Tähtihuivin tarina on jäänyt meiltä kertomatta. Kyseessä on puolittain sisälauman vitsi: meillä nimittäin asustaa avaruuskoira Taika, joka havainnoi valppaasti myös avaruutta. Olimme maalla talvella. Sohva on siellä sijoitettu strategisesti sopivasti ikkunan eteen, joten valpas koiraneiti voi tarkkailla ympäristöä helposti. Hämmästelimme, miksi Taika istuu sohvalla karvat pörröllään ja murisee taivaalle katselleen.
Avaruuskoiran tähtiäkin opiskellut isäntä ilmaantui paikalle ja huomautti, että nyt juuri alkoi Venus näkyä hyvin etelätaivaalla. Sehän se! Ei ollut ennemmin tuossa ollut tähteä, ei! Murrr....
Sama on sattunut myös satelliittien kanssa. Tuikitavallista on lentokoneille haukkuminen ja murina talvitaivaan pimeydessä. Kun koittaa yötön yö, nämäkin pienet koiraneidin ongelmat jäävät seuraavaan syksyyn ja talveen. Kuumailmapallot eivät saa haukkuja, eikä yleensä myöskään valoisaan aikaan liitelevät lentokoneet - jolleivat nyt vallan matalalla lentele.
Meillä ei avaruus, eikä edes lentokoneet tai helikopterit koiria kiinnosta, mutta jos menee joku räkätti, harakka, varis, naakka, pulu, haukka tai vastaavankokoinen muu lintu, niin johan meidän Kadi alkaa seuraamaan silmä tarkkana ('paisti lentää!'). =P
VastaaPoistaNo just:) Meilläkin ohi kiitävät lintuset saa yleensä jonkin sortin reaktion, mutta hihnakoira ei reagoi enää yhtä usein jokaiseen ohi tepastelevaan sorsaan. Mutta pulut Taikaa ärsyttävät, ja varikset - aina.
VastaaPoistaOnpas Taika tarkka!
VastaaPoistaSussi: no juu, välillä turhankin tarkka koiraneiti...
VastaaPoistaSun kirjotusta on vaikee lukea kun sanat on missä sattuu järjestyksessä.
VastaaPoistaAi, hmmm...missä järjestyksessä niiden pitäisi olla?
VastaaPoista