keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Huikopalaa, osa II

Piti vielä kertoa edellisen postauksen tai episodin jatko emännän näkökulmasta. Olkaapa hyvät, asioillahan on aina vähintään kaksi näkökulmaa:

Palataan kaupunkiin. Ruoka-aikaan koiran ruokakuppiin ropsautetaan laadukasta holistista kuivanruokapapanaa. Valpas koira asettuu vihjesanasta emännän sivuun, ottaa ryhdikkään katseen ja napittaa silmiin, kunnes saa luvan sännätä kupille.

Kupilla musta kirsu analysoi nopeatsi tilanteen.

— Mitä tämä on, kertoo tyrmistynyt ilme.

Haluan puhua henkilökunnan kanssa. Haluan palauttaa annoksen keittiöön, tämä ei ole tilaamani ruokalaji, koiran ilme kertoo syvästä närkästyksestä ja se peruuttaa ruokakupilta.


Emäntä tokaisee
— Syö nyt vaan.

Koira ottaa ryhdikkään asennon ruokakupin vierestä ja mulkaisee emäntää. Koiran ilme vihjaa, että tällainen peli ei kertakaikkiaan vetele. Kahdesta useampaan päivään hän on sentään saanut huomattavasti laadukkaampaa, vaihtelevampaa ja maistuvampaa kotiruokaa.

Paastoa kestää lämmitettyjen mustamakkara-aterioiden jälkeen vajaan vuorokauden.

2 kommenttia:

  1. Ai ai, tiukkaa ja terveellistä on elämä kotona. Mutta onneksi välillä saa herkkupaloja:)

    Tunnustan:) Itse tulee välillä annettua naapurin koirakavereille vähän herkkupaloja(tosin ihan koirien emännän luvalla).

    VastaaPoista
  2. Mmm, herkut kuuluvat palkkioihin ja joskus on mahdollista oikein menneellä suorituksella suoranaisiin bonuksiin eli voi tyhjätä namilaarin pohjia myöten;-)

    Ruoka on ruokaa ja herkut ovat jotain, jonka eteen pitää hiukan tehdä hommia...

    VastaaPoista

Kiitos haukuista:)