tiistai 8. joulukuuta 2009

Se pieni musta piste horisontissa


Se on Taika. On olemassa itsenäisiä ja vähemmän itsenäisiä koiria. Meillä on itsenäinen. Tai seikkailunhaluinen, kuten koiruuden isäntä sanoo. Isännällä on kokemusta mäyräkoirasta, joka seuraa kintereillä.

Muistan ensimmäisen retkemme metsään. Siis metsään, ei mihinkään puistoalueeseen kahden maantien välissä. Lähdimme porukalla sienestämään. Vanhempani, siskoni, siskon mies ja minä. Ja Taika. Päästin Taikan oikeaoppisesti autosta vasta luvan pyydettyään.

Sen jälkeen en nähnyt nuoresta seiskarineidistä vilaustakaan kahteen ja puoleen tuntiin.

Tarkistussoitto isälleni - "joo, on käynyt täällä". Samaa kertoi siskon mies. Hienoa, mutta miksi emäntää ei voi käydä moikkaamassa?

Toki olimme treenanneet luoksetuloa sisällä, ulkona puutarhassa, koirapuistossa, pitkällä liinalla metsässä. Palkintoina kaikkea nameista (kuivatusta hirvenmaksasta) erilaisiin metsästysaiheisiin (linnunhöyheniin, kissanleluihin ja leikkiin). Kun nämä luoksetulot sujuivat 8 kertaa kymmenestä, oli aika olla aivan vapaana. Ja siitähän otettiin ilo irti heti, kuten huomasitte.


Jälkeenpäin omistajia on käyty tervehtimässä metsäretkillä hieman useammin, mutta itsenäisyys ja rohkeus viilettää kilometrien päässä omistajasta meren jäällä tuntuu periytyneen tälle Saarisen Taikalle. Kuka onkaan Kaunotar ja kuka Kulkuri?

Niin, olen kokeillut myös piiloutumista, useammankin kerran. Se on Taikasta oikein hauska leikki, eikä emännän katoaminen suuremmin huoleta. Kerran lojuin ojan pohjilla, märillä sammalilla puolsien tuntia. Kuului suhahdus, kun joku kiisi ohitseni. Tovin kuluttua koiruus jolkottelee takaisin päin tarkistamaan, missä kohtaa ne jäljet loppuivatkaan...


Kuvat viikonlopun retkeltä metsätien päähän.

2 kommenttia:

  1. Tämä sinun koirablogisi on mukava. Onhan näitä koira-aiheisia, aika monissa vaan keskitytään johonkin tiettyyn rotuun tai näyttelytuloksiin tai agilitysaavutuksiin. Kun ne ei oikein ole omaa elämää niin ei niistä tule kuin katsottua kuvat.

    Tuo vanhempi juttusi ja varsinkin linkki pyöräilijöiden keskusteluun oli aika karmaisevaa luettavaa!

    VastaaPoista
  2. Hei, kiitti kommentista! Ajattelin jo, ettei tätä kukaan lueskele... ja vaikka olen tilannut kommentit sähköpostiini, ne eivät sinne napshda - hyi hyi Bloggeri! Siinäpä olisi hyvä koiran nimi: Bloggeri:)

    Meidän juttu ei ole kisat ellei ole kyseessä jokavuotinen koirakoulun nakinsyöntikisa:) Haluan elää arkea koiran kanssa, antaa sille viettien mukaista tekemistä, opettaa temppuja eli antaa aivojumppaa ja nauttia yhdessäolosta.

    VastaaPoista

Kiitos haukuista:)