sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Mepä tiedetään...

...missä Helsingissä asustaa kettu, missä loikkii valkoharmaapaitainen jänis ja missä huhuaa halloweenhuuhkaja.

Mutta me ei kerrota muille. [ huomaa kuvassa päheät niskaharjakset! ]

4 kommenttia:

  1. Voi noita niskaharjaksia:) Minun koirallani oli sama tapa ja kerran yksi ohikulkija kysyi hyväntuulisena, että onko koirallekin jo trimmattu punkkaritukka:)

    VastaaPoista
  2. Monta kertaa oon miettinyt, mitä jos omatkin karvat nousisivat pelottavissa tai jännittävissä tilanteissa yhtä spontaanisti pystyyn.. Huiii...

    Taikasta näkee helposti pelon/tilanteen jännittävyyden, karvat nousevat ja laskevat tosi helposti.

    VastaaPoista
  3. Heips! Terkut lapinporokoira Martalta ja emännältään Benitalta! Luulen, että olemme joskus "tavanneet" RH:n kursseilla. Martalla on välillä ihan samalla tavalla niskakarvat pystyssä kuin Taikalla ;). Keesi (irokeesi).

    Martta on kotona sohva- ja sänkyperuna, ulkona täpäkkä typy, joka saa mamman hermorakenteen koetukselle usein ;). Sisällä on yleensä hiljaa, mutta jos seisoo sohvalla ja näkee tiellä jonkun koirakon, täytyy sille murista.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Beata terkuista! Olemme tavanneet RH:n kursseilla. Harmi, että muuttivat Espooseen, hankalamman matkan päähän. Meiltä taitaa jatkot jäädä välistä.

    Martan aktiivisuusvalinnat painottuvat hyvin samoille linjolle Taikan kanssa - ellemme ensin puhalla liikoja energioita sisällä temppujen opetteluun ennen kaupunkikierrokselle lähtöä.

    VastaaPoista

Kiitos haukuista:)