puksuttaa vielä jäässä olleen Töölönlahden ja Hakaniemen välillä.

Kuu on päässyt kuusen syliin ja liikenne on hiljentynyt. Koira auttaa huomaamaan kaupungissakin kaikenlaisen yöeläjät hiljaisista siivekkäistä äänekkäisiin kaksijalkaisiin. Toisaalta Taika on niin pelottavan näköinen musta murre pimeällä, että sen kanssa saa tallustella varsin vapaasti pimeämmissäkin puistoissa. Valoistuvaa toukokuuta!

Kevätpurojen raikkautta

 Taika on päässyt kuuntelemaan kurkien torvia, haistelemaan kevätpurojen laitamia, tekemään kaivauksia ojapenkereisiin ja vesikauhuisen koiran megaluokan loikkia purojen yli...

Klikkaamalla saat otoksen suuremmaksi.

 Sekä hoitamaan turkkiaan siten, kuin metsäelämää rakastava koira parhaiten taitaa...

...ja sisään palattuamme, huolellisen huuhtelun ja kuivauksen jälkeen Taika sai kuulla kommentin

— Sinähän tuoksut ihan... hmm.. sammakolta!

Blogin lukijoille iloista pääsiäisen aikaa; seikkailkaahan ulkona, toivottelee turvepuron raikkaalta tuoksahtava Taika.


P.s. Arvatkaapas, päästiinkö kuivin tassuin puron yli!

Vuodenaikojen välillä

Aikaisemminhan oli olemassa kevät-niminen vuodenaika, nyt se on kaupan ammattilaisten nimittämänä välikausi. Kaukana ovat lumiset päivät, talviset hetket. Voi, nyt tuntuu siltä, että kaipaakokaan niitä kesän koittaessa, mutta molemmissa on puolensa. Annanpa Taikan kertoa:

 

Kesän haittapuolia ei äkkiseltään koiraneidin mieleen tullut. Paitsi paarmat. Ja kyykäärmeet.  Taannoisella Kuusamon reissulla jäivät myös mieleen parveilleet hyttyset, jotka rökittivät uutteraa Kitkajärven tarkkailijaa niin, että silmäluometkin turposivat.

Niin, ja Taikan silmistä voi lukea niitä sinisiä ajatuksia...