Paluu arkeen

Meitä on kuulemma kaivattu. No, kirjoitellaan jos jaksellaan, mutta viime aikoina on priorisoinnissa edellä olleet muut asiat kuin tämä harrastebloggaus. Tiedättehän: yleensä korkealle arvostetaan terveyttä, läheisiä, työtä ja niin edelleen. Itse arvostan aika korkealle myös hyvän ruoan.

Eikä nyt asiat ole niiltä osin hyvällä tolalla.

Minä: Höh. Kinkkuserviisit kuulemma finito.
Facebook-ystävä: järkyttävää. Kenelle voi valittaa?
Minä: Emännälle voi yrittää valittaa, mutta... Yleensä se ei auta, että katson tyrmistyneenä emäntää ja totean "tämä ei ole minun annokseni, palautan keittiöön ja haluan keskustella kokin kanssa. Annoksestani puuttuu kinkunkuoret, porkkanalaatikonjämät ja mustamakkaranpätkä."

Paluu arkeen on siis joulukauden jälkeen koittanut. Teen kuitenkin yhden uudenvuodenlupauksen, eikä se liity ruokaan. Yritän tuuppia pitkällä kuonollani isäntä- ja emäntäväkeä kirjoittamaan tänne, edes lyhyesti. Toivottavasti siis pian ollaan taas kuulolla. Hyvää uutta vuotta sinne ruutujen äärelle, minä siirryn keittiön äärelle...

Kokkikerhon aktiivijäsen

Töölön kokkikerho oli jälleen koolla. Se tarkoittaa, että ruokaa laittavia henkilöitä tarkkaillaan hyvistä asemista keittiössä, katse suunnattuna työpöydän, lieden ja jääkaapin pyhään kolmiyhteyteen. Jos pylly puutuukin välillä, asentoa vain hieman kohennetaan, mutta istutaan niillä sijoillaan kuin paikalleen liimattuna - jokaista työvaihetta tarkkkaan tuijottaen.

Vain ja ainoastaan täysin paatunut emäntä voi vastustaa tätä nälkäänäkevän hyljekoiran tyrmistynyttä katsetta ja todeta: "Keittiömme on suljettu. Valomerkki! Teille ei enää tarjoilla, olkaa hyvä ja poistukaa..."

Monivalintatehtävä

Kyllä maalla on mukavaa. Kaupungissa pitää tassutella jäätelökioskille. Maalla asiat on hoidettu fiksusti. Viikottain jäätelöauto (eli kauppa-auto, emännän huom.) kurvaa suoraan pihaan yhteisestä sopimuksesta ja sieltä kannetaan jäätelö kirsun alle.

Kevyt sokeriton mansikka Valiojäätelö vai emännän Trio-tuutti? Kas siinä pulma...

Ps. Sanoivat, että tuosta meidän jäätelökauppa-autosta on tulossa syksyllä elokuvakin. Ovat sen kyllä ansainneet.

Huikopalaa, osa II

Piti vielä kertoa edellisen postauksen tai episodin jatko emännän näkökulmasta. Olkaapa hyvät, asioillahan on aina vähintään kaksi näkökulmaa:

Palataan kaupunkiin. Ruoka-aikaan koiran ruokakuppiin ropsautetaan laadukasta holistista kuivanruokapapanaa. Valpas koira asettuu vihjesanasta emännän sivuun, ottaa ryhdikkään katseen ja napittaa silmiin, kunnes saa luvan sännätä kupille.

Kupilla musta kirsu analysoi nopeatsi tilanteen.

— Mitä tämä on, kertoo tyrmistynyt ilme.

— Haluan puhua henkilökunnan kanssa. Haluan palauttaa annoksen keittiöön, tämä ei ole tilaamani ruokalaji, koiran ilme kertoo syvästä närkästyksestä ja se peruuttaa ruokakupilta.

Emäntä tokaisee

— Syö nyt vaan.

Koira ottaa ryhdikkään asennon ruokakupin vierestä ja mulkaisee emäntää. Koiran ilme vihjaa, että tällainen peli ei kertakaikkiaan vetele. Kahdesta useampaan päivään hän on sentään saanut huomattavasti laadukkaampaa, vaihtelevampaa ja maistuvampaa kotiruokaa.

