tiistai 16. helmikuuta 2010

Sydänsuruja ja jäätaidetta

 
  

Mitä ihmeen yhteistä näillä kuvilla on?

No, kotipesämme katolta on pudoteltu lumia (majaillaan ylimmässä kerroksessa).  Palattiin kaupunkiin sopivasti tähän talvitouhuun. Lumenpudottelukolinat ovat kestäneet jo kaksi päivää, eikä Taika ole silmäänsä räpäyttänyt, kun ikkunan edessä vilahtaa harja, lunta putoilee möykkyinä ja puuterina, neuvoja huudellaan ja lunta irroitellaan peltien saumoista täristelemällä.

Taika oli tosin voipunut. Sydänsuruistako sairastui, mutta vatsakipuileva koiruus oli tänään oma itsensä. Taika likisteli vetistelevän emännän viereen kipeänä, mutta nyt alkaa elämänilo pilkottaa. Niin se vaan on, että vaikka on "vain" eläin, vie se perheestä muutakin kuin makuupaikan. Sydämiä esimerkiksi.

Ja yhä vaan ihailemme pian yli kolmemetrisiä jääpuikkoja keittiömme ikkunasta. Itse olisin ehkä aloittanut pudottamalla sisäpihalle johtavan oven päältä olevat jääpuikot, mutta eihän meiltä naisilta kysytä... Ihmeen hyvin nuo puikot kestävät kolistelua ja kilistelyä katolla. Silti me viedään roskapussit etuoven kautta, kunnes nämä ovat poissa.

Niin, ja Taikan töppöset sai taas lisää villaa maalla, kuten kuvasta huomaa.

6 kommenttia:

  1. On nuo sellaisia sydämenvalloittajia. Vaikka minulla on ollut koiria koko ikäni, parun kuin heikkopäinen jokaisen luopumisen kohdalla. Siihen ei todellakaan koskaan totu.

    Hurjan näköisiä jääpuikkoja. Enpä vapaaehtoisesti kulkisi minäkään noiden alta.

    VastaaPoista
  2. Minusta tuntuu vieläkin pahalta, vaikka rakkaan koirani edesmenosta on jo vuosia...

    Aivan valtavat jääpuikot, en menisi minäkään niiden alta.

    VastaaPoista
  3. ...no, nyt kolina on edennyt puikkojen viereen. Hakkaavat laipolla lunta puikkojen vierestä (6-8 metriä) peltikatolta ja ihmiset kulkee puikkojen alta. Loisteliasta, sanotaan me ja muristaan hiukan.

    Voi murhetta. Kyllä pitää mielen matalana jonkin aikaa, vaikkei oma koiru ollut, mutta ystävä silti!

    VastaaPoista
  4. Murhe on todella suuri ollut ainakin meillä jokaisen ystävän siirryttyä paremmille maille.

    Blogissani on sinulle haaste:)

    VastaaPoista
  5. Söpö kuva Taikasta ja kivat värit noissa kankaissa. Onpa siellä ollut hurjat jääpuikulat!! Noitten irrottaminen jo käy ihan työstä.
    "Vain eläin" tuo kyllä paljon lisämaustetta elämään ^^.

    VastaaPoista
  6. Zelda, pitääpä kurkata blogiisi:) Eläinystävät tuovat iloa ja myös murhetta, toki... eikös ne käsikädessä kulje muutenkin?

    Tuuluska, kankaat on värjäämäni violetti pussilakana ja talventurkoosi päiväpeite.

    Miespolot paukuttelivat lunta ja jäätä katoltamme myös tänään tuulessa ja tuiskussa. Tosi työtä, sanotaan me täältä sisältä päin.

    VastaaPoista

Kiitos haukuista:)