Espoon Pirttimäessä ulkoilureitillä kepin yli marssi ensin Taika, sitten Jussi. Hetkinen! Kyseessä ei ollutkaan keppi, vaan rauhoitettu, harmiton ja hyödyllinen (puutarhassa popsii myyriä) rantakäärme.
Nyt on ehdottoman tärkeää ladata kyytablettivarastot ja lisätä kännykkään päivystävien eläinlääkärien puhelinnumerot maalla ja kaupungissa, sillä myös myrkyllisiä kyykäärmeitä on liikkeellä ennätysmäärä.
Taikaahan puri pentuna kyykäärme.
Tärkeä muistutus!
VastaaPoistaJa on tosiaan hyvä erottaa käärmeet toisistaan, moni rantakäärme-parka on päässyt hengestään, kun ihmiset ovat luulleet kyyksi.
Minua suorastaan ihmetyttää, etten ole koko elämäni aikana ikinä nähnyt käärmettä - en ikinä. Vuosi sitten näin ensimmäistä kertaa vaskitsan ja olin aivan hämmästyksissäni - niin ihmeellinen se oli minulle joka ei koskaan sellaista ollut nähnyt! :)
VastaaPoistaOlen asunut koko elämäni keskellä metsää, jossa ilveksiäkin käveli pihalla asti, mutta käärmeitä en vain ole ikinä nähnyt. En toisaalta tiedä olenko niin kamalan surullinen siitä etten ole nähnyt..? :)
Sussi: niinpä, helposti iskee paniikki, ja sitten ei paljon korvatäpliä ehditä katsella...
VastaaPoistaMarika: Ohhoh! Minä oon nähnyt lukemattomia. Vaskitsaa en ole tainnutkaan nähdä, sehän on tosi harvinainen?
Aika hienon kokoinen tarhakäärme. Ne saavat aina pitää henkensä mutta kyyt passitan käärmeiden lumottuun toiseen maailmaan. Terveisin Ossin omistaja Marja-Leena
VastaaPoistaTosiaan, noitakin pitää taas muistaa varoa. Meillä tuossa navetan takana on aina kesäisin näkynyt sellaisia lähes mustia kyitä, ei kunnolla erota sahalaitaakaan selässä. Rinnepaikka ja lämmin paistepäivä, siinäpä se.
VastaaPoistaMarja-Leena: jeps, iso olikin, kyllä! Ollaankohan tavattu Ossi the Boy...?
VastaaPoistaZelda: Eipä kuulosta houkuttelevalta... Vanhat kivijalat on varmastikin hyviä turvapaikkoja kaikenlaisille matelijoille. Varovasti vaan!