

Kilpikonnan alta lähti kipittämään pieni hiiri, joka juoksi suoraan aroniapensaan juureen, sieltä ylös, ylös, ylös... suoraan hämmästyksestä apposelleen avautuneen suuni korkeudelle! Ihan kuin tyyppi olisi näyttänyt kieltä lällällää-ilmeellä Taikalle, en ole ihan varma. Hyvän kuvan kaverista kuitenkin sain.

Hiirulainen otti aronianmarjan ja pisti sen tyytyväisenä poskeensa. Otuksella on marjat jääkaapissa ihan kotia lähellä! Tosi kaunis kaveri. Me läksimme paikalta vinkuvan metsästyskoiran kanssa ja jätimme otuksen nauttimaan välipalaa syysaurinkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos haukuista:)