Poissa ja läsnä

Iltaelokuvan aikaan ei toisella kyljellä ollutkaan lämmittäjää. Eikä matolla lojunut koira reporankana röhnöttäen, lämpöään huoneeseen levittämässä. Illalla ei kuulunut hiljentyneestä talosta kynsien rapinaa lattiaa vasten, kun joku hiippailee varpaiden viereen futonille.

Aamulla ei ollut kosteaa ja kylmää kuonoa tuhisemassa korvaan "Herää jo, kiva päivä tänään! Mennään ulos, haluan lukemaan aamun uutiset...". Hesarin sai levitellä lattialle ilman, että joku kipaisee sen päälle, oikaisee kyljelleen ja hymyilee leveästi (kuten kuvassa alla). Keitetyn kananmunan sai kuoria ilman, että ruskeat nappisilmät ilmestyvät sekunnin kymmenyksessä viereen, aivan mistä tahansa.

Siellä se on, iltaan saakka. Onpa outoa, kun kotona on koiran kokoinen aukko. Kurkkasin varmuuden vuoksi muutaman kesäkuvan läpi ensi-ikävään:)

Taika nimittäin pääsi sunnuntairetkelle Katja-dogsitterin mökille ihan ex-tempore. Loisteliasta, sillä kaverilla onkin ollut hitusen tylsää isäntäväen flunssaillessa. Sisäpuuhaa eli temppuja ja muuta mukavaa ollaan toki järjestelty ja oltiin eilen metsäisemmällä retkelläkin (lue: hiiriä, myyriä ja oravia tähyilemässä Mustikkamaalla).

Hmm. Hiukan jännittää kuulla, mitä kivaa oma-aloitteinen daami on tällä kertaa kekannut. Muistelen yhdellä pidemmällä hoitokeikalla varastaneen pullan pöydältä... samalla tai toisella kertaa karanneen mökiltä peltoon juoksemaan...

Syyskorvainen koira

Meillä on tällä välin sairasteltu syysflunssaa, nautittu kirkkaista syyspäivistä ja inhottu märkiä sadepäiviä koko pienen musta karvaisen otuksen voimalla. Kun kaatosateessa (emännällä sitä koiranystävän ykköstä eli goretexiä päästä varpaisiin) on taivallettu lähipuistoon, nostaa fiini koiraneiti takajalkaa, kääntyy 180 astetta, kiristää hihnan äärimmilleen ja Taika katsoo vettä valuvien silmäripsien alta paljon puhuvalla katseella: "kotiin"!

Ja ne korvat. Ne pystykorvainen koira pystyy ujuttamaan täydellisesti päätä vasten, kun vettä sataa ja tuulee. Tai vain tuulee. Näin ikään:

 

Hmmm. Muistojeni ja koneeni sopukoissa oli joskus tallentamani kuva:

huomaamme ehkä tiettyä yhdennäköisyyttä vintagekuvaan:

 

Ja kuvan lähde: se on jossain vintagekuvia jakaneessa blogissa. Ken löytää, kertokoon.

Ei ainakaan tämä, mutta samantyyppinen lähde.

Onnistuuko teidän tuntemillanne pystykorvaisilla koirilla sama temppu? Ystäväni mukaan Taikan liikehdinnässä on yhtäläisyyksiä hevoseen: korvien liikeradat, sivuittain kävely hihnassa (pohkeenväistö)...

Kaikki viilennyskeinot käyttöön

Aurinkoinen se jaksaa porottaa, kun taas me ei jakseta olla kuumuudessa. Taika ei suoranaisesti läähätä, ellei lähdetä kävelylle, mutta yrittää levottomasti etsiä viileitä paikkoja talosta, verannalta tai pihasta.

Olemme ottaneet käyttöön Taikan retrocoolerin eli retrokuosisen froteepyyheen, jonka kostutan jääkylmällä vedellä. Kiepautan pyyheen Taikan massun ympäri ja ah, sekös tehostaa varjoisan sementtiverannan vaikutusta vatsapuolta viilentävästi.

 Toinen mainio kikka autossa omassa verkkohäkissään matkustavan koiran olon helpottamiseen on märkänä pakastettu paksu froteinen käsipyyhe. Aseta jäinen levy verkkoboksin päälle; veden haihtuessa se viilentää ilmaa.

Kikka kolmonen on kylmäkallet. Boksissa on aluspeti, jonka päällä sijauspatja (näistä lisää myöhemmin). Näiden väliin sijoitetaan kaksi kylmäkallea. Sijauspatja on siis tosiaan patja, ei mikään irtopyyhe.

Mitäs helteentorjuntakeinoja teillä on käytössä? Osallistukaahan arvontaan täällä!

Piknik apilakedolla

Taika on ehtinyt metsästää kärpäsiä (menestyksellä) sisätiloissa, köllötellä aurinkoa vatsakarvoihin ottaen ja nauttia piknikistä apilakedolla. Emännän siskon tyttö Armi, pian 2 vuotta, on sydänjuuriaan myöten ihastunut mustaan "voffiin" ja hoitaisi tätä mielellään ja paljon. Emäntä lainasi kännynsä Armi-neidin viihdykkeeksi ja sen palauduttua hämmästeli puuroisia pusunkuvia kännyn näytöllä. Kas, siellä taustakuvanahan on Taika, jolle piti antaa usein ja märkiä suukkoja...

...me jatketaan maalaiseloa ja luvassa on kyllä Viron matkaraporttiakin, kun maltetaan istuskella kuvasatoa läpi!

Toivekuva!

