Taika-hyljekoira poseerasi suomalaisromanttisessa ympäristössä Seurasaaressa viikolla. Tai no, liekö myös myyräkoira, sillä tahtoi karata pitkällä loikalla kurittamaan varvikossa rapistelevaa hiirulaista...
Sitten taas väläyteltiin leveää metsästyshymyä:D Ei epäilystäkään, mitä on mielessä.
Tänään Mustikkamaalla saikin hiirulaisen ja tapasi ihanan, 12-vuotiaan Manu-suomenpystykorvan.
>> Kipakka leidi>>, totesi Manu, kun Taika ärähti samoille myyräapajille tulevalle herralle. Manu on herrasmies ja väisti suosiolla sivummalle.
Jäimme kuuntelemaan erästelytarinoita raikkaan merituulen puhaltaessa ja auringon paistaessa. Manun isäntä oli käynyt peräti 48 vuoden ajan metsällä Lieksan erämaissa. Manua oli susi puraissut reiteen. Pystykorvaherra oli kellistänyt villiminkkejä, useampiakin. Eteenjuossut jänis oli saanut saman kohtalon. Karhut kirvoittavat kuulemma ehdottomasti parhaat haukut. Lintuja haukkuu (ja hiukan oraviakin), rakastaa Lidlin makkaraa ja aivan selvästi emäntäänsä ja isäntäänsä. Hymy oli herkässä ja katse seurasi oman lauman ihmisiä. Muistui heti mieleen suomenpystykorvan uskollisuus isäntäväelleen, omistakin kokemuksista.
Erämies on erimies. Juttua olisi riittänyt iltanuotiolle asti ja näkökulma keskustelussa tosiaan hiukan toisenlainen kuin pääkaupungin keskiympyröiden koiranomistajilla.
P.S. Tiesittekös, että kenraali Gustaf Hägglundilla on suomenpystykorva nimeltään Tarja? Onpa metsästykoirien joukossa ollut myös Mara, Manu, Urkki...
Lähde: Apu
Komeita kuvia!
VastaaPoistaSuomenpystykorvia en ole pitkään aikaan nähnytkään.
Taika tykkää poseeraamisesta:) Suomenpystis on tässä Töölössä yhdessä liikkeessä töissä! Muuten en ole kaupungissa niitä nähnyt. Enkä juuri maallakaan, harmi. On aina yhtä kaunis ilmestys.
VastaaPoista