Kävelimme viikko sitten Töölöstä Munkkiniemeen koirakouluun. Matkalla havaitsimme 3 koiraa irti. Irti -- Helsingin keskustassa.
Ensimmäinen koira-isäntäpari seikkaili päiväkodin lähellä. Dobermanni-herra jämähti tuijottamaan meitä tien toiselta puolelta. Ensin tunsin ikäänkuin silmät kyljessäni... käänsin pääni ja dobberi tuijottaa Taikaa, joka on jämähtänyt aloilleen karvojen noustessa hitaasti pystyyn.
Hmm, mutisin ja siirryimme auton taakse pois koiran näkökentästä. Seuraavassa hetkessä tajusimme koiran olevan irti. Irti, ei edes 12 metriin siimaleikkuri-Flexissä.
Isäntä ja koira marssivat pitkin pyörätietä. Mielenkiintoisemmaksi tilanteen teki edelleen se, että parivaljakko (koira 5-6 metriä jäljessä) kulki päiväkodin ohi. Kello oli 17, ja lapsia juoksi päiväkodista irti kulkevan dobberin vierestä...
Huiii... Mieleen tuli uutinen parin viikon takaa:
Lähteenä Iltasanomat, klikkaamalla isommaksi.
Pääsimme Munkkiniemen puistotielle, kun rappukäytävän ovi avautui ja eteemme jalkakäytävälle juoksee pensasaidan takaa kaksi silkki- tai yorkshiren terrieriä. Irti, vapaana, talutusremmit perässä asfalttia viistäen. Nuorilla neitokaisilla oli käsissään tupakkaa, käsilaukku ja joku muu tunnistamaton esine, mutta selvästi enemmän kantajansa huomiota vaativa esine kuin koirat. Hienoa. Onneksi emme sattuneet kuonokolariin. Jos Taikaan tupsahtaisi irtokoira kylkeen, voi säikähdyksellä olla ikävät seuraukset puolin ja toisin.
Ironisinta kävelyretkessämme oli, että olimme matkalla ohitusharjoituksiin. Taika pelkää todella paljon monia kohtaamistilanteita ja rähjää sitten varmuuden vuoksi jo kauempaakin. Tuntuu todella turhauttavalta yrittää voittaa koiran pelkoa huonoista kokemuksista kouluttamalla ja opettamalla, kun uusia ikäviä kohtaamistilanteita irto- ja fleksikoirien kanssa sattuu viikottain.
Ei sentään näin ikäviä:
Lähde: Hämeen Sanomat, klikkaamalla isommaksi.
Pelkäättekö te irtokoiria? Minä pelkään.
Isolle koiralle en pysty tekemään mitään. Tiedän tämän, kun olimme mukana koirapuistossa ison koiran räjähtäessä nuoremmalle. Tuloksena koiranomistajan yrityksestä erottaa tappelupukareita oli puraisu rintaan ja iso verisuoni poikki. Tulehduskin taisi olla bonuksena.
Kovin pienen irtokoiran ja Taikan väliin en välttämättä ehdi ajoissa, siitä huolimatta, että meillä on noin metrin pituinen nahkahihna, ei koskaan fleksiä. Ei ole nimittäin yksi, eikä useampikaan vaan moni kerta, kun kerrostalon (ja niitähän Helsingissä riittää) kulman takaa singahtaa ohuen narun päässä pienempi tai isompi koira. Miltei yhtä moni kerta takaamme tulee yht'äkkiä uppo-outo koira miltei karvanmitalle. Omistaja vasta 6-8 metrin eli flexinmitan päässä perässä...
Hyvä ettei kohtaamallanne dobberilla ollut pahoja aikeita, mutta ihmetyttää, miten fiksut kaupunkilaiset toimii noin koirien kanssa...
VastaaPoistaTäällä maalla on tilaa ja autiutta, joskus tulee tehtyä laittomuuksia, ja laskettua koira vapaaksi metsässä. Mutta ei koskaan asutusalueella, puhumattakaan kadulla!
Helsingissä käydessäni kyllä kiinnitin huomiota, että siellä koirat on kuten ihmiset; kulkevat kenestäkään piittaamatta taluttajansa rinnalla ;) Yritin siinä sitten mallikkaasti saada Arttua pysymään lyhyessä hihnassa, mutta sehän nyt halus tehdä tuttavuutta joka ikisen kanssa, voi tuska varsinkin ratikassa, kuono koko ajan edessä istuvan niskassa, kun pidin koiraa sylissä (koska lattialla sen piiiiitkä kuono ylsi aina edessä istuvan paljaisiin nilkkoihin nuuskimaan, kylmä ja märkä, helteellä!!!).
Tuli vielä mieleen reissumme koirarannalle. Arttu oli hihnassa, yritin lisäksi kiertää vapaana olevia koiria tosi kaukaa, mutta luokse tuli kaksi koiraa irrallaan, tuloksena kaikkien kolmen rähinäkonsertti. Vieraiden koirien omistaja syytti minua, etten saisi tuoda aggressiivista koiraa rannalle, ja käski mennä pois... Äimänä olin kyllä siitäkin.
Nämä tilanteet ovat valitettavasti vain lisääntymään päin Suomessa. Laki sanoo, ettei koiraa saa pitää vapaana, ei edes omalla pihalla, jollei koira ole "välittömästi kiinni otettavissa", eli koiraa, joka ei luotettavasti saavu kutsuttaessa luokse, ei yksinkertaisesti tule pitää irti - koskaan, missään. Tosin jos vertaa noihin moniin ulkomailla vapaana ulkoilutettaviin koiriin ja puistoissa telmiviin koirakoihin, niin Suomessa myös jää monet pennut sosiaalistamatta juurikin sen takia, ettei koiria saa pitää irti (kun juuri tuo Main mainitsema tilanne; osa koirista irti ja osa remmissä, on todella tulenarka).
