Rantavahdin koiranvirka

Taika pääsi jo jokin aika sitten rantavahdin hommiin Puruvedelle. Masalan hiekkarantaa vartioi muutaman päivän ajan tumma koirasfinksi.

Muurahaiset kehtasivat häiriköidä pikkuasioilla rantavahtia, kuten videon loppupuolella käy ilmi.



Paluumatkalle lähdettäessä ja autoa pakatessa koiruus oli salamannopeasti etupenkillä, josta ei olisi siirtynyt suosiolla omaan boxiinsa auton takaosaan niin millään. Penteleinen sentään, sieltä ei näe kunnolla ja toisekseen ilmastointi ei puhalla yhtä ihanasti villahousuihin kuin etupenkin jalkatilassa. Tyynynä emännän käsilaukku, jota luvattiin vahtia tarkasti hyvityksenä menetetystä jalkatilasta.

Alkumatka taittuikin emännän varpaita lämmittäen, mutta loppujen lopuksi siirryttiin omaan yksiöön matkaa taittamaan. Perillä kaupungissa huokaistiin syvään ja painuttiin lenkin jälkeen pitkille nokosille sohvan alle: täällä ei todellakaan ole yhtä hyvät maisemat kuin kirkkaiden vesien äärellä.

Liukasta laskiaista

Koskapa rakastan juoksemista, sopii minulle myös vetokoiran homma - ainakin alamäkeen ja pulkalla. Liukasta laskiaista ja samalla terveiset Lokalahden suunnalta!




Eikä tässä kohtaa päälle puetut valjaatkaan ehdi kutittaa... Kun emäntä oli pulkassa, ääntä lähti huomattavasti enemmän - alamäkeen myös mentiin kovempaa vauhtia.

Poissa ja läsnä

Iltaelokuvan aikaan ei toisella kyljellä ollutkaan lämmittäjää. Eikä matolla lojunut koira reporankana röhnöttäen, lämpöään huoneeseen levittämässä. Illalla ei kuulunut hiljentyneestä talosta kynsien rapinaa lattiaa vasten, kun joku hiippailee varpaiden viereen futonille.

Aamulla ei ollut kosteaa ja kylmää kuonoa tuhisemassa korvaan "Herää jo, kiva päivä tänään! Mennään ulos, haluan lukemaan aamun uutiset...". Hesarin sai levitellä lattialle ilman, että joku kipaisee sen päälle, oikaisee kyljelleen ja hymyilee leveästi (kuten kuvassa alla). Keitetyn kananmunan sai kuoria ilman, että ruskeat nappisilmät ilmestyvät sekunnin kymmenyksessä viereen, aivan mistä tahansa.

Siellä se on, iltaan saakka. Onpa outoa, kun kotona on koiran kokoinen aukko. Kurkkasin varmuuden vuoksi muutaman kesäkuvan läpi ensi-ikävään:)

Taika nimittäin pääsi sunnuntairetkelle Katja-dogsitterin mökille ihan ex-tempore. Loisteliasta, sillä kaverilla onkin ollut hitusen tylsää isäntäväen flunssaillessa. Sisäpuuhaa eli temppuja ja muuta mukavaa ollaan toki järjestelty ja oltiin eilen metsäisemmällä retkelläkin (lue: hiiriä, myyriä ja oravia tähyilemässä Mustikkamaalla).

Hmm. Hiukan jännittää kuulla, mitä kivaa oma-aloitteinen daami on tällä kertaa kekannut. Muistelen yhdellä pidemmällä hoitokeikalla varastaneen pullan pöydältä... samalla tai toisella kertaa karanneen mökiltä peltoon juoksemaan...

Terveiset Manamansalosta

Emännän mukana pääsee silloin tällöin myös työmatkoille, kuten nyt viikonloppuna Vaalaan, Manamansaloon. Tässäpä teillekin koiramaisia näkökulmia reissultamme.

