Dokkarin ajan Taika nukkui isännän kyljessä sohvalla ja näki omaa jännittävää metsästysuntaan: tassut vipattivat ja uikutus kuului täydessä unessa. Pohdittiin ääneen, oliko syynä päivälenkillä nenän edestä vilahtanut citypupu.
Dokkarin päätyttyä isäntä ja koiruus suuntasivat talvi-iltaan iltalenkille. Samaan aikaan vahvistui, että Lennu muuttaa Linnaan.
Tovin kuluttua ovikello soi. Oven takana vinkui innokas koira. Isäntä ei vinkunut, eikä hänen kädessään roikkunut pupu, jolta kuulemma napsaistiin niska poikki erittäin ripeästi. Oli sitten sattunut iltalenkillä hiukan metsästysviettisemmän ja ripeäotteisemman koiran eteen ja matka loppui lyhyeen.
Kas, aiemmin emäntä on saaliiksi sattuneet pitkäkorvat pudottanut lähimpään roskikseen (haaskausta!) eikä siten kuvaakaan ole saatu. Vaan tällä kertaa metsästyskortin suorittanut isäntä päätti valmistaa aterian ja kani päätyi kameran hollille.
Tässä siis vaali-illan
Dokkarissa Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan puutarhuri tarjoili kanikeittoa. Meillä on nyt hieman auki, mitä ja kenelle pitkäkorvasta valmistetaan ja tarjoillaan. Tällä hetkellä vahvin suosikki on kanipata, jonka todennäköisimmin syö itse metsästäjä.
Metsästysvarustuksesta saattaa tulla tiedusteluita. Tällä kertaa siis kyseessä pian 8-vuotias seiskarinkoira noin metrin nahkahihnassa. Koordinaatit pari metriä Mannerheimintiestä.
Selvästi on Taika päättänyt, että nyt vaihtui vanhat ruuat kunnon lihapataan.
VastaaPoistaJoo-o. Kytiksessä silmä kovana, kun pupua perattiin: "mun paisti"!
VastaaPoista