Huikopalaa, osa II

Piti vielä kertoa edellisen postauksen tai episodin jatko emännän näkökulmasta. Olkaapa hyvät, asioillahan on aina vähintään kaksi näkökulmaa:

Palataan kaupunkiin. Ruoka-aikaan koiran ruokakuppiin ropsautetaan laadukasta holistista kuivanruokapapanaa. Valpas koira asettuu vihjesanasta emännän sivuun, ottaa ryhdikkään katseen ja napittaa silmiin, kunnes saa luvan sännätä kupille.

Kupilla musta kirsu analysoi nopeatsi tilanteen.

— Mitä tämä on, kertoo tyrmistynyt ilme.

— Haluan puhua henkilökunnan kanssa. Haluan palauttaa annoksen keittiöön, tämä ei ole tilaamani ruokalaji, koiran ilme kertoo syvästä närkästyksestä ja se peruuttaa ruokakupilta.

Emäntä tokaisee

— Syö nyt vaan.

Koira ottaa ryhdikkään asennon ruokakupin vierestä ja mulkaisee emäntää. Koiran ilme vihjaa, että tällainen peli ei kertakaikkiaan vetele. Kahdesta useampaan päivään hän on sentään saanut huomattavasti laadukkaampaa, vaihtelevampaa ja maistuvampaa kotiruokaa.

Paastoa kestää lämmitettyjen mustamakkara-aterioiden jälkeen vajaan vuorokauden.

Huikopalaa

Taika kertoo:

Keittiössä kilahtaa mikro. Sen ovi avataan ja ulos nostetaan höyryävää mustaamakkaraa. Olen lähiasemissa, keskityn näyttämään valppaalta, ja hurmaavalta: huiskuttelen hännällä ja hymyilen leveästi.

Emäntäni tiedustelee äidiltään "mitä sinä _nyt_ teet??!".
En irroita katsettani makkaralautasesta.

Viisas nainen vastaa tyynesti "lämmitän mustaamakkaraa".
Johon emäntä tyrmistyneenä "koiralle????!!"

Lipaisen huuliani ja kuulen painokkaan "niin, mitä sitten?"

Viisas nainen. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Kuva (c) Savupojat, Tapolaa tosin syön, mutta heillä ei yhtä houkuttelevia annoskuvia... puolukat tosin *pthui* ei ole mun makuun.

Juhannustoimintoja

Taika on nauttinut juhannuksesta: auringosta nurmella, ja reippaista  lenkeistä. Mikään ei ole lystimpää kuin juosta liinassa pyörän edessä metsäautotiellä.

Eilen meillä oli vähällä tulla juhannuspyhän kunniaksi pupujussikkapaisti. Kilometriä myöhemmin samaisella tiellä edestämme kirmaisi ensin kaksi teerenpoikasta ja naarasteeri lensi aivan matalalla, 20 cm koiran kirsusta hämätäkseen turvaan poikasensa sillä välin.

Koskapa yliaistinen ja riistaviettinen koiramme on nopsempi kuin emäntänsä ja isäntänsä, on nyt poikasaikaan ulkoiltava vain kiinni kytkettynä. Tai sitten Taika saa purkaa ojanpenkereen myyriin metsästysviettiään. Onneksi maalla on mahdollisuus tehdä pyörälenkkejäkin... ja sulatella juhannusgrillauksen kaloreita sujuvasti.

Pian kuvanottohetken jälkeen västäräkki saapui koiraneidin eteen keikuttelemaan pyrstöään. Yleensä pikkulinnut saavat tanssia ripaskaa nenän edessä kaupungissa, vaan maalla asia olikin sitten jo selvästi toinen ja västäräkki sai haukahduksen ja pari nopsaa askelta kohti.

Juhannusterveiset

toivottelee Taika laumoineen.

Meille käytiin heittämässä haaste Erä elämästä -blogista:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se.
3. Selitä kuva.


Kuvassa Taika chillaa Manamansalossa järven rannalla, katse kohoon liimattuna... kalastaminen ja veden äärellä tai veneessä istuskelu on ihan parasta hyljekoiran mielestä.



ja vielä saatiin ohje:
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Tämä haaste me jätetään kaikille, jotka haluavat sen tästä napata :) Jättäkää sitten viesti, jos olette haasteen ottaneet jonakin kesän sadepäivänä vastaan.

Suih...

Huh hellettä, sanotaan me. Nyt onneksi saatu hapekkaampaa ilmaa tänne metropolialueellekin ja musta koira jaksaa muutakin kuin köllötellä viileällä nurmella. No, kyllä Taika myös auringosta nauttii kohtuuannoksina.

Kuten vedestäkin. Hellepäivänä on pistäytyminen oopperatalon suihkulähteellä aivan paikallaan. Hieman tyyris juoma-automaatti seiskarineidillä, mutta toimii. Ei vain pidä mainita kirjainyhdistelmää "suih...", sillä silloin vesikammoinen, räpylätassuinen koiraneiti suihkii tasan tarkkaan suihkuksi mieltämänsä suihkulähteen ohi...


Vettä haukkaava juomatapa on kyllä huomattu ja hilpeys ohikulkijoissa herännyt. Eipä koiruus onneksi vielä ole ehtinyt saattaa emäntää kovin noloon tilanteeseen kesän alkumetreillä.