torstai 31. joulukuuta 2009

Erään seikkailun alku - ja huurteinen loppu



Taika pääsi iiiihanan maastoautomiehen kyydille. Töyssyinen metsäautotie vaati tiivistä nojautumista auton laitoihin. Maisemia pitää katsella tietenkin!

Neidin autoiluinnostus on muuten sillä tasolla, että etupenkillä istutaan horisonttiin tuijottaen, kun autoa imuroidaan. Tai sitten nukutaan auton etupenkillä ja unelmoidaan reissuista. Autoilusta pitävä koiruus ei ole huonompi juttu esimerkiksi viikon Ahvenanmaan reissulla, parin päivän pikavisiitillä Etelä-Suomesta Kainuuseen tai ihan vaan viikonlopun maaseuturetkiä ajatellen.

Olenpa huomannut neidin ovelana liftaavan metsäautoteillä seikkailevien autojen kyytiinkin. Kesän sieniretkellä velimies raportoi auton takapenkille suhahtaneesta koirusta. Viimeksi joulunpyhinä oli lyöttäytyä ajokoiraansa etsivien metsästäjien matkaan.



Pääsimme metsäautotien varressa autosta
jatkamaan retkeä jalan - ja tassuin.




Tunnin reippaan lumiseikkailun jälkeen
matkassani oli tällainen lumiparta.





Niin, tein löydön ja sain kuvia purettua kamerasta:)
Yhtä onnekasta uutta vuotta teille!

2 kommenttia:

  1. Hih! Samanlainen luminaama kuin meidänkin karvakuono on ollut viimeiset pari viikkoa! Ei muuten myöskään ole millänsäkään autossa vaikkei ole usein siellä ollutkaan. Ihana tuo Taika.

    VastaaPoista
  2. Kiitti, sanoo Taika:)
    On se jännä, miten kirsu ei palele lumessa... ekan talvena Taikan kirsun päältä lähti karvat, kun herkkähipiäinen nuori neiti kulki koko ajan nenä jäisessä maassa tai lumessa.

    VastaaPoista

Kiitos haukuista:)