Meikäläisellä ei ole ahtaan paikan kammoa. Kun emäntä antoi vapaan hihnan eli tallusteli päättämääni reittiä, se oli seuraava:
kanto - laho kanto - aukko kivimuurissa - kanto - laho puunjuuri - iso puistopuu (rungon kaarnan alla piileskeli joku) - kanto - laho puistopuu - laho kanto - laho puistopuu (kuvan koivu).
Puun rungon sisällä piileskeli selvästi joku otus, koska häntäni heilui ja rungon sisältä kuului hilpeitä haukahduksia kaapiessani lahoa puuainesta kolosta ulos.
Pitäiskö hakea kevään yhteishaussa lahokoirakouluun? Hyvänä kakkosvaihtoehtona on pieneläinhoitajan tutkinto...
Wautsikka waude! Aattele, susta tulis Suamen eka lahoPUUkoira. Olispa upeeta.
VastaaPoistaJoo, kieltämättä käynyt mielessä. Eikös työelämässä kannata erikoistua johonkin - tosin en aio jättää autoilua, vartiointia, kalastusta, tavaroiden kanniskelua enkä metsästystäkään pois kuvioista.
VastaaPoista