Paastoa kestää lämmitettyjen mustamakkara-aterioiden jälkeen vajaan vuorokauden.

Huikopalaa

Taika kertoo:

Keittiössä kilahtaa mikro. Sen ovi avataan ja ulos nostetaan höyryävää mustaamakkaraa. Olen lähiasemissa, keskityn näyttämään valppaalta, ja hurmaavalta: huiskuttelen hännällä ja hymyilen leveästi.

Emäntäni tiedustelee äidiltään "mitä sinä _nyt_ teet??!".
En irroita katsettani makkaralautasesta.

Viisas nainen vastaa tyynesti "lämmitän mustaamakkaraa".
Johon emäntä tyrmistyneenä "koiralle????!!"

Lipaisen huuliani ja kuulen painokkaan "niin, mitä sitten?"

Viisas nainen. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Kuva (c) Savupojat, Tapolaa tosin syön, mutta heillä ei yhtä houkuttelevia annoskuvia... puolukat tosin *pthui* ei ole mun makuun.

Ruokaa kuppiin ja nuppiin!

Kaikki te, joita koiran hyvinvointi ja ruoka kiinnostaa, auttakaa suomalaista tutkimusta täyttämällä kyselylomake osoitteessa ruokintakysely.fi

Kyllähän se, mitä kuppiin laittaa, varmasti vaikuttaa myös koiran nuppiin. Oli ihan mielenkiintoista muistella Taikan pentuajan muonapuolta. Taika sattui saamaan aurinkoisen kesän pentuajakseen - siitäköhän se vesikauhu juontaa juurensa...

Kuppi on katettu

Kotiutuihan se Taika mökkiretkeltä. Ilman kummempia kommervenksuja oli reissu sujunut. Ilmiselvästi puuhaa oli riittänyt. Emännälle jaksettiin heilauttaa häntää, ottaa vastaan parit rapsutukset, jonka jälkeen kipaistiin juomakupille ja omalle pedille. Silmäluomien alta vilkaistiin "voisitteko olla hetken hiljaa, täällä joku yrittää nukkua" -katseella.

Mutta ruoka-asiaan. On taas se aika vuodesta. Hirvijahti alkaa ja herkkulähetystä odotellaan. Odotellessa popsitaan kuivapapanaa ja emännän keitoksia, jossa eläinkuntaa edustaa ihan lähikaupan nassikka. Mietitään kuivapapanavaraston täydennystä täältä:

Lihaa ja luita tulee pakastin olemaan pian pullollaan, mutta raksuakin tarvitaan. Se on etenkin keikkailevalle koiraneidille kätevää matkaevästä. Meillä on suosittu Orijen Adult -muonaa, jos mahdollista. Maistuu, turkki kiiltää ja massu pysyy kunnossa.

Vaikka periaatteessa olen lähiruuan kannattaja myös koiran sapuskan suhteen, niin koiran terveyden lisäksi vaakakupissa painaa helppous ja raaka-aineiden luonnollisuus. Kotimaisesta Jahti & Vahti -koiranruokanäytteestä Taika sai elämänsä toisen ruokaperäisen ripulin (ensimmäisen löysävatsan sai eläinkaupan mössötäytteisestä luusta).

Mieluiten hankkisin kotimaista Puhti-muonaa, mutta sen saatavuus Helsingissä tuntuu olevan taistelua. Vauhti-Raksu kuljettaa kotiin, mutta koska viikonloppuisin on usein muutakin puuhaa kuin odotella koiran kotijäätelöautoa, se ei ole käytännöllisin vaihtoehto kuitenkaan.

Puruluissa suositaan kotimaista. Niistä voisimmekin jakaa muutaman vinkit ja niksit aktiivisen koiran työllistämisessä - mutta toisessa postauksessa.


Nyt on tutkailtava uudistuneen Lempimuonan ajoaikataulut, sillä se taitaa vetää pidemmän korren Zooplussan kanssa. Paitsi, että juuri kaipaamamme Orijen Adult ei löydy valikoimista. Kysytäänpä...