VastaaPoistaJa kuten sanottu, jos oma koira on kiltti (tätä kyllä vähän vieroksun, kun koira voi olla toisille kiltti ja toisille sitten taas ei...), se ei takaa, että se toinen koira, jota on menossa tervehtimään, on sitä myös. Riskitilanne siis taas molemmilta kannoilta.
Ja minuakin ärsyttää nuo "vapaat" fleksittäjät, jotka eivät ymmärrä, miten fleksiä oikeaoppisesti kuuluisi käyttää. Koiran ei tule terrorisoida sillä koko fleksin sädealueella, siitäkin on vaaraa sekä muille että koiralle itselleen. Vannon itse fleksien nimeen kyllä, koska saan sen tässä kapealla ajotiellä niin lyhyeksi ilman irtopäätä, joka on aina tiellä (omissa jaloissa tai koirien tassuissa) ja toisaalta se antaa metsissä enemmän vapaata juoksutilaa koirille (joskin myös sitä puskiinsotkeutumismahdollisuutta).
Ja kuten huomaat tästä aiheesta ja asiasta riittäisi kirjoitettavaa vaikka kuinka.
Hui sentään, pelottavan kuuloista tuollainen. Sitä toivoisi, ettei tuollaisia äärimmäisiä tilanteita pääsisi syntymään.
VastaaPoistaNuo tilanteet ovat aina pelottavia. Vaikka kuin yrität itse olla peloton ja rento, omat koirasikin olisivat, et voi koskaan tietää mitä se vieras koira tekee.
VastaaPoistaMeille tuli tässä joku viikko sitten koira kiinni, mutta Jimi onneksi hoiteli sen. Kieltämättä roikkui sen turkissa aika tiukasti, mutta sehän vain suojeli itseään, Jonea ja minua. Minä en todellakaan kieltänyt omaa koiraani, sillä ihan varsinaiseksi tappeluksi homma ei vielä mennyt. Ja mikä olikaan perästä juoksevan isännän lausahdus: "Ei se ennen ole noin käyttäytynyt". Niinpä... tapaus ei kieltämättä helpota yhtään Jonen koirapelkoon. Isäni beaglen raateli viime viikolla karhukoira. Onneksi suuremmilta vahingoilta säästyttiin, mutta raatelu jäljet ovat vieläkin auki ja koira makaa sairaslomalla.
Mai, minä ainakin lasken Taikan vapaaksi maalla ja metsässä (tutussa paikassa tai metsätien päässä), mutta mieleenkään ei tule pitää irti kaupungissa. Kohtaamisista kun ei koskaan voi olla varma, kuten uimarantakokemuksenne osoitti.
VastaaPoistaMinz, flexi on kätsy kapine metsässä kiinnipitoaikaan. Tai kun muuten haluaa taajaman ulkopuolella (ei tiellä) antaa koiralle hiukan enemmän tilaa. Pitkä liina korvaa meillä fleksin siellä.
Tosiaan koira saattaa olla kiltti, mutta saattaa myös ärähtää. Eläin on eläin.
Mitä sosiaalistamiseen tulee, niin ei ole koirapuistotkaan turvallisia. Erään kerran alkoi yksi koiranomistaja ääneen ajatella "mitähän se minun koirani vielä ripuloi, sehän on ollut jo pari päivää verisellä xxxxx:lla". Ja kun olin aika hoomoilasena, jatkoi: "niin, tämähän on tuontikoira ja eläinlääkäri epäili, että voi olla parvoakin...". Joopa joo. Se siitä leikkikaverista koirapuistossa.
Zelda, kuljetaan peukut ja tassut pystyssä...
Sheriffit, sepä se myös, koiraasi tarttuu heti oma tahatonkin säikähdyksesi. Metsälläkin ollaan tosiaan alati valppaana ja kytätään, onko jollakulla metsästyskoiria lähimain. Ihan rennosti ei sielläkään voi vapaudesta nauttia. Toivottavasti isäsi beaglen vammat lähtee pian paranemaan!
Juu, ihan samaa mieltä noista koirapuistoistakin. Vieras koira on vieras koira, oli se sitten puistossa tai ilman puistoa. Riskialtista. Sosiaalistamiseen koirapuistot voivat olla hyviä paikkoja tuttujen koirien kesken taajama-alueilla, missä ei voi muutoin pitää koiria vapaana missään, mutta vieraiden koirien kanssa - varauksella. Ja tosi sekin, että kummallisia vapauksia monet ihmiset ottavat kulkiessaan sairaiden koiriensa kanssa julkisilla paikoilla. Varsinkin tartuntatautien kanssa pitäisi olla hyvinkin tarkkana, missä koiran kanssa ulkoilee - joskushan lääkäri kieltää ulkoilut kokonaan taudin leviämisen ehkäisemiseksi. Meitä koiranpitäjiäkin kun vaan on niin monenlaisia...
VastaaPoistaMinz, olen ihan samaa mieltä. Ymmärrän, että on vaikea kovin eristyneesti ulkoiluttaa ripuloivaa koiraa, mutta ainakana koirapuistoon ei ole asiaa.
VastaaPoistaVastaavasti, suolsitotulehduksen toipilas-Taika on ollut kytkettynä ulkoilemassa, kun ollaan irrallaan olevan koiran kanssa kuonokkain! Ei paljon huolettanut omistajaa, ei...