Lämmittävä alusvilla ja pistelevä päällikarva

Lauantain-sunnuntain välisenä yönä oli todella kylmä. Aamuneljän aikaan sekä marjapensaat että omenapuut olivat kuurassa. Koiruutemme osoittautui viileänä iltana varsinaiseksi villakoiraksi. Mitä sitä väistelemään, jos joku kerran peittelee villahuovin...

Yömajassamme oli lämmityksenä Porin Matti, seiskarinkoira ja villahuovat.

Seiskarinkoiran määritelmästä:

"Karvapeitteessä päälikarva on lyhyehköä ja myötäilevää sekä hylkivää, sisäkarva on havaittavaa."

Joku seiskarineiti oli sukeltanut kuusikkoon viikonloppuna... ensi viikolla näihin aikoihin sukelletaan naapurimaan kuusikoihin. Pikinokka nuuhkii silloin Eestimaalla.

Onneksi Taikan päälliturkki ei ole yhtä lyhyt kuin suomenajokoiralla, jonka tikkuista (ja terävää) päällikarvaa lähti vuoden ympäri. Ja jos terävä karvapiikki jäi kiusallisesti vaatteen ja ihon väliin, se kutitti kiusallisesti tai raapi ihon rikki.

Taika-koiran sisäkarva (eli pohjavilla ainakin meidän lauman puheissa)on todellakin havaittavaa, onneksi vain kahdesti vuodessa. Väliaikoina karvanlähtöä ei suuremmin huomaa.