Herne nenässä - ei kun kirsussa

Suomalaisen seiskarinkoiran loppukesän ruokavalioon kuuluuvat tietysti myös luomuherneet. Tässä Taikan taidonnäyte herneenpalkojen kuorimisesta. Äänet päälle!



Harrastaako muiden koirulit ruuan kanssa näpertelyä?

P.s. Samalla muistutellaan arvonnasta, jossa voit voittaa Taika-paidan! Osallistu arvontaan kommentoimalla täällä.

Kulmahampaat puhtaiksi - Taikan niksit

Taikan päätti jakaa parhaat hammaspesuniksinsä muiden iloksi ja terveydeksi.

1. Hankitaan hyvänmakuista hammastahnaa. Vaniljan, pimarmintun tai mentholin maku ei yleensä ole koiruuksien käsitys raikkaanhajuisesta hengityksestä ja hyvästä mausta. Ostoslistalle siis hammastahnaa, jonka makuna on kinkkua, siipikarjaa tai vastaavaa. Virbacin hammastahnat on seiskarinkoirakokeella todettu parhaaksi.


2. Samalla voidaan hankkia myös hammasharja. Hyvä hammasharja on suhteutettu koiruuden suun kokoon, on harjaksiltaan pehmeä ja suhteellisen pieni. Virbacilla on myös erityishammasharjoja joissa toinen pää on pienempi (alla kuva).

Koska Taikan suu ei ole erityisen sirokokoinen, hammaspesu sujuu hyvin ihan tavallisella hammasharjalla. Ainakin Taika koki nämä ratkaisut epämukaviksi:

 

Vaihtoehtoja löytyy ulkomailta tilatessa enemmänkin, ja kotimaassa kaupoista löytyy myös sormeen kiinnitettävää miniharjaa. Sen sijaan kertakäyttöiset hammaspesukäsineet tuntuvat minusta liioittelulta, kuten sähköhammasharjakin, mutta otetaan tasapuolisuuden vuoksi nekin tässä esiin.

Koirien hammastahnat toimivat pääosin entsymaattisesti, joten se hankauskaan ei ole tärkein, vaan toistot.

3. Kun koiruus on iloinen ja virkeä (kuten itsekin), ota hammastahnatuubi esille ja laita siitä sormen päähän pienenpieni nokare tahnaa. Anna koiran nuuskutella ja maistaakin. Jos koira on tottunut siihen, että ylähuulia nostellaan ja hampaita katsotaan, tee tämä kevyesti ja pyyhkäise samalla tahnaa hampaisiin. Muutu suolapatsaaksi. Älä liiku, älä katso koiraa, anna sen keskittyä siihen, mitä juuri tapahtui. Älä myöskään kehu (tämä toimi meillä). Jos koira on edelleen iloinen - kukapa ei olisi jos saa herkkua suoraan suuhun - tee sama uudelleen. Anna koiran keskittyä tapahtuneeseen, älä häiritse. Jos koira pelkää, anna sen nuuskutella hammastahnatuubia ja sormeasi.

4. Seuraavana päivänä uudelleen. Ja näin viikon verran. Jos tuli hankittua sormiharja, nyt voi kokeilla sitä. Anna taas koiran ensin katsoa ja haistaa, mikä harja on. Mielellään myös maistaa tahnaa suoraan, hyvin vähän, sipaisu riittää. Älä häslää, vaan keskity olemaan hiljaa, kun koira tutustuu rauhassa makuun ja hajuun. Jos koira on iloinen ja kiinnostunut, voit pyyhkäistä tahnaisella harjalla hampaita. Ja jälleen annat koiran sulatella asiaa.

5. Näillä niksein Taika oppi oman hammasharjansa ja -tahnansa esille ottamisesta seuraavan jotain aivan ihanaa... Tuleekin ihan liki tai kellistyy syliin. Ei tarvitse jahdata eikä rauhoittaa/nukuttaa (ainakaan vielä) hammaskiven poistoon. Hammaskiveä ei ole yhtään, ja toki siihen liittyy myös jokapäiväiset puruluut ja raakaruokakin. Ja kuvissa sitten näkyy iloinen pepsodenthymy:

Hauskoja hammashoitohetkiä toivottelee Taika.

