Poissa ja läsnä

Iltaelokuvan aikaan ei toisella kyljellä ollutkaan lämmittäjää. Eikä matolla lojunut koira reporankana röhnöttäen, lämpöään huoneeseen levittämässä. Illalla ei kuulunut hiljentyneestä talosta kynsien rapinaa lattiaa vasten, kun joku hiippailee varpaiden viereen futonille.

Aamulla ei ollut kosteaa ja kylmää kuonoa tuhisemassa korvaan "Herää jo, kiva päivä tänään! Mennään ulos, haluan lukemaan aamun uutiset...". Hesarin sai levitellä lattialle ilman, että joku kipaisee sen päälle, oikaisee kyljelleen ja hymyilee leveästi (kuten kuvassa alla). Keitetyn kananmunan sai kuoria ilman, että ruskeat nappisilmät ilmestyvät sekunnin kymmenyksessä viereen, aivan mistä tahansa.

Siellä se on, iltaan saakka. Onpa outoa, kun kotona on koiran kokoinen aukko. Kurkkasin varmuuden vuoksi muutaman kesäkuvan läpi ensi-ikävään:)

Taika nimittäin pääsi sunnuntairetkelle Katja-dogsitterin mökille ihan ex-tempore. Loisteliasta, sillä kaverilla onkin ollut hitusen tylsää isäntäväen flunssaillessa. Sisäpuuhaa eli temppuja ja muuta mukavaa ollaan toki järjestelty ja oltiin eilen metsäisemmällä retkelläkin (lue: hiiriä, myyriä ja oravia tähyilemässä Mustikkamaalla).

Hmm. Hiukan jännittää kuulla, mitä kivaa oma-aloitteinen daami on tällä kertaa kekannut. Muistelen yhdellä pidemmällä hoitokeikalla varastaneen pullan pöydältä... samalla tai toisella kertaa karanneen mökiltä peltoon juoksemaan...