Sinisiä ajatuksia

Olihan elämys. Suosittelen. Joka luonnossa viihtyy, luonnosta ja filosofoinnista pitää, tuo on hyvä elämys. Musiikki oli kaunista, vaikka ääniskaalan kovin pää elokuvateatterissa ei ehkä herkkäkorvaisimmille (vanhemmille henkilöille) sovikaan. Luontokuvat hienoja. Kritiikkiäkin silti annan: liikaa erilaisia luonnonääniä samassa äänimaisemassa (tämä taitaa olla yleinen tauti suomalaisissa leffoissa) eli samassa kuvassa kukkuu käki, tikka hakkaa puuta, sekalainen joukko muita lintuja ja lisänä vielä koiran haukkua. Huovisella ei -keleet ja -tanat olleet kirjassa ihan noin reippaasti esillä ja Kuoliaaksinaurattaja oli paljon pelottavampi elokuvassa kuin kirjassa.

Kohtaus leffassa vilahti ohi, mutta mielestäni kättelyt oli leikattu pois. No, se ei näyttänyt ehkä kovin luonnolliselta, kun koira istuu paikoillaan ja antaa tassua. Huovisen romaaniversiossa koira kömpii aitan alta, antaa tassua tulijalle, ottaa Kuoliaaksinaurattajan lakin ja vie sen sisälle.

Mutta, käykää katsomassa itse, en kerro enempää. Tässä pari kuvaa kuvauspaikalta.

Kuvauspaikka oli pikkiriikkisen metsäautotien päässä. Tie oli parin metrin levyinen ja välillä ajetaan 45 asteen kulmassa vaaran rinnettä ylös. Maskeeraus&puvustusrekka jäi jonnekin tien puoleenväliin, tekniikka saatiin perille asti ja sähkötkin tuotiin mukana. Kuvausten tekeminen Suomen infrastruktuurilla hieman haastavampaa kuin Hollywoodissa... Kuvauspaikka, Kuoliaaksinaurattajan pihapiiri, oli upea vanha talo, jonka katolla oli niitty:

Taika odottaa vuorooan. Ihastui Aake Kallialaan niin, että pelkäsin innokkaan vinkumisen kuuluvan nauhalle, siksi olemme kaukana pöpelikössä:) Talon katto näkyy tuolla taustalla.

Kuvauspaikalla vilisi ihmisiä, lisäksi paikka oli pitkälti yksityistä pihapiiriä. En laita sellaisia kuvia tänne esille. Muistoksi omaan albumiin nappasin kuvan Taikasta Aaken kanssa yhdessä. Meille jäi todella kivat muistot kuvauspäivästä. Oli mielenkiintoista seurata kaikkea työtä viereltä. Elokuvantekeminen Suomessa täytyy olla kutsumusammatti, ihailen!

Lisäys: ken ei ole vielä lukenut Havukka-ahon ajattelijaa, niin kirjahan löytyy nyt myös pokkarina ja aiemmin tehtynä äänikirjana sekä pätkiä voi kuunnella kuunnelmasta YLE:n elävästä arkistosta. Suosittelen tutustumaan myös kirjailijan elämään. Vaikuttavinta on, että hän on kirjoittanut Havukka-ahon ajattelijan 25-vuotiaana.