Sähköhampiharja ja muita välttämättömyyksiä...

Emäntä listasi koiraperheen tämänhetken tarpeet - poronluupalat, tassuvahaa - ja poikkesi Stockalla. Hyllyt ammottivat typötyhjinä ja etenkin tuon tassuvahan puuttuminen ketutti.

Meillä on jääneet kinkkiset (lue: alkuperältään People Republic of China) puruluut hyllylle. Jos maidosta löytyy melamiinia, ja hiuspantojen materiaalina on kondomeita, en edes uskalla kuvitella, mitä koirien puruluutikkuihin on jauhettu sekaan...

Mössötäytteiset puruluutkin jäivät yhteen kappaleeseen, kun Taika sai parivuotiaana elämänsä ensimmäisen masutaudin. Fiksuna tyttönä herätteli tietenkin yöllä hätäänsä vain isäntää, emäntä sai nukkua rauhassa.

Stockan tassuvahahyllyn kohdalla oli aukko niin niin ikään. Vaan olipa taas tullut uuttakin koiranomistajien laajenevan lauman iloksi. Koirien sähköhammasharjaa oli reiluin määrin... Ööh... Hmmm. Ei kyllä onnistuisi meillä mitkään vempeleet suussa pörisemässä. Tällainen kapistus se on, jos kiinnostaa. Petosan on valmistaja - siinäpä hyvä nimi, sanoo Taika, jonka isäpappa on Peto nimeltään...

Niin, se tassuvaha sitten... näillä säillä ja katukemikaaleilla aivan välttämätön. Kaduille kylvetään suolan lisäksi vaikkapa sellaista ainetta kuin CMA:ta (kalsiummagnesiumasetaattia), katupölyä sitomaan. Samaisesta syystä meillä pyyhitään nihkeäpyyheellä tassut joka kerta sisään tullessa.

Viikoittain isäntä on antanut Taikalle manikyyrin yhteydessä polkuanturahieronnan tassuvahauksella. Luksusta sähköhampiharjan sijaan;) Parhaaksi käytössä on todettu mehiläisvahapohjainen tassuvaha, esimerkiksi tällainen. Pitänee siirtyä verkkokauppaostoksille...

She on ihan shininen!

 

Lumisissa, sinisissä hetkissä on Taikaa, eikös vain?

 

Joku linssilude tuppaa aina mukaan kuvaan,

jos mahdollista... sama maisema ilman koirankarvoja täällä.

Sinisistä hetkistä mieleen tuli kiinalainen akupunktiolääkärini, joka totesi Taikan ensi kerran nähdessään: "She on ihan shininen!" Karva kun kiilsi niin paljon, että taittoi valoa siniseltä näyttäen. Useammallekin koiruuden turkkia ihastelevalle rouvalle, ollaan todettu, että ruokavalioon kannattaa ottaa raaka liha, keitetyt kananmunat ja säännölliset multa-, savi- tai lumikylvyt, niin saa yhtä kiiltävän turkin.

Sanakirjakoira

Taika on näemmä myös Wikipedian esimerkkikoira seiskareista. Ken lienee kuvan ottanut, mutta isännän popot, tuttu liina ja Taikan vasemman takavarpaan valkoinen kauneuspilkku paljastavat daamin omaksi koiruudeksi. Kiva tietysti, että on mallikelpo yksilö ulkoasultaan!
Miinusta rakennearvioinnissa tulikin lisävarpaiden puutteesta (en pahoittele, olisi metsässä kaivuutöissä repeytyneet ajat sitten) ja pohjavillan ohuudesta. Sekään ei normaalia kotikoiraa haittaa, eri asia jos olisi alkuperäisessä työssään Suomenlahden jäillä.

Enkä aio siirtää koiraa nukkumaan mattoparvekkeella, jotta saisi paremman karvan ja paremmat arvostelut:) Neiti on oikein hyvä näin.

