Lahotarkastaja, puistotyöntekijä T. Saarinen

Meikäläisellä ei ole ahtaan paikan kammoa. Kun emäntä antoi vapaan hihnan eli tallusteli päättämääni reittiä, se oli seuraava: kanto - laho kanto - aukko kivimuurissa - kanto - laho puunjuuri - iso puistopuu (rungon kaarnan alla piileskeli joku) - kanto - laho puistopuu - laho kanto - laho puistopuu (kuvan koivu).

Puun rungon sisällä piileskeli selvästi joku otus, koska häntäni heilui ja rungon sisältä kuului hilpeitä haukahduksia kaapiessani lahoa puuainesta kolosta ulos.

Pitäiskö hakea kevään yhteishaussa lahokoirakouluun? Hyvänä kakkosvaihtoehtona on pieneläinhoitajan tutkinto...

Sen pituinen se eli siimahännän kevätpäivä

Tapahtuipa kauniina kevätpäivänä pääkaupungissa puiston käytäviä mittaillessamme, että törmäsimme tutulla reitillämme varsinaiseen rottayhdyskuntaan. Taikalla topakkana tyttönä ei mennyt tassu suuhun, vaan päräytti 40 cm syvyyteen paenneen rotan perään räpylöillä multaa ja savea kaivaen.

Pian rottapolo huomasi viimeisen erheensä olleen kurkata luolan väärästä päästä kirkkaaseen kevätvaloon.

 

Emäntä sulki silmänsä ja kiitti onneaan, että sattui mukaan yksi ylimääräinen kakka... ei vaan rottapussi. 

Vahvasti epäilemme, että tämä tarina ei ole vielä tässä vaiheessa sen pituinen se. Ainakaan päätellen siitä ruokamäärästä, mikä ruusupuskaan on vielä lumien sulettua kannettu. Puffetpöydästä hoippuvat pulut olivat häpeilemättä triplasti normilajitovereidensa kokoisia ja epäilemättä ensi talven ruokintasesongin jälkeen ruotsinlaivan kokoluokkaa, jos anniskelu jatkuu samaa tahtia.

Mikäli siis aiot istuskella kaupungin puistoissa, pidä silmät auki ohi vilistävien siimahäntien varalta. Siimahännän perässä saattaa viilettää musta karvainen neliveto, ja hihnan perässä on hinauksessa joko emäntä tai isäntä.

Metsästäjä-neliveto itse marssi leveä hymy huulillaan ja mutaa hampaiden välissä kotiin, pesuun.

Lystejä metsästysreissuja, 

toivoo  Taika

Talvijahdissa

Aamulla oli -27 astetta pakkasta, eli terveiset Siberiasta blogin lukijoille. Pakkaskelit ei ole haitaksi, jos pääsen liikkumaan vapaana. Hihnassa hytisen, kun en saa juosta niin nopsaan, että pysyisin lämpimänä. Kun olen vapaana, hytisee vain emäntä - esimerkiksi kun otan näätähaukun ja lähden omille teilleni... mikä on siis mielestäni paljon reilumpaa.

Laihduin joulukuulla parin viikon off road -jaksolla kaksi kokonaista kiloa (painoni normaalisti 15-16 kg), vaikka nautin joka päivä 50-80 grammaa possun läskiä, normaalien kolmen ruoka-annokseni joukossa. Tämä video ehkä selvittää, mihin ylimääräiset kalorit sulavat.

Paluu arkeen

Meitä on kuulemma kaivattu. No, kirjoitellaan jos jaksellaan, mutta viime aikoina on priorisoinnissa edellä olleet muut asiat kuin tämä harrastebloggaus. Tiedättehän: yleensä korkealle arvostetaan terveyttä, läheisiä, työtä ja niin edelleen. Itse arvostan aika korkealle myös hyvän ruoan.

Eikä nyt asiat ole niiltä osin hyvällä tolalla.

Minä: Höh. Kinkkuserviisit kuulemma finito.
Facebook-ystävä: järkyttävää. Kenelle voi valittaa?
Minä: Emännälle voi yrittää valittaa, mutta... Yleensä se ei auta, että katson tyrmistyneenä emäntää ja totean "tämä ei ole minun annokseni, palautan keittiöön ja haluan keskustella kokin kanssa. Annoksestani puuttuu kinkunkuoret, porkkanalaatikonjämät ja mustamakkaranpätkä."

Paluu arkeen on siis joulukauden jälkeen koittanut. Teen kuitenkin yhden uudenvuodenlupauksen, eikä se liity ruokaan. Yritän tuuppia pitkällä kuonollani isäntä- ja emäntäväkeä kirjoittamaan tänne, edes lyhyesti. Toivottavasti siis pian ollaan taas kuulolla. Hyvää uutta vuotta sinne ruutujen äärelle, minä siirryn keittiön äärelle...

Kesälaitumilta

Me ollaan maalla. Yritetään hoitaa koneella vain pakolliset ja hiiviskellä muu aika pelloilla, metsillä ja metsäteillä. Ei olla kadottu iltausvaan, vaikka siltä saattaa vaikuttaa...

...palaamme linjoille helteiden keskeltä lähiaikoina.  Nautitaan sillä välin kesästä tassujen takaa!

Lika barn leka bäst

Eller hur? Ruotsinkielinen sananlasku väittää ainakin näin.

Nelitassu viihtyi hyvän tovin tämän mustan, kiiltäväkuorisen kaverin seurassa. Emäntä päätti kuitenkin viedä kaverin turvaan isokokoisemman mustaturkin kaverin kättely-yrityksiltä.

Tuo toinen tuntui olevan jo alkuun huomattavasti epämiellyttävämpi tuttavuus. Hauskan näköinen veijari joka tapauksessa, vaikka jalkapareja on enemmän kuin normaaleilla koiran leikkikavereilla.

Kesän ilot ovat siis täällä, nyt nautitaan auringon lämmöstä turkkiin!

Sohvasurffausta Hietsun rannoilla

Kaikkeen ollaan kaupungin puistoissa törmätty, mutta tämänkokoiset roskat alkavat jo todella olla häiritseviä. Hietsun rannalle on nimittäin joku sisustustaan päivittävä hylännyt sohvan ja kaksi nojatuolia.

Ja vielä mutistaan koirankakkaongelmasta... Toki, toki ne kakat pitää kerätä pois, mutta kyllä tämäntyyppiset tempaukset laittavat pohtimaan, kenestä tuleekaan enemmän jätettä: kaksi- vai nelijalkaisesta.