Lisää söpöjä pentukuvia! Taikan korvat olivat pienenä tyttönä varsin isot suhteessa vartalon kokoon. Kokoa korosti korvalehtien sisäpinnan karvattomuus. Tunnistemerkinnässä tatuoinnin sijaan päädyimme mikrosiruun, joka sekään ei ole pysynyt aloillaan, vaan on vaeltanut niskanahan puolelta alemmas.


Ikääntymiseen liittyy tiettyjä velvollisuuksia, kuten rokotuksilla käynti. Jälleen kerran eilen eläinlääkäriasemalla kuulivat varmasti kaikki, että Taika on paikalla. Jo ovella Taika muistaa, että  "jäikin katsos se yksi asia hoitamatta tuossa lähipuistossa" ja hihna piukealla edetään huoltajien johdatuksella eläinlääkäriaseman ovesta sisään.

Odotustilassa kiljutaan, voihkitaan ja nyyhkytetään. Jos joutuu odottamaan kauemmin kuin neljä minuuttia, myös läähätetään. Pian saattaa olla äänessä kokonainen kuoro Taikan johtamana.

Rohkean koiran akilleenkantapää on siis eläinlääkärillä käynti. Penturokotuksilla Taika osoitti, ettei ole lahjottavissa: eläinlääkärin antamat koirankeksit otettiin suuhun, mutta poksautettiin poskilihaksilla mahdollisimman kauas, kun rokotuspiikki laitettiin ihon alle. Pöh! Kuka nyt vaihtaisi neulan pariin pieneen keksiin??!

Poikkeamme nykyisin silloin tälllöin muuten vaan "ulisemassa" odotustilassa ja lähdemme tovin kuluttua jatkamaan matkaa. Hihnan toiseen päähän asti aistii syvän helpotuksen, kun poistumme paikalta ilman hoitotoimenpiteitä.

Huomatkaapa muuten kuvan siimahäntä, joka on sittemmin tuuhettunut sekin. Onko muilla koiruilla eläinlääkärikammoa?

Kulmahampaat puhtaiksi - Taikan niksit

Taikan päätti jakaa parhaat hammaspesuniksinsä muiden iloksi ja terveydeksi.

1. Hankitaan hyvänmakuista hammastahnaa. Vaniljan, pimarmintun tai mentholin maku ei yleensä ole koiruuksien käsitys raikkaanhajuisesta hengityksestä ja hyvästä mausta. Ostoslistalle siis hammastahnaa, jonka makuna on kinkkua, siipikarjaa tai vastaavaa. Virbacin hammastahnat on seiskarinkoirakokeella todettu parhaaksi.


2. Samalla voidaan hankkia myös hammasharja. Hyvä hammasharja on suhteutettu koiruuden suun kokoon, on harjaksiltaan pehmeä ja suhteellisen pieni. Virbacilla on myös erityishammasharjoja joissa toinen pää on pienempi (alla kuva).

Koska Taikan suu ei ole erityisen sirokokoinen, hammaspesu sujuu hyvin ihan tavallisella hammasharjalla. Ainakin Taika koki nämä ratkaisut epämukaviksi:

 

Vaihtoehtoja löytyy ulkomailta tilatessa enemmänkin, ja kotimaassa kaupoista löytyy myös sormeen kiinnitettävää miniharjaa. Sen sijaan kertakäyttöiset hammaspesukäsineet tuntuvat minusta liioittelulta, kuten sähköhammasharjakin, mutta otetaan tasapuolisuuden vuoksi nekin tässä esiin.

Koirien hammastahnat toimivat pääosin entsymaattisesti, joten se hankauskaan ei ole tärkein, vaan toistot.

3. Kun koiruus on iloinen ja virkeä (kuten itsekin), ota hammastahnatuubi esille ja laita siitä sormen päähän pienenpieni nokare tahnaa. Anna koiran nuuskutella ja maistaakin. Jos koira on tottunut siihen, että ylähuulia nostellaan ja hampaita katsotaan, tee tämä kevyesti ja pyyhkäise samalla tahnaa hampaisiin. Muutu suolapatsaaksi. Älä liiku, älä katso koiraa, anna sen keskittyä siihen, mitä juuri tapahtui. Älä myöskään kehu (tämä toimi meillä). Jos koira on edelleen iloinen - kukapa ei olisi jos saa herkkua suoraan suuhun - tee sama uudelleen. Anna koiran keskittyä tapahtuneeseen, älä häiritse. Jos koira pelkää, anna sen nuuskutella hammastahnatuubia ja sormeasi.

4. Seuraavana päivänä uudelleen. Ja näin viikon verran. Jos tuli hankittua sormiharja, nyt voi kokeilla sitä. Anna taas koiran ensin katsoa ja haistaa, mikä harja on. Mielellään myös maistaa tahnaa suoraan, hyvin vähän, sipaisu riittää. Älä häslää, vaan keskity olemaan hiljaa, kun koira tutustuu rauhassa makuun ja hajuun. Jos koira on iloinen ja kiinnostunut, voit pyyhkäistä tahnaisella harjalla hampaita. Ja jälleen annat koiran sulatella asiaa.

5. Näillä niksein Taika oppi oman hammasharjansa ja -tahnansa esille ottamisesta seuraavan jotain aivan ihanaa... Tuleekin ihan liki tai kellistyy syliin. Ei tarvitse jahdata eikä rauhoittaa/nukuttaa (ainakaan vielä) hammaskiven poistoon. Hammaskiveä ei ole yhtään, ja toki siihen liittyy myös jokapäiväiset puruluut ja raakaruokakin. Ja kuvissa sitten näkyy iloinen pepsodenthymy:

Hauskoja hammashoitohetkiä toivottelee Taika.