Viiden metrin liina antaa mukavasti vapautta kokeilla hiukan oudompiakin ulottuvuuksia.

Vielä yhden kuvan haluamme esitellä teille. Tämä panoraamakuva (klikkaamalla isommaksi) ei mitenkään anna oikeutta Oulujärven upeimmalle rannalle, mutta ehkä kertoo hiukan kohteesta. Lähellä on siis toinen Suomen ***** leirintäalueista. Isäntä saa sitten esitellä kalastuskuvia erikseen, saalistakin nimittäin kertyi ihan jokamiehen(koiran) oikeuksilla.

Kiinnostuitko? Käy ihmeessä täällä: Manamansalo, Vaala, Manamansalon leirintäalue.

P.s. Samalla muistutellaan arvonnasta, jossa voit voittaa Taika-paidan! Osallistu arvontaan kommentoimalla täällä.

Me ollaan täällä taas!

Käytiin runsaan viikon reissulla haukun kanssa Virossa. Taikan ensimmäinen ulkomaanmatka, jossa oli monenlaista ohjelmaa. Liikkeellä oltiin autoillen ja kohteina oli niin mökki Viljandimaalla kuin hotelli Tarton keskustassa, joten nähtiin sekä vilkkaampaa citymenoa että metsäisempää elämää.

Lomalla ainakin...

Kertoillaan tarkemmat kuulumiset ja tiedot koiraystävällisistä kohteista myös. Joka päivä kuljimme vähintään yhteen kohteeseen yhdessä, mukana oli niin kartanopuistoja kuin kansallispuistojakin. Kotiin palattuamme näimme yhdellä iltalenkillä Töölössä enemmän koiria kuin neljän päivän aikana Tartossa!

Merikoira on eri koira

Taika piipahti Savonlinnassa viikonloppuna. Ihana kaupunki, on ulappaa, jota tarkkailla...
Liekö geeneissä vaiko missä, mutta avointa vesimaisemaa pitää pysähtyä katsomaan ja haaveilemaan... vuodenajasta ja paikasta riippumatta. Kuvakollaasissa Taika haaveilee paitsi Savonlinnan harmaassa marraskun päivässä, myös Seurasaaren rantakivillä ja Kulosaaressa onkijoiden taustajoukkona.

Lokakuun päiväunia

Harmaana lokakuun päivänä uppoudutaan koiranuniin ja -unelmiin. Muistellaan viime kesää:

Rantavahtina Kesälahdella. Pikaveneet, sorsat ja kalastajat saivat haukut.
Meillä ei kulkulupia kysellä.

Laivakoirana Puruvedellä. Vaikka paatti oli pieni, perämies oli ylpeä hommastaan. Mikään vesipelastussankari tämä perämies ei ole, mutta tähystää tarkkaan mahdolliset lähestyjät.

Jäätelöt Etelä-Karjalan Osuuskaupan pihalla.
Vaniljajäätelö on parasta hiukan sulaneena.

Jäätelö on tämän koiraneidin herkkua! Kevään kohokohta on, kun jäätelökioskit ilmestyvät aamulenkin varteen. Tehdään 100 metrin ennätys ja juostaan pää viidentenä jalkana kioskille. Jos emäntä ei ehdi estää, lyödään tassut tiskiin ja ihmetellään, miksi kiska ei ole auki aamukuudelta, kun hiilihydraattitankkausta kaivattaisiin kipeästi.

Veneilijän vikaakin Taikassa on. Jos lenkin varrelle osuu paatteja ja ollaan hihna pidemmällä, koiruus löytyy venene kannelta hyvin äkkiä. Aina voi muutenkin pysähtyä tuijottamaan ulapalle ja unelmoimaan...

Ole kuin kotonasi

...vai miten se meni? Käytiin kylässä ystävällä ja hetken kuluttua olohuoneessa oli epäilyttävän hiljaista; kurkkasin kulman taakse ja siellähän se, sohvatestiryhmän päällikkö, oli täydessä työn touhussa...