Kiiltävänä läikehtivää turkkia aina välillä ihastellaan, naiset lienee kateellisia turkin kunnosta ja kyselee, mitä hauva syö. No, raakaa lihaa ja keitettyä kananmunaa ainakin. Pesulle päästään sen mukaan, miten turkki likaantuu. Maalla pintapesulle parhaimmillaan jopa 2 x päivässä, jos tehdään oikeita koiran töitä, eli puhdistetaan mansikkamaata vesimyyristä. Tai möyritään hiekkakasassa - jemmaan aiemmin julkaistun kuvan hiekkapossusta tähän:


Muuten karstaa, harjaa ja kumisukaa tarpeen mukaan. Mutta on kyllä helppohoitoinen turkki. Saa nauttia koiranelämästä ilman turhia esteitä. Ja tiedoksi, silmätulehdusta ei olla saatu kuin kerran ja sekin iski kaupungissa, vaikka ollaan maankaivuu-urakointia tehty maalla jo monta vuotta.

Taika suosittelee: hyväksi haukutut

Päätimme koostaa Taika suosittelee -listan monien muiden koiranomistajien iloksi.
Nämä vinkit ovat satunnaisessa järjestyksessä.


. Koiranpennun kasvatus, Tuire Kaimio, WSOY. Tällä kirjalla ollaan päästy pitkälle rasavillin pennun ja aikuisenkin neidin kanssa. Hyllyssä 1. painos, WSOY:n bestselleristä otettu jo 11. tarkistettu painos! Suosittelen lämpimästi! Myös Koirien käyttäytyminen -kirja kuluu käsissä.


. Rakkaat Haukut. Taikan hyväksi haukkuma koirakoulu, jonka VIP-laumassa kohelletaan oppimassa ja kokeilemassa uutta. Happy Dog -valjaat saa tosin meillä aikaan onnettoman koiran, valjaat kun kutittaa! Mutta venykekepala on oiva juttu!

. Pieni Koiruus. Koirakoulu, jonka kursseilla on reipasta meininkiä ja hyviä jippoja oppimiseen. Etenkin kesäkurssit hyväksi haukuttuja.


. Vauhti-Raksu. Koirien (ja kissojenkin) ruoka.net tuo menun kotiovelle. Vaihtoehtona myös Lempimuona.


. Orijen. Ruokaa, jolla pärjää! "Tuotteiden valmistukseen käytetään tuoreita kanadalaisia raaka-aineita, kuten jyväbroileria, preeriatilojen vihanneksia, pohjoisista järvistä pyydettyä kanadansiikaa, Tyynenmeren lohta sekä puutarhoissa viljeltyjä karpaloita ja omenia."


. Puhti. Kotimaisella sapuskalla kasvoi sekä koira että koiran järki. Ainakin kalaa sisältävällä Saaristo-Puhdilla. Jos ei halua rouskuttaa kanadalaista villisiikaa (Orijen-sapuska), tämä on oiva vaihtoehto.


. Foreca täsmäsää. Kannattaako laittaa kirsua oven ulkopuolelle? Täsmäsää paljastaa koiranelämän realiteetit.

. Havukka-ahon ajattelija. Bongaa Taika-koirakin valkokankaalta ja nauti korpifilosofin ikivihreistä ajatuksista valkokankaalla tammikuussa 2010.

Luu kurkkuun

Koiruus sai lähetyksen toiselta metsästäjältä. Hirvenluita ja -lihaa on nyt myös pakastimissa pahojen päivien varalle (kuten eilen). Oikea luu saa muuten kiltin tytön vaistot pintaan ja jopa murisemaan luun ottamisen pelossa. Viime syksynä neiti omi koko luuvuoren ja sitten käytin suihkepulloa aseena, jotta pääsin lähelle.

Taika on oppinut syömään saamansa oikeat luut sille osoitetussa paikassa, eikä kuljeta niitä pois alustana käytetyiltä vanhoilta pussilakoilta. Kun luut on natusteltu, roskat voi puistaa pois ja heittää lakanat pesukoneeseen 90 asteeseen pyörimään. Puhdistuu pyykkikone ja alusta seuraavaan kertaan. Kätevää.


Ja hyvää hampaille - meillä ei ole hammaskiveä, kiitos kuuluu myös säännölliselle torahampaiden harjaukselle. Mielestäni puruluut eivät korvaa oikeita luita, mutta onhan nuo tietysti sellaisia harvinaisempia herkkuja, kun ei ole ulkotarhaa...