Lahotarkastaja, puistotyöntekijä T. Saarinen

Meikäläisellä ei ole ahtaan paikan kammoa. Kun emäntä antoi vapaan hihnan eli tallusteli päättämääni reittiä, se oli seuraava: kanto - laho kanto - aukko kivimuurissa - kanto - laho puunjuuri - iso puistopuu (rungon kaarnan alla piileskeli joku) - kanto - laho puistopuu - laho kanto - laho puistopuu (kuvan koivu).

Puun rungon sisällä piileskeli selvästi joku otus, koska häntäni heilui ja rungon sisältä kuului hilpeitä haukahduksia kaapiessani lahoa puuainesta kolosta ulos.

Pitäiskö hakea kevään yhteishaussa lahokoirakouluun? Hyvänä kakkosvaihtoehtona on pieneläinhoitajan tutkinto...

Kokkikerhon aktiivijäsen

Töölön kokkikerho oli jälleen koolla. Se tarkoittaa, että ruokaa laittavia henkilöitä tarkkaillaan hyvistä asemista keittiössä, katse suunnattuna työpöydän, lieden ja jääkaapin pyhään kolmiyhteyteen. Jos pylly puutuukin välillä, asentoa vain hieman kohennetaan, mutta istutaan niillä sijoillaan kuin paikalleen liimattuna - jokaista työvaihetta tarkkkaan tuijottaen.

Vain ja ainoastaan täysin paatunut emäntä voi vastustaa tätä nälkäänäkevän hyljekoiran tyrmistynyttä katsetta ja todeta: "Keittiömme on suljettu. Valomerkki! Teille ei enää tarjoilla, olkaa hyvä ja poistukaa..."

Pimi hau mustikassa

Hups, meillä oli avustava nelitassu mukana mustikkametsässä. Ja kuinkas sitten kävikään:

Niin, siis korin kantamisesta saa mukavan virikkeen ja tempun vilkkaallekin koiralle. Kasvattaa kärsivällisyyttä - myös korin omistajan, ei vain koiran omistajan...

Nyt sitten kaikki mustikkaan keräämään omat superfoodit massuun ja talven varalle. Taikakin popsii silloin tällöin hiukkasen mustikkaa oman ruokansa mukana [ hys hys, emäntä ei ole sitä koirulle kertonut, kun hyvin on maittanut ].

Tähystyspaikalta

Ah, ihanaa! Emäntä siirsi sohvan mukavasti ikkunan lähelle. Luntakin ollaan maisemiin saatu, siitä kauniit lumikoristeet laseihin. Naapuritalon parvekkeilla kiipeilevä parvekelasien asentaja on vähintään yhä kiinnostava kuin palotikkailla kyyhöttävät varikset. Niille pitää muristella ja tuhistella.

Raikasta talviviikonloppua!

Loskaa ja vettä - vilkas ja vesikauhuinen koira

Vesikauhuinen, räpylöin varustettu saaristokoiramme on kuunnellut sateen ropinaa tänään 8.00 - 18.35. Kun sataa, on paljon mukavempaa kölliä sohvalla. Mutta jossain aviheessa on suoriuduttava asioille, jotka tehdään ripeästi ja sitten nokka kohti kotia.

Ja sitten ei enää nukuta. Vilkas ja valpas koiruus pyytelee toimintaa. Yhtälö vaatii marraskuun loskakeleillä paneutumista, koiruuden virikkeistämistä. Meillä on selkeä suosikki, ja arvatkaapas mikä se on?

A. Puuhapussilakana, jonka poimuissa nameja. Vanha pussilakana on uhrattu Taikan metsästysleikeille. Sen sisälle ja taitteisiin sirotellaan kuivanappuloita ja kääritään rullalle tai solmuun.

B. Keitetyn kananmunan tappaminen, kuoriminen ja syöminen. [Tästä pitää laittaa joskus kuvasarjaa, marraskuun pimeydessä ei onnistu mustan koiran kuvailu.] Eli annan Taikalle keitetyn kananmunan, jonka kanssa ensin leikitään, sen päälle hyökkäillään, sitten rikotaan kuori ja lopuksi syödään.

C. Namipiilot kartonkikoteloista ja muista pakkauksista.

D. Kynsien leikkuu ja, korvien puhdistus. Palkkiona hampaiden pesu, tietenkin kalkkunanmakuisella hammastahnalla.

Niin, ja siis näinkin voi hampaat pestä (video). Samalla tulee selväksi, että vesi on ärsyttävää!