Nolojen tilanteiden koiranomistaja, osa I

Samaisessa puistossa, jossa satuimme koirankiusaamistapauksen todistajiksi, on sattunut kuitenkin myös mukavia asioita. Tämä on taas niitä juttuja, joille hymyillään itse lähinnä jälkeenpäin.

Tallustellessamme tällä viikolla kohti emännän työpaikkaa kuljimme puistossa parin nuoren miehen ohi, joista toinen pyörätuolissa. Tein pari nopeaa naksautusta kielellä ja käsimerkki, Taika vaihtoi puolta kylkeni taa ohittaakseen ihmiset.

Puiston penkiltä kuuluikin myös naksautus, johon Taika reagoi häntää heilauttaen,  hymyillen leveästi ja siirtymällä toiselle puolelle emäntää. [Jesh, häiriövapaa koira?!]

Nuoret miehet olivat selvästikin kaveruksia. Taika meni muitta mutkitta istumaan penkillä istuvan jalkojen väliin. Palkkana rapsutuksia, Taika leiskautti jälleen leveän hymyn. Nuoren miehen kädessä paloi tupakka. Oli pakko varoittaa:
— Se ei sitten oikein pidä röökin hajusta...

Vastauksena vilpittömän iloinen koira hymyilee itseään rapsutusasentoon ojentaen.
— Ai jaa, sitten pitää hiukan varoa, kuului vastaus ja röökikäsi nousi ylemmäs.

— Ja kyllä se pelkää hiukan outoja miehiäkin.

Taika kiipeää pyörätuolissa istuvan nuoren miehen syliin, pussaa poskelle ja hymyilee.

— Ai kumpi teistä... kysyy penkillä istuskeleva ja hymyilee vähintään yhtä leveästi kuin koiruus.

~~~ ~~~ ~~~ ~~~ ~~~ ~~~ 

Meillä alkaa pieni bloggaustauko.
Vierähtänee runsas viikko, ennenkuin päivitellään kuulumisia.

Kesästä nautiskellen...