Kuppi on katettu

Kotiutuihan se Taika mökkiretkeltä. Ilman kummempia kommervenksuja oli reissu sujunut. Ilmiselvästi puuhaa oli riittänyt. Emännälle jaksettiin heilauttaa häntää, ottaa vastaan parit rapsutukset, jonka jälkeen kipaistiin juomakupille ja omalle pedille. Silmäluomien alta vilkaistiin "voisitteko olla hetken hiljaa, täällä joku yrittää nukkua" -katseella.

Mutta ruoka-asiaan. On taas se aika vuodesta. Hirvijahti alkaa ja herkkulähetystä odotellaan. Odotellessa popsitaan kuivapapanaa ja emännän keitoksia, jossa eläinkuntaa edustaa ihan lähikaupan nassikka. Mietitään kuivapapanavaraston täydennystä täältä:

Lihaa ja luita tulee pakastin olemaan pian pullollaan, mutta raksuakin tarvitaan. Se on etenkin keikkailevalle koiraneidille kätevää matkaevästä. Meillä on suosittu Orijen Adult -muonaa, jos mahdollista. Maistuu, turkki kiiltää ja massu pysyy kunnossa.

Vaikka periaatteessa olen lähiruuan kannattaja myös koiran sapuskan suhteen, niin koiran terveyden lisäksi vaakakupissa painaa helppous ja raaka-aineiden luonnollisuus. Kotimaisesta Jahti & Vahti -koiranruokanäytteestä Taika sai elämänsä toisen ruokaperäisen ripulin (ensimmäisen löysävatsan sai eläinkaupan mössötäytteisestä luusta).

Mieluiten hankkisin kotimaista Puhti-muonaa, mutta sen saatavuus Helsingissä tuntuu olevan taistelua. Vauhti-Raksu kuljettaa kotiin, mutta koska viikonloppuisin on usein muutakin puuhaa kuin odotella koiran kotijäätelöautoa, se ei ole käytännöllisin vaihtoehto kuitenkaan.

Puruluissa suositaan kotimaista. Niistä voisimmekin jakaa muutaman vinkit ja niksit aktiivisen koiran työllistämisessä - mutta toisessa postauksessa.


Nyt on tutkailtava uudistuneen Lempimuonan ajoaikataulut, sillä se taitaa vetää pidemmän korren Zooplussan kanssa. Paitsi, että juuri kaipaamamme Orijen Adult ei löydy valikoimista. Kysytäänpä...

Poissa ja läsnä

Iltaelokuvan aikaan ei toisella kyljellä ollutkaan lämmittäjää. Eikä matolla lojunut koira reporankana röhnöttäen, lämpöään huoneeseen levittämässä. Illalla ei kuulunut hiljentyneestä talosta kynsien rapinaa lattiaa vasten, kun joku hiippailee varpaiden viereen futonille.

Aamulla ei ollut kosteaa ja kylmää kuonoa tuhisemassa korvaan "Herää jo, kiva päivä tänään! Mennään ulos, haluan lukemaan aamun uutiset...". Hesarin sai levitellä lattialle ilman, että joku kipaisee sen päälle, oikaisee kyljelleen ja hymyilee leveästi (kuten kuvassa alla). Keitetyn kananmunan sai kuoria ilman, että ruskeat nappisilmät ilmestyvät sekunnin kymmenyksessä viereen, aivan mistä tahansa.

Siellä se on, iltaan saakka. Onpa outoa, kun kotona on koiran kokoinen aukko. Kurkkasin varmuuden vuoksi muutaman kesäkuvan läpi ensi-ikävään:)

Taika nimittäin pääsi sunnuntairetkelle Katja-dogsitterin mökille ihan ex-tempore. Loisteliasta, sillä kaverilla onkin ollut hitusen tylsää isäntäväen flunssaillessa. Sisäpuuhaa eli temppuja ja muuta mukavaa ollaan toki järjestelty ja oltiin eilen metsäisemmällä retkelläkin (lue: hiiriä, myyriä ja oravia tähyilemässä Mustikkamaalla).

Hmm. Hiukan jännittää kuulla, mitä kivaa oma-aloitteinen daami on tällä kertaa kekannut. Muistelen yhdellä pidemmällä hoitokeikalla varastaneen pullan pöydältä... samalla tai toisella kertaa karanneen mökiltä peltoon juoksemaan...

Finnish spitz dog - or not?

Puuttuuko koirakorttikokoelmastasi suomenpystykorvakortti vuodelta tuntematon? Siinä tapauksessa suuntaa ostoksille Eyedeal Postcards-verkkokauppaan!

Itse en olisi kortin koiraa tunnistanut suomenpystykorvaksi. Niin ne rodut muuttuvat aikojen kuluessa...

Syyskorvainen koira

Meillä on tällä välin sairasteltu syysflunssaa, nautittu kirkkaista syyspäivistä ja inhottu märkiä sadepäiviä koko pienen musta karvaisen otuksen voimalla. Kun kaatosateessa (emännällä sitä koiranystävän ykköstä eli goretexiä päästä varpaisiin) on taivallettu lähipuistoon, nostaa fiini koiraneiti takajalkaa, kääntyy 180 astetta, kiristää hihnan äärimmilleen ja Taika katsoo vettä valuvien silmäripsien alta paljon puhuvalla katseella: "kotiin"!

Ja ne korvat. Ne pystykorvainen koira pystyy ujuttamaan täydellisesti päätä vasten, kun vettä sataa ja tuulee. Tai vain tuulee. Näin ikään:

 

Hmmm. Muistojeni ja koneeni sopukoissa oli joskus tallentamani kuva:

huomaamme ehkä tiettyä yhdennäköisyyttä vintagekuvaan:

 

Ja kuvan lähde: se on jossain vintagekuvia jakaneessa blogissa. Ken löytää, kertokoon.

Ei ainakaan tämä, mutta samantyyppinen lähde.

Onnistuuko teidän tuntemillanne pystykorvaisilla koirilla sama temppu? Ystäväni mukaan Taikan liikehdinnässä on yhtäläisyyksiä hevoseen: korvien liikeradat, sivuittain kävely hihnassa (pohkeenväistö)...