Luonto tulee lähelle

Tänään vietimme Luonto lähelläsi -teemapäivää pääkaupungin sydämessä.

Päivällä sisään lensi utelias (uhkarohkea?) talitiainen avonaisesta ikkunasta. Asustelemme siis kuudennessa kerroksessa, joten kyseessä lienee varsinainen huimapää... Taika liihotteli kepeästi lintusen perässä, kunnes teljettiin kylpyhuoneeseen odottamaan lintupolon evakuointia sisätiloista.

Melkoinen pelitintti!

Päiväkävelyllä Taika nipsaisi hiirulaisen päivät päätökseen. Koiruus kurkisti puunkoloon, tavoitteli tassullaan jotain ja seuraavassa hetkessä pitkähäntä oli hypännyt reidelleni!

Rohkea rokan syö?

Hiiren seuraava loikka alemmas päättyi nopeasti. Perheblogin kyseessä ollessa harkitsin, onko tapauksesta suotavaa raportoida kuvin, mutta kännykameran otos on onneksi PoliisiTV-tasoa eikä ehkä loukkaa uhrin omaisiakaan.

Helpompi saalis, kun ei ole siipiä.

Mitähän yllätyksiä huomenna? Säästetään paljastukset tuonnemmaksi, mutta tiettyjen ravintoloiden kulmillla metsästyskoiramme on havainnut epämääräistä liikehdintää myös.

Hiirulainen jääkaapilla

Taika on avannut kaupungissa-asuvan luontoelämykset potenssiin 10. Tuikitavallisella iltapäiväkävelyllä kannattaa aina kurkata betonikilpparin alle...

Ympäri, ympäri, ympäri... häntä viuhuen, riemusta vingahdellen... Harmi, että emännällä vain kännykamera mukana tällä cityretkellä.



Kilpikonnan alta lähti kipittämään pieni hiiri, joka juoksi suoraan aroniapensaan juureen, sieltä ylös, ylös, ylös... suoraan hämmästyksestä apposelleen avautuneen suuni korkeudelle! Ihan kuin tyyppi olisi näyttänyt kieltä lällällää-ilmeellä Taikalle, en ole ihan varma. Hyvän kuvan kaverista kuitenkin sain.

Klikkaamalla kuvaa saat sen isommaksi ja näet hiirulaisen läheltä.

Hiirulainen otti aronianmarjan ja pisti sen tyytyväisenä poskeensa. Otuksella on marjat jääkaapissa ihan kotia lähellä! Tosi kaunis kaveri. Me läksimme paikalta vinkuvan metsästyskoiran kanssa ja jätimme otuksen nauttimaan välipalaa syysaurinkoon.