Kokkikerhon aktiivijäsen

Töölön kokkikerho oli jälleen koolla. Se tarkoittaa, että ruokaa laittavia henkilöitä tarkkaillaan hyvistä asemista keittiössä, katse suunnattuna työpöydän, lieden ja jääkaapin pyhään kolmiyhteyteen. Jos pylly puutuukin välillä, asentoa vain hieman kohennetaan, mutta istutaan niillä sijoillaan kuin paikalleen liimattuna - jokaista työvaihetta tarkkkaan tuijottaen.

Vain ja ainoastaan täysin paatunut emäntä voi vastustaa tätä nälkäänäkevän hyljekoiran tyrmistynyttä katsetta ja todeta: "Keittiömme on suljettu. Valomerkki! Teille ei enää tarjoilla, olkaa hyvä ja poistukaa..."

Kevät on täällä taas

Taika on palannut ruutuun:) ja onnistuneesti palauttanut myös emäntää puuhistaan ruotuun päivittäin. Kevät tuo kirsuun hyviä tuoksuja ja tuulia. Maisemistakin nautiskellaan. Melkoisesti aurinkoenergiaa vielä vaaditaan näiden maisemien sulatteluun, mutta hyvässä matkaa kohti kesää ollaan jo. Vuosiakin tuli koiraneidin mittariin sen seitsemän tällä välin.

Ollaan onnistuttu pääkaupungissa bongaamaan sarvipöllökin iltalenkillä sekä huuhkajan huhuilua. Myös jänö oli loikata paniikissaan innokkaan koiran kuonon eteen Seurasaaressa.

Koiruuden tiivis katse oli suunnattuna tähän maisemaan. 

Klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi.

Jokasyksyinen ja -keväinen maitohappobakteerikuuri pitää toivottavasti likaisista puistoista mukaan tarttuvat pöpöt kurissa. Vielä pitäisi hoitaa matokuuri ja rokotuskäynti. Sitten olemme valmiita myös kevään boot camp'lle maalle puutarhatöihin urakoimaan.

Olen kuunnellut korpien kohinoita...

Taika on tottunut kameran räpseeseen pennusta pitäen. Ensin kuvattiin omaksi iloksi, ollaan oltu mukana lehtijutuissa ja välähtääpä daami lyhyesti Havukka-ahon ajattelija -elokuvassa (DVD:tä odotellaan!).

Emäntä on kuullut kuuden vuoden ajan kommentteja, jotka menevät suurin piirtein näin:
- Sen nimi on varmaan Musti! Ihan koiran näköinen koira.
- Ihan kuin meidän Musti!
- Meillä oli mummulassa ihan samannäköinen koira!
- Mun isällä oli samannäköinen koira. Kyllä se oli viisas...

Näistäkin muisteloista viri ajatus kortista. Ingela Nyman vangitsi neidin tunnelmakuvaan, ja äitini Railille tuli runo, joka kertoo ehkäpä myös Taikan elämästä kaupungissa ja metsällä...

 "Olen kuunnellut korpien kohinoita
ja nähnyt valtateitä noita
Joskus on hyvä kulkea vaan
muistojen polkuja poljetuita"

Näitä kortteja emäntä puuhaa työpaikallaan, jonne Taikakin joskus pääsee mukaan. Koiran virkaa hoitamaan, eli murahtelemaan kuuluville äänille ja olemaan rapsuteltavana.

Korttiostoksille voi bongata itselleen sopivimman kaupan esimerkiksi täältä.
Metsästyskausihan on alkamassa ja joidenkin lintujen, kuten sepelkyyhkyn, osalta jo alkanutkin. 


P.s. Vielä ehtii osallistua arvontaan, jossa voi voittaa Taika-paidan! Taika-onnetar arpoo myös  10 kpl näitä Eräkaveri-kortteja. Osallistu arvontaan kommentoimalla täällä.

Se perinteinen suomalainen rotu

Taika-hyljekoira poseerasi suomalaisromanttisessa ympäristössä Seurasaaressa viikolla. Tai no, liekö myös myyräkoira, sillä tahtoi karata pitkällä loikalla kurittamaan varvikossa rapistelevaa hiirulaista...

Sitten taas väläyteltiin leveää metsästyshymyä:D Ei epäilystäkään, mitä on mielessä.

Tänään Mustikkamaalla saikin hiirulaisen ja tapasi ihanan, 12-vuotiaan Manu-suomenpystykorvan.

>> Kipakka leidi>>, totesi Manu, kun Taika ärähti samoille myyräapajille tulevalle herralle. Manu on herrasmies ja väisti suosiolla sivummalle.

Jäimme kuuntelemaan erästelytarinoita raikkaan merituulen puhaltaessa ja auringon paistaessa. Manun isäntä oli käynyt peräti 48 vuoden ajan metsällä Lieksan erämaissa. Manua oli susi puraissut reiteen. Pystykorvaherra oli kellistänyt villiminkkejä, useampiakin. Eteenjuossut jänis oli saanut saman kohtalon. Karhut kirvoittavat kuulemma ehdottomasti parhaat haukut. Lintuja haukkuu (ja hiukan oraviakin), rakastaa Lidlin makkaraa ja aivan selvästi emäntäänsä ja isäntäänsä. Hymy oli herkässä ja katse seurasi oman lauman ihmisiä. Muistui heti mieleen suomenpystykorvan uskollisuus isäntäväelleen, omistakin kokemuksista.

Erämies on erimies. Juttua olisi riittänyt iltanuotiolle asti ja näkökulma keskustelussa tosiaan hiukan toisenlainen kuin pääkaupungin keskiympyröiden koiranomistajilla.

P.S. Tiesittekös, että kenraali Gustaf Hägglundilla on suomenpystykorva nimeltään Tarja?  Onpa metsästykoirien joukossa ollut myös Mara, Manu, Urkki... 
Lähde: Apu

Hauskaa joulua!

Kaikille Taikurin ystäville ja lukijoille
toivotellaan
puhtaan valkoista joulua
ja temppuisaa uutta vuotta 2010!