keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Lumiloikkia

Tässäpä yksi syy, miksi meiltä jää koirapuistoilut väliin, kunnes lumen pinta laskee...



Taika hyppää sujuvasti sellaiseen noin 90 cm korkeuteen suorilta jaloin. Kun keskimääräinen koira-aidan korkeus on 100 cm, ja lumen syvyys Kaisaniemen mittausasemallakin on +70 cm, ei me edes harkita koira-aitauksia Suomen lumikeskipisteessä...

4 kommenttia:

  1. Vauhdikasta menoa syvässä umpihangessa, eikä näytä edes väsyttävän yhtään:)

    Meillä kun oli viime vuonna lumenpudostus katoilta ja lunta oli pahimmillaan pihalla liki pari metriä, naapurin koirat tulivat useamman kerran aidan yli minua tervehtimään. (Olemme hyviä kavereita naapurin koirien kanssa)

    VastaaPoista
  2. Hyvähän se noin pitkillä jaloilla on loikastaa, kyllä miekiin tommosilla koivilla pötkisin umpihangessa väsymättä.
    t. Saiva ;)

    VastaaPoista
  3. Voi hyvä tavaton tuota riemua! Kerrassaan ihanan näköinen pomppija!

    VastaaPoista
  4. Sussi, juu ei väsytä. Tuota menoa voisi jatkaa sellaisen 2,5-4 tunnin lenkin. Kokemusta on hiihtoreissusta.

    Lumi tosiaan madaltaa monella tapaa sosiaalista kanssakäymistä. Vaikppaa kaposilla kaupunkipoluilla moni huikkaa koiralle ohi kulkeissaan jotain. Eikä aina positiivista... yhden kerran joulukuulla töölöläinen naispuolinen seniorikansalainen huudahti "pois koirat kaduilta tilaa viemästä", kun jalkakäytävällä tallusteli isäntä ja koira. Oli satanut lunta ja kulkuväylä oli kyllä aurattu, mutta ei ihan suviterässä.

    Saiva: Tiakalla on emännän mukana visukintut - vietereillä. Kun ne ojentaa supisuoraksi, koiran pituus kasvaa kymmeniä prosentteja...

    Sheriffit: Minkä tahansa vapaana loikkivan koiran ilo tosiaan ei voi olla tarttumatta:)

    --- ja tästä päästäänkin seuraavan postaukseemme...

    VastaaPoista

Kiitos haukuista:)