_Taika_Koiruus).jpg)
Vähemmän [niveliä] rasittava urheilumuoto on koirahiihto, vaan ainakin Helsingin seudulla tekosyitä riittää:
a. käpyisesti koirahiihtovuoroja ja -reittejä - kuka tahkoaa tunnin, puolitoista kilometrin, kahden lenkkiä ympäriinsä???
b. minä laitan koirun vyöhön, hyppään suksille, koiru näkee kanin, jolloin minä, koiru ja kani olemme noin puolentoista tunnin kuluttua vastarannalla 'sii juu' Tallinnassa. Juhuu, juuh-ei!
c. jäällä, kun se kantaa, voisikin hiihtää, mutta se on jättikoirapuisto, jossa laukkaa kaikenkarvaista hurttaa vapaana. No, olisipa ainakin sukset ja sauvat apuvälineeksi tappelupukarien erotteluun...
Onneksi pian pääsee maalle juoksemaan, sanoo Taika! Jos joku on ihanaa, niin viilettäminen. Joko emännän kanssa (hitaampaa) tai ilman.
_Taika_Koiruus.jpg)
Taika-madamen hymy kuvassa kertoo, miten paljon vapaana juokseminen kiinnostaa... Ja ei, toinen korva ei ole lurppa, painovoiman sijaan lienee sen kuvakulmaan vaikuttanut joku muu - tuuli?
Koiran kanssa juostessa eli canicrossaillessa canicrossvyö, kuten tällainen on iso ilo myös hiihtäessä ja ihan kotimaan trekkailussa, jopa haravoidessa! Itselläni on vyö tuunattu kiipeilyhaasta tai Hööksin paniikkilukolla, tarpeen mukaan. Nahkaremmi (kevyt, kestävä) tai sitten retkeillessä Joken liina. Tekokuituliinoihin ja -hihnoihin en koske enää, sen jälkeen kun koski liikaa - Taika näki elämänsä ensimmäisen perhosen, liihotteli kepeästi perään ja 10 metriä keinokuituliinaa poltti mukavat rakkulat jarruna toimineen kämmenpohjaan...
P.S. Kiitos Leenalle, kun kävit hoitamassa Taikaa taas tänään emännän paiskoessa töitä...
Koiran kanssa juoksemisesta on ollut juttua juoksija-lehdessäkin. Harrastus on selvästi lisääntymässä, olen lenkillä ollessani nähnyt useita canicrossareita ja jokainen koira on näyttänyt niin tavattoman onnelliselta juostessaan.
VastaaPoistaMeillä ei juosta, mutta hiihdetään ja pyöräillään. Täällä onneksi koiria ei pidetä yleisesti vapaana, joten jäällä hiihtäminen onnistuu ihan loistavasti. Ja johan tuolla voisi jo pyöräilläkin, mutta ensin pitää huoltaa pyörä. Siitä on tullut niin raskas, etten jaksa enää pysytellä beaglen vauhdissa. :D
VastaaPoistaSe on muuten ihan hassua, kun olen kaikkia edellisiä koiriani, kaikenkarvaisia seura/kääpiökoiria, pyörän vierellä juoksuttanut, ja ihmisiä on lähinnä naurattanut. Nyt beaglen kanssa saa kommentteja siitä, miten se on suorastaan eläinrääkkäystä??? Ymmärtäisin vielä, jos koira tulisi perässä, mutta kun se juoksee edellä, ihan into piukassa. Ainoastaan vastaantulotilanteiden ajaksi komennan sen sivulle. Hups, tulipa pitkä kommentti, sorry! Ja hyvää viikonloppua. :)
Höh, jotain tämä Bloggeri temppuilee, näyttää että vain 1 kommenttia, vaikka täällä on parikin.
VastaaPoistaSussi, ainakin Taika on todella onnellinen juostessaan. Oli sitten vinttikoirarata tai metsäpolku, kaikki käy.
Anskukka, mekin pyöräillään, mutta vain maalla, hiljaisilla metsäteillä. Taika on oppinut menemään nätisti pyörän rinnalla. Kyllä meitäkin katsellaan, että tuossa sitä mustaa koiraa rääkätään kesällä juoksuttamalla... vaikka me tehdään hikilenkit aamuvarhain tai iltamyöhään, ei helteellä.
Hyvää sunnuntain jatkoa teillekin!