maanantai 31. toukokuuta 2010

Kepeillä (ja käärmeillä) on eroja


Espoon Pirttimäessä ulkoilureitillä kepin yli marssi ensin Taika, sitten Jussi. Hetkinen! Kyseessä ei ollutkaan keppi, vaan rauhoitettu, harmiton ja hyödyllinen (puutarhassa popsii myyriä) rantakäärme.

Nyt on ehdottoman tärkeää ladata kyytablettivarastot ja lisätä kännykkään päivystävien eläinlääkärien puhelinnumerot maalla ja kaupungissa, sillä myös myrkyllisiä kyykäärmeitä on liikkeellä ennätysmäärä.

Taikaahan puri pentuna kyykäärme.

lauantai 29. toukokuuta 2010

Se perinteinen suomalainen rotu


Taika-hyljekoira poseerasi suomalaisromanttisessa ympäristössä Seurasaaressa viikolla. Tai no, liekö myös myyräkoira, sillä tahtoi karata pitkällä loikalla kurittamaan varvikossa rapistelevaa hiirulaista...



Sitten taas väläyteltiin leveää metsästyshymyä:D Ei epäilystäkään, mitä on mielessä.



Tänään Mustikkamaalla saikin hiirulaisen ja tapasi ihanan, 12-vuotiaan Manu-suomenpystykorvan.

>> Kipakka leidi>>, totesi Manu, kun Taika ärähti samoille myyräapajille tulevalle herralle. Manu on herrasmies ja väisti suosiolla sivummalle.

Jäimme kuuntelemaan erästelytarinoita raikkaan merituulen puhaltaessa ja auringon paistaessa. Manun isäntä oli käynyt peräti 48 vuoden ajan metsällä Lieksan erämaissa. Manua oli susi puraissut reiteen. Pystykorvaherra oli kellistänyt villiminkkejä, useampiakin. Eteenjuossut jänis oli saanut saman kohtalon. Karhut kirvoittavat kuulemma ehdottomasti parhaat haukut. Lintuja haukkuu (ja hiukan oraviakin), rakastaa Lidlin makkaraa ja aivan selvästi emäntäänsä ja isäntäänsä. Hymy oli herkässä ja katse seurasi oman lauman ihmisiä. Muistui heti mieleen suomenpystykorvan uskollisuus isäntäväelleen, omistakin kokemuksista.

Erämies on erimies. Juttua olisi riittänyt iltanuotiolle asti ja näkökulma keskustelussa tosiaan hiukan toisenlainen kuin pääkaupungin keskiympyröiden koiranomistajilla.

P.S. Tiesittekös, että kenraali Gustaf Hägglundilla on suomenpystykorva nimeltään Tarja?  Onpa metsästykoirien joukossa ollut myös Mara, Manu, Urkki... 
Lähde: Apu


torstai 27. toukokuuta 2010

Lasipulloille keräysautomaatit

Kuva (c): sxc.hu/bury-osiol


Ideani World Design Capital Helsinki 2012 ideointikisaan:

Lasipulloille keräysautomaatit

Lasipulloille keräysautomaatit puistoihin ja tapahtumiin. Tyhjän LASIpullon syöttämällä saisi tiketin, jolla saisi panttihyvityksen esim. kioskilta tai kaupasta. Tikettien taustapuolelle voisi myydä mainostilaa.

Automaatti nielaisee pullot revolverimalliseen säilyyslokeroon ja siirtää maanalaiseen säiliöön. Tai Molok-mallinen ratkaisu, jolloin materiaali käy teollisuuden raaka-aineeksi. Jopa HKL:n lippuautomaatit toimivat pohjoisen olosuhteissa, joten tekniikan pitäisi toimia tässäkin.

Liikuteltava malli esim. Stadionin tapahtumien yhteyteen.

Yksi lasinsiru tai rikottuun pullonkaulaan astuminen saattaa aiheuttaa kuukausien tulehduskierteen koiran tassuun tai peräti rikkoa jänteet jalasta, jolloin turvaudutaan kalliiseen leikkaushoitoon.

Lemmikkieläinten vakuutusyhtiöt (Tapiola, Fennia...) mukaan suunnittelukilpailuun palkinnon ja näkyvyyden lahjoittajina. Palpa mukaan omalla panoksellaan automaatin tuotekehittelyyn. Panimo- ja virvoitusjuomateollisuus myös. Kennelliitto sponsoriksi, Koiramme-lehdestä tilaa asialle.

Automaatin voisi suunnitella huolella ja toimivaksi > vientiä myös muihin kaupunkeihin.
Tavoitteena on satojen tuhansien eurojen vakuutuskorvaussäästöt sekä välilliset säästöt koiranomistajien vaivasta sekä esimerkiksi työpoissaoloista koiranhoidon järjestelyn vuoksi. Myöskin puistojen ja tapahtumien siivouskustannukset vähenevät. Helsingin rakennusviraston puutarha/viherosaston työntekijöillä kuluu suurin osa työajastaan roskien siivoamiseen yhteisistä vihreistä olohuoneistamme.

Kommentoida ja jatkokehittää saa aivan vapaasti täältä wdc2012helsinki.fi-sivustolta.


torstai 20. toukokuuta 2010

Tutkimustulos

Luettiin yhdessä sanomalehdestä tämä eräänä viikonloppuaamuna. Tiedättehän, lattialla lojuten, teemuki toisessa kädessä, toinen koura täynnä mustaa karvaa. Välillä musta talja saattaa siirtyä  sanomalehden sivuijen päälle köllöttämään.

No, me päätettiin Taikan kanssa leikata tutkimustulos talteen... on ihan omakohtaisesti eläinkokein havaittu sama asia joissakin asioissa.

Yksi asia, jossa en ole samaa mieltä kuin 33 % lemmikin omistavista naisista, on ruoka. Se tuntuu kiinnostavan sekä lemmikkiä että puolisoa:)

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Merenrantaretkellä

Olimme retkellä Helsingin rannoilla, jotka myös hyvinä kalapaikkoina tunnetaan. Taikan viehtymys kalamiehiin on jo tiedossa, ohi kulkeissa pitäisi päästä kurkkaamaan kalasankoon tai jäädä tuijottamaan onkea tai vedessä kulkevaa viehettä. Toki ulappaa voi tuijotella ihan muutenkin, ilman kalamiehiä.


  Olen hyljekoira Taika ja meditoin merelle tuijottaen...


Mutta hetkinen, mikäs se tuolla viipottaa??!
Paha ja kova ääni sillä ainakin on...


Härr Fasan on iltakävelyllä.

Hyvää helatorstaita ja tehkää kivoja kevätretkiä!

tiistai 11. toukokuuta 2010

Ojasta allikkoon

Metsätiet ovat kuivuneet, säät kaunistumassa (ja lämpenemässä). Kaivoimme maalla polkupyörän esiin, tarkistimme renkaiden kunnon, laitoimme pakoilevalle koiruudelle sen inhoamat valjaat, liina emännän käteen ja matkaan...


Polkupyöräretkellä pysähdytään välillä ottamaan tassukylpyjä tähän malliin:



Ja tietenkin myös ojanpohjat pitää tutkia... Vesikauhuinen puolisukeltaja kun on, niin tämä vesiurheilumuoto on Taikan mieleen (klikkaamalla kuvaa saat esiin laajakangasversion).


Lopuksi ravistellaan tietenkin vettähylkivä hyljekoiran turkki kuivemmaksi.
Väistykäähän kauemmaksi!