Räntä-loskakelin puuhia

Emme ole hautautuneet lumeen, ehkä pikemminkin loskaan... Onneksi ei olla aivan vesisateissa saatu olla, mutta silti ollaan puuhattu sisätiloissa mieluummin lähiaikojen räpäskäkeleillä kuin tarvottu vesimoskassa.

 Tässä hiukan meidän temppukuvioitamme:



Eli ei mitään nakkisormen hommaa tämän neidin kanssa puuhailu. Onneksi on olemassa apukoira Taika! Emännän ääni kuulostaa varsin "tyttömäiseltä"... tästäkös johtuu, kun meikäläiseltä kysytään puhelimessa, "anteeksi, minkä ikäinen sinä olitkaan". Tekisi mieli vastata "hetkinen pyydänkin äidin puhelimeen..." ;-)



Ja loppukevennyksemme, olkaa hyvä, eli Taikan näkemys kuolevasta koirasta, höystettynä örinätempullamme.



Lystikästä viikonloppua!

Joogadogit uuteen vuoteen 2011

Ratkiriemukasta, notkeaa ja liikunnallista uutta vuotta 2011 

Yoga Dogs -kalenterimallien myötä!

Kuvat: www.yogadogz.com

Tilaa oma kalenterisi  täältä.

Huomio! Myös pentu- ja kissaversiot saatavilla.

Taika-neidin jouluretki

 ...ja arvatkaapas, onko toiveissa saada uusia Hurtan heijastinliivejä tämän Taika-neidin  kestävyyskokeeseen! Heijastinliivin loppuosa hävitettiin ilmeisen tarkasti (poltettiin mahdollisesti, sillä missään ei näy jälkeäkään...), jotta emäntä ei pääse edes korjaamaan liiviä.

Muistelen, että edellisellekin kevyelle halpisliiville justiinsa samalla tavalla noin vuosi sitten. Taika todellakin inhoaa syvästi kaikenlaisia kapineita yllään, ei ainoastaan valjaita.

 Riemukasta joulun jatkoa teille kaikille Taika-neidin seikkailujen lukijoille & kiitos toivotuksista!

Joulupaistikos se tässä

Nautimme huikaisevan puhtaasta lumimaisemasta lauantain iltakävelyllä, kunnes... Taika loikkasi pensasaidan sivuun, kaivoi vimmatusti. Kas, tuttu paikka, pensasaidassa roikkuu einettä jos jonkinlaista: talipalaa, siemenkippoa, talipalloja...

Riemukas kiljaisu ja siimahäntä lähti viipottamaan pensaan juurelta, Taika kiljuen perään ja luonnollisestikin ankkurina ollut emäntä myös perään hihnan (pituus noin metri) päässä. Nips naps ja hyväkuntoinen rotta oli eliminoitu jälleen kerran leikkipuiston nurkasta. Onneksi oli ylimääräinen kakkipussi matkassa. Tosin ei kyllä kuulu suosikkitoimintoihin näiden siimahäntien keräily Taika-neidin jäljiltä. Niin, no, olivat päivällä isännän kera metsästyksen teoriakurssilla, iltakävely muuttui sitten käytännön osuudeksi.

Viime talvena oli pariin otteeseen sama kuvio, samassa paikassa, pyynnöistä huolimatta (rakennusvirasto) ei paikalle ilmaantunut ruokinnan kieltokylttejä eikä myöskään penkkien alle loukkuja (joita muuten ollaan muualla puistoissa kyllä nähty).

Evidenssiä löytyy tapahtumista toki, kun kännyn kamera pistettiin töihin sekin.

Aikaisemminkin olemme lähettäneet kuvia virastolle, mutta ehkäpä nämä pitääkin lähettää ensin lehteen tai julkaista muuten? Uskon kyllä, että lumitilanteen vuoksi ei ole resursseja rottapartiointiin, joten olisikin ihan mukavaa, jos rottien, kanien ja lintujen (en ole nähnyt kuin parit tiltaltit pusikossa) happy hour voitaisiin lopettaa alta aikayksikön. Ruokkijoina ovat kuitenkin ihan aikuiset ihmiset, ei lapset.

Taidan aamusella mennä saksien kanssa keräämään muonapisteet roskiin. Kyseessä kun on leikkipuiston kulma, jossa näyttää jäljistä päätelleen olleen monenlaista riemukasta lumitunnelin kaivuuta, lumenkuormausleikkiä ja muuta mukavaa rotanjätösten seassa...


Niin, no emme ole ainoat, jotka ovat huomioineet saman rotta&kanibaarin. Tässäpä ihan filmikin aiheesta.

Tähystyspaikalta

Ah, ihanaa! Emäntä siirsi sohvan mukavasti ikkunan lähelle. Luntakin ollaan maisemiin saatu, siitä kauniit lumikoristeet laseihin. Naapuritalon parvekkeilla kiipeilevä parvekelasien asentaja on vähintään yhä kiinnostava kuin palotikkailla kyyhöttävät varikset. Niille pitää muristella ja tuhistella.

Raikasta talviviikonloppua!

Taikan talviretki

Taika pääsi viikonloppuna isäntänsä matkassa suolle, luonnonsuojelualueella katsastamaan tuttuja maisemia lumikuorrutteisena, pakkasen paukkuessa (noin -16 astetta). Kun lähistöllä oli urheat hirvenmestästyspartio, liftaileva daami reippaili pitkässä liinassa.

Hypätkääpä mukaan pakkaslumen peittämälle suoretkelle hyljekoiran kanssa.

 

  Ja otoksethan suurenee kuvaa klikkaamalla.

Salaperäinen irtoturre...

 

Tämä ei ole ainutlaatuinen tapaus, Töölöstä kuulemma eräs säännöllisesti irtokarkkina pyörinyt koirayksilö matkusti ratikan kyydissä Salmisaareen. Toivottavasti kuitenkin tämänpäiväinen "salaperäinen turre" on vahingossa päässyt vapaaksi eikä säännöllisesti irti ulkoilutettava yksilö. Onneksi ei käynyt pahemmin...